Lue keskustelun säännöt.
Psykologit/psykiatrit! Jos pahan trauman kokenut
20.09.2013 |
aika kohta trauman jälkeen on ylikorostuneen iloinen, innostunut ja jotenkin kovaääninen, mitä se tarkoittaa? Voiko siis edellämainitut liittyä jotenkin traumaan ja millä tavalla?
Kommentit (10)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joskus ihmise ń aivot suojelee itsestään, eli voi olla tuota, ilman pakottamista
normaalia monessa suhteessa, kannattaa jutella, seurata yms ja tarvittaessa hakea apuja, nyt taitaa olla pieni trauma kyseessä, kun ei ole hoitosuhdetta
Se voi myös olla suojakeino sillä aika moni ihminen on todella kova vaikeita kokeneille.
[quote author="Vierailija" time="20.09.2013 klo 22:39"]
joskus ihmise ń aivot suojelee itsestään, eli voi olla tuota, ilman pakottamista
normaalia monessa suhteessa, kannattaa jutella, seurata yms ja tarvittaessa hakea apuja, nyt taitaa olla pieni trauma kyseessä, kun ei ole hoitosuhdetta
[/quote]
Vaikka ihminen olisi kokenut kuinka hirvittävän tapahtuman/menetyksen/trauman, ei hänellä ole välttämättä mitään hoitosuhdetta. Miksi olisi?
Normaali terve reaktio epänormaaliin tapahtumaan (=esim. lapsen tapaturmainen kuolema) on shokki. Vasta kun ihminen jumittuu kriisiin/suruun ja ei tavallaan pääse alkushokista eteenpäin surutyön alkuun, niin silloin voi olla tarpeellista hakeutua "hoitosuhteeseen" eli psyykkisen avun piiriin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt on kyseessä yllätävä väkivalta. Jos uhri ei halua puhua siitä, eikä muistella sitä. On vain yltiöpäisen iloisenpositiivisenaktiivinen hölösuu.
-ap
[quote author="Vierailija" time="20.09.2013 klo 22:58"]
Nyt on kyseessä yllätävä väkivalta. Jos uhri ei halua puhua siitä, eikä muistella sitä. On vain yltiöpäisen iloisenpositiivisenaktiivinen hölösuu.
-ap
[/quote]
Kaikilla meillä on omat kanavat ja tavat suojella itseään, niin hänelläkin, eli jos et ole hänen äiti, niin miksi pähkit ja toisekseen, miksét muka tiedä, että ihmiset reagoivat, suojelevat omalla tavallaan? Tunnetko miten hyvin oikeasti tätä traumatoisoitunutta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.09.2013 klo 23:07"]
[quote author="Vierailija" time="20.09.2013 klo 22:58"]
Nyt on kyseessä yllätävä väkivalta. Jos uhri ei halua puhua siitä, eikä muistella sitä. On vain yltiöpäisen iloisenpositiivisenaktiivinen hölösuu.
-ap
[/quote]
Kaikilla meillä on omat kanavat ja tavat suojella itseään, niin hänelläkin, eli jos et ole hänen äiti, niin miksi pähkit ja toisekseen, miksét muka tiedä, että ihmiset reagoivat, suojelevat omalla tavallaan? Tunnetko miten hyvin oikeasti tätä traumatoisoitunutta?
[/quote]
Vastaukset kysymyksiisi: 1. Olen äiti 2. Olen vain äiti 3. Olen äiti
Tarvitsen kai vain vertaistukea
-ap
Ap, se iloisuuden taakse kätkeytyminen on torjuntamekanismi. Jossakin vaiheessa lapsesi haluaa kuitenkin puhua asiasta. Ole kuulolla. Voit kysyä, miten lapsesi voi, mitä hän muistaa tapahtumasta, mutta älä tuputa.
Olen joutunut oman isäni väkivallan kohteeksi useaan otteeseen lapsena enkä puhunut siitä kenellekään kodin ulkopuolella. Pidin tilannetta hävettävänä ja ennen kaikkea yksityisasiana eikä mieleenikään tullut puhua asiasta vieraille ihmisille. Pyrin elämään niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan toistuvista väkivaltatilanteista huolimatta.
Traumaperäisestä stressireaktiosta on netissä hyviä kirjoituksia.
Terveyskirjasto: http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00526
Katso erityisesti, mitä sanotaan dissosiaatiosta.
Trauma-sivu http://www.traumajadissosiaatio.fi/TR/ptsd.html
Täällä on annettu ohjeita vanhemmille, miten he voivat auttaa lastaan.
Miten voin vanhempana auttaa lasta?
Etsi tietoa trauman aiheuttamista jälkireaktioista. Tämän tietosivun lukemalla olet päässyt hyvään alkuun. Oikea tieto auttaa sinua ymmärtämään paremmin sekä omia että lapsesi mahdollisia oireita.
Pidä huolta itsestäsi. Kun lapsi huomaa, että voit paremmin, hänen oma olonsa helpottuu.
Älä epäröi hankkia itsellesi apua, jos se tuntuu tarpeelliselta. Myös tutun normaalielämän jatkuminen rauhoittaa lasta.
Kiinnitä lapseen huomioita ja keskustele tämän kanssa. Tarkkaile varomerkkejä, kuten unihäiriöitä, poikkeavaa ärtyneisyyttä, välttämiskäyttäytymistä, lapsen kaverisuhteita ja selviytymistä koulussa tai päivähoidossa.
Erityisesti, jos lapsen oireilu on voimakasta ja se pitkittyy, ammattiavun hankkiminen voi olla tarpeellista. Älä jää odottamaan, että ongelmat kotona ja koulussa kärjistyvät. Jos mahdollista, valitse hoitopaikka, jonka kanssa sekä sinä että lapsi tunnette olonne mukavaksi, ja jolla on kokemusta lasten traumojen hoidosta. Jos aiot käyttää yksityistä terapeuttia, asiantuntemusta löytyy esimerkiksi traumaterapiakeskuksen kautta tai Helsingin alueella Pelastakaa lapset
-järjestön ylläpitämästä Tiukulasta.
(2)
En ole psykiatri enkä psykologi, mutta olen kokenut pari pahaa traumaa. Tuollainen pakotettu iloisuus voisi merkitä sitä, että tämä ihminen pyrkii torjumaan kokemaansa. Sekin kuuluu trauman jälkeisiin oireisiin. Netistä löytyy hyviä kirjoituksia traumaperäisestä stressireaktiosta. Kannattaa tutustua, jos haluat auttaa tuttuasi tai vaikkapa itseäsi.