Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapsi sairas-lastensuojeluilmoitus
28.11.2013 |
Lapseni on jo iso ja ollut kovin sairaana. Ainoa iso ongema on se, että uusille oireille ei löydy selitystä. Tosin eipä tutkimusten laajuudetkaan kamalan isoja ole.
viimeksikin lapseni oltiin jo diagnosoimassa siten, että kaikki oireet on psyykkisiä. Satuimme silloin tekemään muuttoa eri paikkakunnalle ja siellähän sitten löydetiin heti sairaus lapsella, joka vaatii loppuiän hoitoa.
Pelkään nyt käyvän samoin sillä olemme muuttaneet takaisin vanhalle paikkkunnllemme.
Lisäksi koulun piti ymmärtää, lapseni on luokkiin sitoutumaton ja peruskoulukin loppuu pian. Kerran kysyin koululta, että tekeekö ne yleensä tällaisissa tilanteissa lastens.ilmoituksen kun eräs äiti sellaisen heitti minulle ilmoille. Minulle vakuutettiin vielä 2 viikkoa sitten, että ei toki sillä lapseni ei voi jäädä luokalleen ja toisekseen hän on kipeänä eikä sille mitään voi.
Nyt kuitenkin kävi ilmi, että lastens.ilmoitus on heillä mielessä.
Ja juuri tämän takia olen pistänyt lapseni jokaikisestä flunssasta lääkäriin tai sairaanhoitajalle hakemaan saikkua jos on tarvittu ettei koskaan ole niin, että voitaisiin väittää, että lapseni on turhaan pois.
Koulu ei ole sitä vaatinut silloin vaan olen ollut ns. vainoharhainen jo etukäteen sillä viimeisin episodi kun lapselta ei ensin löydetty mitään johti aiheettomaan lastensuojeluilmoitukseen lääkärin taholta. Sellaisia valheita joista kyllä paljastuu heti jos asiasta tekisi rikosilmoituksen. en tehnyt kun lapsen sairaus löyty ja sai siihen asianmukaista hoitoa, halusin unohtaa ikävät asiat.
Nyt sitten jälleen näin, mutta ensimmäistä kertaa koulu hyppii nenille. Joku nyt sanoo, että voihan sieltä apua saada jne. Voi varmaan moni ja saakin, mutta tässä en vaan käsitäm itä se apu on?
Hekö tulee arvioimaan onko lapseni sairas? Kun lääkäri ei löydä mitään . Hekö tietää paremmin kuin vanhemmat, jotka ovat olleet tässä myllerryksessä päälle 2 vuotta ja jokaisessa tutkimuksessa mukana tukemassa ja vaatimassa lisää. Sosiaaliko nyt sitten tulee ja pelastaa lapseni ja korjaa kaiken? Enkä vinoile vaan olen tosissani. OLISIPA niin, että voisivat korjata! Tekisin mitä vain sen asian eteen, että lapseni voisi taas elää normaalia elämää!
Kun vaan tiedän, että näin ei tule käymään sosiaalitoimen avulla niin en näe tuota kuin koulun keinona kytätä, että onko lapsella nyt varmana kotona kaikki ok eli toisinsanoen taas kyseenalaistetaan minun äitiys. Itkettää.
Olen joskus miettinyt, että miksi ihmeessä näin kun annan lapsilleni itsestäni kaiken, he ovat mulle tärkeintä elämässä. Olen aina osannut pyytää apua jos sitä tarvitsen ja kynnys on ollut matala.
En juo, en polta ja vietän kunnollista aikuisen elämää. Olen lasteni kanssa paljon ja he ovat minulle avoimia, tavalla mikä saa joskus ihmiset ihmettelemään sitä miten olemme sellaiset välit saavuttaneet. Itse en pidä sitä ihmellisenä vaan luonnollisena seurauksena aitoudesta ja kunnioituksesta.
Mitä tekisin nyt?
Lapseni menee kouluun, vaikka ei ole kunnossa. Koittaa olla siellä, jotta mitään sosiaalitoimia ei tulisi mukaan sillä lapseni kammoksuu niitä sen aiheettoman ilmoituksen tiimoilta (olen pyytänyt, että saa keskustella niistä tapahtuneista koulupsykologille jos haluaa, koska nyt asioista on kulunut sen verran aikaa, että siitä on jo helpompaa puhua. Painajaisen luultiin siis olevan jo ohi.). Lapsellani on huimausta, voimattomuuden tunne raajoissa ja päänsärky erään hyvälaatuisen luukasvaimen alueella. Se on toistuvaa ja siihen liittyy puutumisen tunnetta. Rautavarastot ovat tyhjät, mutta rautaa hän ei saa purkista syödä sen aiemmin todetun sairauden vuoksi.
Suvussa on paljon MS-tautia, neurologisia ja autoimmuunisairauksia reumasta diabetekseen. Hänellä on 2 perussairautta ja toinen niistä on astma, jonka kanssa pärjäillään kyllä. Toinen sairaus tulee vaatimaan vielä leikkaushoitoja ja siihen liittyy jatkuvan tulehdustilan vuoksi kohonnut riski syöpään. Se pelottaa lastani paljon, vaikka kuinka olemme siitä puhuneet ja koittanut tukea.
Mutta miten koulu luulee, että sosiaalitoimen puuttuminen auttaisi nyt tässä kohtaa niin, että lapseni kuin ihmeenkaupalla alkaisi ja pystyisi käydä koulua normaalisti?
Se kun minulle valkenisi niin olisin varmasti innolla yhteistyössä.
Miksi minun lapselleni tehdään näin? Toinen yrittää ja koskaan ei ole kiukutellut kouluun menemisestä eikä siihen ole liittynyt riitoja, pelkoja tmv.
Miksi häntä kohdellaan sairastamisen vuoksi kuin niitä nuoria, jotka opettajan ja vanhempansa kiroten halveksivat koulua eivätkä vivaudu opiskelemaan? Silloinhan tukitoimet ovt todella tarpeen.
Tämä tuntuu niin väärältä.
Ottaisin mielelläni vastaan neuvoja ja ehdotuksia mitä minun kannattaisi ehkä tehdä seuraavaksi?
He, jotka haluavat päästellä näppikseltään sammakoita niin aivan rauhassa, sillä maksimissaan toivon teille parempia päiviä tulevaan, enemmän viisautta ja apua pahaan oloonne. Tuhlaatte vain energiaanne.
Aidoista ajatuksista kiitän jo etukäteen jokaista, joka jaksaa tarjota apuaan.
Kommentit (25)
Erittäin sekava kirjoitus ja jos ulosantisi on kasvokkainkin yhtä sekavaa niin kyllähän se vaikeuttaa asioiden selvittämistä. Eikö sinulla ole siis koskaan ollut ongelmia elämänhallinnan tai mielenterveyden kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ollut niin sekava, ymmärsin ihan hyvin. Jos nyt ei kaikkia sairauksia ihan tarkkaan lueteltu, niin asia ainakin tuli selväksi. Itsellä kokemusta, että teini ei edes saanut lääkärinaikaa, ensi piti mennä koulun terveydenhoitajalle, joka oli sellainen henkilö, ettei mistään mitään ymmärtänyt.
Sosiaalitoimen väliintulo ei tarkoita mitään pahaa, lasta ei olla viemässä lastenkotiin. Parempikin olis, jos vaikka itse tekisitte lapsesta lasntesuojeluilmoituksen. Aluksi ne vaan kartottaa tilanteen ja tutkii, millaista apua lapsi ja perhe tarvitsee. Siis ei viedä lasta kotoa, vaan tukea, vaikkapa psykologin kanssa juttelua voidaan antaa. Ja voihan ne päätyä siihen, että lapsi tarvitsee harkinnanvaraista toimeentulotukea lääkkeisiin tai terapioihin jne. Ja varmasti ne ohjaa vertaistuenpiiriin, eli auttavat selvittämään, josko ko. sairauksille on tukiryhmiä tms joista lapsi saa vertaistukea ja tietoa. Eli teidän tilanteessa lastensuojeluilmoitus olis ihan hyvä asia, itse tehtynä tai koulun tekemänä. Ei lasta heti huostaanoteta tai sijoiteta, vaikka sellainen ilmoitus olisikin tehty.
Älä pelkää ilmoitusta, vaan ota se mahdollisuutena saada yhteiskunnan tukea, taloudellista tai henkistä, tilanteeseenne.
Minulle tuli mieleen olisiko lapsesi sairastunut rokotuksesta. Saiko sikapiikin tai onko saanut papilloomavirusta vastaan rokotteen.
Rokotteista on tullut epämääräisiä oireita monille. Lääkärit ei valitettavasti tunnista näitä vaivoja.
Tiedän mitä koette koska meillä on vähän samankaltainen tilanne, epämääräisiä kipuja pitkin kehoa joihin ei ole saatu selvitystä. Lääkärillä on käyty ja tutkittukin ms-tautiepäily oli ja nyt suljettu pois. Astmakin löytyy. Meillä nuori pystyy käymään koulua. Nyt kuntoilee paljon omaehtoisesti.
Tuli vielä mieleen borrelioosi, onko se suljettu pois.
ps. sain tekstistäsi selvää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän se lastensuojelu sitä lasta tule viemään, vaan tulee tutkimaan olosuhteet.
Voiko koulurakennuksessa tai kodissanne olla hometta? Ja miksi muutitte takaisin noin huonolle paikkakunnalle?
Siis lastensuojeluilmoitushan voisi todellakin poikia sen, että lapsi saisi esim. rahallista tukea ja saisitte koko perhe keskusteluapua vaikka perheneuvolassa. Lastensuojeluilmoitus ei ole yhtä kuin rikosilmoitus. Ja lastensuojeluilmoituksia tarvitaan, jotta perheet saisivat apua ellei sitä osaa itse hakea. Teidän elämäntilanteenne vaikuttaa todella rankalta. Erikoissairaanhoidon puolelta ei ole tarjota sosiaalista tai henkistä tukea koska poikasi ei ole psyykkisesti sairas, joten tuki tulee silloin lastensuojelun kautta. Sinä itsekin ilmiselvästi olet ihan lopussa ja voisit hyötyä ammattilaisen kanssa juttelusta.
Meillä on adhd-poika, jonka takia käymme pariskuntana keskustelemassa pojan kasvatuksesta ja perheen vaikeuksista. Ja mielestäni apu on ollut hyvää, käytännöllistä ja meitä kunnioittavaa. Jos meistä olisi joku tehnyt lastensuojeluilmoituksen, tukitoimet olisivat samat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi olla sekavaa luettavaa kun koitin saada niin ison asian tiivistettynä ja varsinkin kun lukijalla ei ole taustatietoa yhtään. Koululla on ja moneen, moneen otteeseen olen käynyt keskustelemassa.
Lapselleni on tehty sellaisia paketteja jokaisesta aineesta eli piti olla niin, että jos ei kouluun pääse hän saa tehdä niitä paketteja kotona ja onkin tehnyt.
En ymmärrä miksi kelkka kääntyi yhtäkkiä kolulla noinpäin.
Ei ole minulla todettu koskaan mitään mielenterveydellisiä ongelmia, sairauksia tai muutakaan. Silloin kun tuo aiheeton lastens.ilmoitus oli ollut ja tilanne ohi, huomasin, että minulla oli tarve päästä puhumaan tapahtuneesta. Silloin menin ja ihan psykiatrille varmuudenvuoksi, mutta ihan terveeksi hän minut totesi, mutta toki olin silloin henkisesti väsynyt. Kuten sanoin aloituksessa niin minulla on matala kynnys hakea apua.
Tätä vaan on vaikea selittää ellei ole kasvokkain, tarpeeksi aikaa kertoa ihan alusta alkaen tapahtumat.
Se ei silti poista sitä tosiasiaa, että lapsellani ei ole asiat nyt kunnossa ja apua ei saa miiltä tahoilta mistä pitäisi. Olen miettinyt, että aiheuttiko lääkäri silloin aikanaan niillä psyykkisillä epäilyillään lapselleni papereihin sellaista tietoa, että jotenkin häntä ei nyt oteta vakavissaan.
Neloselle. Tuo homeasia kävi mielessäni jossain vaiheessa ja epäilin, että voisiko kodissamme olla sellaista ongelmaa.Muutimme alkukesästä tähän asuntoon ja olemme sairastelleet ihan jatkuvasti. Mitään näkyvää en asunnossa löydä ellei ota huomioon seinissä olevia halkeiluja. Halkeamissa ei ole merkkiä kosteudesta ja ajattelin niiden liittyvän vaan talon elämiseen. Kävi eilen mielessä, että pitäisikö minun otattaa lapselta eosofoniilit verestä yksityisen kautta? Ne yleensä nousee korkealle jos altistuu homeelle.
Yksityiselle veisin muutenkin, mutta ei ole mitään hajua minkä alan lääkärille?
Oireet viittaisivat neurologisiin ja mm. Ms-taudin voi poissulkea pään viipalekuvauksella. Näihin tutkimuksiin voisi yksityiseltä saada lähetteen kunnan puolelle.
Tuntuu, että ajatellaan lapseni oireiden poistuvan kun sanotaan, että mitään ei verikokeissa löytynyt ja siksi kouluun meno taas onnistuisi hyvin. Asia ei tietenkään mene niin vaan oireet on riesana edelleen.
Mieleeni on jäänyt myös se, että lapsellani todettiin aiemmin kalkkeutunut kilpirauhanen, mutta asiaan ei kukaan kiinnittänyt huomiota, koska veriarvot on ok ja huolimatta siiä, että itse sairastan kilpirauhasen toimintahäiriötä, samoin moni sukulaisistamme.
AP
Lapsni sai sen ensimmäisen markkinoilla olevan sikapiikin. Olen siitä maininnut, mutta asiaan on viitattu kintaalla. Missä sellaisesta voisi ottaa uudelleen puheeksi eli minkä alan lääkäri voisi asiaa tutkia ja miten?
AP
ps. en kerinnyt vielä lukemaan kaikkia vastauksia, mutta kiitän kovasti. Aivan ihanaa saada rakentavia vastauksia ja asiallisia ehdotuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minustakin ap:n ulosanti oli sekava. Ja jotenkin tuli sellainen kuva, että lapselle on ehkä kerrottu liikaa, peloteltu omalla sairastamisellaan. Toisaalta missään ei tainnut käydä ilmi minkä ikäisestä lapsesta on kyse?
[quote author="Vierailija" time="28.11.2013 klo 10:04"]
Voi olla sekavaa luettavaa kun koitin saada niin ison asian tiivistettynä ja varsinkin kun lukijalla ei ole taustatietoa yhtään. Koululla on ja moneen, moneen otteeseen olen käynyt keskustelemassa.
Lapselleni on tehty sellaisia paketteja jokaisesta aineesta eli piti olla niin, että jos ei kouluun pääse hän saa tehdä niitä paketteja kotona ja onkin tehnyt.
En ymmärrä miksi kelkka kääntyi yhtäkkiä kolulla noinpäin.
Ei ole minulla todettu koskaan mitään mielenterveydellisiä ongelmia, sairauksia tai muutakaan. Silloin kun tuo aiheeton lastens.ilmoitus oli ollut ja tilanne ohi, huomasin, että minulla oli tarve päästä puhumaan tapahtuneesta. Silloin menin ja ihan psykiatrille varmuudenvuoksi, mutta ihan terveeksi hän minut totesi, mutta toki olin silloin henkisesti väsynyt. Kuten sanoin aloituksessa niin minulla on matala kynnys hakea apua.
Tätä vaan on vaikea selittää ellei ole kasvokkain, tarpeeksi aikaa kertoa ihan alusta alkaen tapahtumat.
Se ei silti poista sitä tosiasiaa, että lapsellani ei ole asiat nyt kunnossa ja apua ei saa miiltä tahoilta mistä pitäisi. Olen miettinyt, että aiheuttiko lääkäri silloin aikanaan niillä psyykkisillä epäilyillään lapselleni papereihin sellaista tietoa, että jotenkin häntä ei nyt oteta vakavissaan.
Neloselle. Tuo homeasia kävi mielessäni jossain vaiheessa ja epäilin, että voisiko kodissamme olla sellaista ongelmaa.Muutimme alkukesästä tähän asuntoon ja olemme sairastelleet ihan jatkuvasti. Mitään näkyvää en asunnossa löydä ellei ota huomioon seinissä olevia halkeiluja. Halkeamissa ei ole merkkiä kosteudesta ja ajattelin niiden liittyvän vaan talon elämiseen. Kävi eilen mielessä, että pitäisikö minun otattaa lapselta eosofoniilit verestä yksityisen kautta? Ne yleensä nousee korkealle jos altistuu homeelle.
Yksityiselle veisin muutenkin, mutta ei ole mitään hajua minkä alan lääkärille?
Oireet viittaisivat neurologisiin ja mm. Ms-taudin voi poissulkea pään viipalekuvauksella. Näihin tutkimuksiin voisi yksityiseltä saada lähetteen kunnan puolelle.
Tuntuu, että ajatellaan lapseni oireiden poistuvan kun sanotaan, että mitään ei verikokeissa löytynyt ja siksi kouluun meno taas onnistuisi hyvin. Asia ei tietenkään mene niin vaan oireet on riesana edelleen.
Mieleeni on jäänyt myös se, että lapsellani todettiin aiemmin kalkkeutunut kilpirauhanen, mutta asiaan ei kukaan kiinnittänyt huomiota, koska veriarvot on ok ja huolimatta siiä, että itse sairastan kilpirauhasen toimintahäiriötä, samoin moni sukulaisistamme.
AP
[/quote]
Oletko koskaan kuullut funktionaalisesta lääkäristä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No lapsellahan on luukasvain joka aiheuttaa neurologisia oireita ja vielä kaksi muuta perussairautta, joista voi varmasti tulla moninaisia oireita (puhuit jatkuvasta tulehdustilasta). Jos lapsella on lisäksi lääkityksiä, nekin voivat aiheuttaa oireita. Eivätkö lapsen oireet selity näillä? Minusta ap vaikutat ylikuormittuneelta ja sinulle todellakin tekisi hyvää käydä purkamassa taakkaasi jossain. Perheneuvolaa suosittelen, koska siellä lapsikin voi käydä. Ehkä sairauksien omista potilasyhdistyksistä tai -liitoista voisi löytyä vertaistukea, sopeutumisvalmennusta tms? Sulla on pitkäaikaissairas lapsi. Tarvitset PALJON tukea.
Hyvin sekavaa tosiaan. Lapsella siis todettu joku loppuiän hoitoa vaativa sairaus kun asuitte toisella paikkakunnalla? Ja siihen nyt tullut uusia, fyysisiä oireita? Miten lastensuojelu tähän liittyy? Miksette mene uudestaan sen lääkärin luo, joka diagnoosin teki?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mainitsen vielä lyhyesti kun unohdin aimmin.
Eli lapsellani on voimattomuuden, päänsäryn ja puutumisen lisäksi vaikeutta nukahtaa, vaikka väsyttää (olen ajatellut, että jos hän murehtii ja valvoo siksi).
Hänellä on viimeviikkoina myös paino ollut laskusuunnassa, vaikka on syönyt enemmän kuin normaalisti. Hän on kovin pitkä ja kasvanut vauhdilla, mutta painonlasku on kummallista. Tästä menimme koululääkärille, mutta muuta ei tehdä kuin seurata.
Minun pitää samalla tässä tehdä kotitöitä ja olla pienten kanssa eli en pääse lukemaan heti kaikkia vastauksia enkä kommentoimaan niihin.
Älkää siis luulk, että katoan. Luen jokaikisen vastauksen huolella ja otan vinkit vastaan.
Kiitän myös sinua, joka sait kerrottua lastensuojelun mahdolliset tukitoimet niin, että näen ne myös mahdollisuutena.
En pelkää, että minulta vietäisiin lapsi pois tmv. sillä tiedän, että heillä on asiat muutoin hyvin. Haluan löytää lapselleni avun ja ottaa tukea vastaan jos sitä tarjotaan, mutta viimeksi tapahtuneen vuoksi jäi ikävä maku suuhun.
Pohdin tuota lastens.ilmoitusta vain koulunkäynnin kannalta enkä siksi nähnyt mitä apua siitä voisi olla. Siksipä kirjoitan tänne kun toivoin, että ehkä saan vinkkejä ja pohdintaa teiltä siten, että voisin tämän murheen keskellä nähdä asiat laajemmin ja silloin kun on huolissaan ei välttämättä näe apua/ratkaisua mikä olisi ihan vieressä.
AP
[quote author="Vierailija" time="28.11.2013 klo 10:30"]
Pohdin tuota lastens.ilmoitusta vain koulunkäynnin kannalta enkä siksi nähnyt mitä apua siitä voisi olla. Siksipä kirjoitan tänne kun toivoin, että ehkä saan vinkkejä ja pohdintaa teiltä siten, että voisin tämän murheen keskellä nähdä asiat laajemmin ja silloin kun on huolissaan ei välttämättä näe apua/ratkaisua mikä olisi ihan vieressä.
AP
[/quote]
Juuri tämän takia suosittelen että otat itse yhteyttä perheneuvolaan. Se on nimenomaan sitä varten jos on mitä tahansa huolta lapsen kasvusta, kehityksestä, perheen jaksamisesta. Olet maksanut verosi juuri sitä varten että saat apua. Voit siellä purkaa tuon huolen ls-ilmoituksestakin. Siellä työskentelee saman alan ihmisiä, kenties samassa talossa kuin lastensuojelukin. Saat selityksiä asioille eikä tarvitse yksin pelätä ja pähkiä. Meillä on täällä aivan ihana perheneuvolan psykiatri. Lapsellani on myös migreeni muiden ongelmien lisäksi ja psykiatri oli yhteydessä lapsen neurologiinkin koska mietittiin, miten hoitoa kannattaisi tehostaa. Perheneuvolasta voisit ehkä saada lisäapua lapsen somaattistenkin sairauksien hoitoon.
Koulussa voi herätä lapsesta huoli, koska he eivät tunne tilannettanne täydellisesti eivätkä saa tietoja terveydenhuollosta ellet sinä niitä kerro. He voivat olla huolissaan siitä, onko lapsi saamassa kaikkea tarvittavaa hoitoa ja onko lapsen koulupoissaolojen ainoa syy se, että lapsi on ollut kipeä vai onko perheessä muuta huolta ja uupuneisuutta mikä vaikeuttaa lapsen pärjäämistä koulussa. Yritä ottaa asia huolenpitona, älä kyttäämisenä tai uhkailuna. Lapsesi kuitenkin kasvaa ja kehittyy koko ajan ja kouluaika on myös melko nopeasti ohi. Nyt on hyvä sauma tarttua ongelmiin ja pyytää avuksi koko sitä arsenaalia mitä yhteiskunta on rakentanut.
En ole kuullut funktionaalisesta lääkäristä. Pitää ottaa selvää.
Lapsi on pian 16v. ja ihan itse kysyy ja ottaa selvää asioista myös. Sehän tässä onkin kun koitan olla huolestuttamatta lasta lisää. Välillä olen tehnyt niin, että olen erikseen soittanut lääkärille ja sitten kahdenkesken puhunut, jotta en huolestuta lasta.
Lääkitys perussairauteen vaihdettiin juuri ja lapsi käy koulupsykologilla. Koulupsykologille ei ole noussut huolta lapseni psyykkisestä hyvinvoinnista.
Siksi tänne tein aloitteen kun en nähnyt mitään yhteyttä näillä asioilla ja lastensuojelulla, enkä sitä miten he nyt voisi lastani auttaa.
Kävimme Helsingin Lastenklinikalla, kirurgin vastaanotolla. Hän teki diagnoosin ensimmäisellä käynnillä ja leikkauksella osoitti sen oikeaksi. Tämä hoito jatkuu kirurgin luona, täällä missä nyt asumme.
Täällä aloitettiin (ennen muuttoa Helsinkiin) tutkimukset silloisien vaivojen perusteella, mutta haettiin syytä liian kaukaa sillä diagnoosi oli hyvin yksinkertainen loppujen lopuksi.
Eilen päätin, että soitan tänään Helsinkiin ja kysyn kirurgin mielipidettä.
Muutimme vanhalle paikkakunnalle takaisin, koska kaikki sukulaisemme asuvat täällä eli tukiverkosto puuttui Helsingissä kokonaan. Asuimme siellä alle vuoden ja muutimme sinne aikanaan työasioiden vuoksi. Helsingissä selvisi, että minulle tehdään reuman vuoksi iso leikkaus ja tulen tarvitsemaan tukiverkostoa.
Ei sen kummempaa. Ajattelin, että tänne on hyvä palata ja varsinkin kun lapsen asiat tuntuivat silloin selkeältä kun diagnoosi oli saatu ja lääkitys aloitettu.
Mikään muu tässä ei ole rankkaa kuin epätietoisuus.
18 oli siis AP. =)
Vastailin kysymyksiin.
Nyt näen, että voisin saada tukea lastensuojelulta tai perheneuvolasta.
Olen hyvinkin pitänyt opettajan ajantasalla asioissa, mutta hän on kovin kiireinen ja joskus tuntuu, että osa asioista menee häneltä ohi. Nyt pyrin kirjoittamaan asiat viesteinä reissuvihkoon, jotta hän voisi ne ajatuksella lukea.
Nyt pitää mennä, jotta saan näitä asioita hoidettua tänään. Kiitokset kaikille vastaajille ja aurinkoista loppupäivää!
AP
En ymmärrä, että mikä sairaus lapsella on? Ap heittelee kaikkia sukurasitteena olevia sairauksia ilmaan, siis onko niin, että lapsi on näillä peloteltu ja oirehtii siksi vai oirehtiiko siksi, että äiti pelottelee lasta että voit sairastua tähän ja tähän?
Jos lapsella on jokin selkeä fyysinen sairaus ja siihen lääkitys ja nämä aiheuttavat oirehtimista, niin mihin siinä lastensuojelua tarvitaan?
Voisitko ap tehdä 5 rivin tiivistelmän ongelmastasi? Tulee ensimmäisenä mieleen, että elämänhallinta hieman pielessä ehkä myös sinulla, sorry.
Alue: Aihe vapaa
Ratkaisu, että on vain siellä koulussa, huonovointisenakin. Tai joillain on onnistunut järjestää asia kotiopetuksena, että käy vain tekemässä kokeet. Kysele eri vaihtoehtoja.