Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten mä jaksan exän kanssa ja olla katkeroitumatta??
14.11.2013 |
Erosin vuosi sitten exästä, kun selvisi että hänellä oli (jälleen) pidempi suhde toiseen naiseen. Jälkeenpäin ajateltuna exä kohteli minua häikäilemättömän huonosti, oikein sikaili ja käveli ylitseni kuin oisin kynnysmatto. Mies eli koko yhdessäoloaikamme kuin sinkku, biletti ja meni kuin tahtoi, ja psyykkasi mut etten kelpaisi kenellekään. Oli sairaalloisen mustasukkainen ja pahoinpiteli 7 vuoden yhdessäolon aikana minut muutaman kerran.
Eron aikana ja jälkeen mies käyttäytyi kuin sika. Kieltäytyi tapaamasta lasta, teki ohareita, toisaalta ilmestyi esim. lapsen harrastustunnille riehumaan (syyttelemään mua huoraksi kovaan ääneen yms), mustamaalasi mua perheelleen, minun perheelleni, jopa soitteli työpaikalleni ja vaati infota pomoani että hänellä on huora töissä..! Mies oli 2 viikkoa eron jälkeen uudessa parisuhteessa facebookin mukaan, eri naisen kanssa kuin se jonka kanssa petti minua.
Myöhemmin mukaan kuvioon tulivat sairaallaoinen mustasukkaisuus, eli mies stalkkasi mua facebookissa, kotini läheisyydessä, tenttasi lapselta menojani. Kun sai selville että eräs mies oli pyytänyt mua treffeille, mies soitti tälle minua ulospyytäneelle tyypille ja sanoi että jos aikoo tavata mua, hän tuhoaa tämän miehen. Lienee selvää ettei tästä tullut mitään.
Nyt tilanne vuoden jälkeen on se että mies on rauhoittunut vähän. Toki on aivan äyttömän ailahtelevainen ja tapaa lasta vain joka toinen viikonloppu. Mies on työtön, mutta hänellä ei ole aikaa tavata lasta muulloin. Hän sanoo, että lapselle on parasta olla päiväkodissa, eikä esim. toisinaan isänsä kanssa kun isä on päivät kotona. Lapsi on siis 5 -vuotias. Exä ei tosiaan käy töissä eikä maksa elatusmaksuja (saan ne kelasta) silti mies ajelee upealla autolla, asuu hienossa asunnossa, matkustelee, on aina uusia vaatteita. Naisystävät vaihtuu lennossa, hänellä on ollut vuoden sisään ainakin 4 tyttöystävää.
Minä olen ollut eron jälkeen yksin. Mies naljailee tästä, nauraa että hän oli oikeassa etten kelpaa kenellekään. Olen nätti, töissäkäyvä nainen, mutta milloin minä ehtisin ketään miestä tavata kun olen aina lapsen kanssa? Mies arovstelee lapselle lapsen vaatteita, on kuulemma rumia. Itse ei osta vaatteita teitenkään, mutta hänellä on oikeus haukkua ostamiani vaatteita.
Exä on saanut oman perheensä kääntymään mua vastaan. Olisin ollut mielelläni vaikka lapsen takia tekemisisissä lapseni isovanhempien kanssa, mutta isovanhemmat eivät tahdo. Lasta he eivät enää juurikaan tapaa, eikä se ole minusta kiinni. Lapsi itkee kun isovanhemmat eivät välitä enää. Exän äiti sanoi muuten aikanaan että on oma vikani että exä hakkaa minua, mitäse en osaa pitää suutani kiinni. Eron aikana exän perhe totesi, että jos exä olisi saanut riittävästi rakkautta minulta, ei olisi tarvinnut pettää.
Exä vaati että vaihdan eron jälkeen nimeni, hänen hienoa sukunimeään en saanut pitää. Vaihdoin sen koska itse halusin siitä eroon. Exä vaati ostamiaan kalliita (hyvittely)lahjoja joita oli yhdessäolomme aikana ostanut, takaisin eron jälkeen. Kalliit vihkisormukset olisi pitänyt palauttaa hänelle.
Tuntuu niin epäreilulta. Olen ennen kaikkea lapsen takia vihainen, tyttöparka on viaton kaikkeen ja isänsä käyttää häntä kostonvälineenä eikä välitä. Sukulaisilleen ja ystävilleen exä sanoo etten minä anna tavata lasta, joten siksi näkee niin vähän. Olen saanut uskomattoman paljon paskaa siltä taholta niskaani tämän takia, vaikka en ikinä ole estänyt lapsen ja isänsä tapaamisia.
tuntuu että katkeroidun ja vihani exän sikamaisuutta ja ylimielistä käytöstä kohtaan vaan kasvaa. Pelkään jo nyt, että jos joskus jonkun kivan miehen tapaisin, exä sabotoisi sen. Kuka mies haluaa olla naisen kanssa jonka exä uhkailee, häirikö, tekee kiusaa?
Kommentit (22)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keskusteltu ollaan. Exä vedättää ihan kuus-nolla näissä tapaamisissa. On hyökkäävä, aggressiivinen ja jos hänen väitteitään kyseenalaistaa, hän räjähtää tai poistuu paikalta (lastenvalvojalla käytiin 3 kertaa yrittämässä tapaamissopimusta, kun miehen mielestä hänen piti päästä kertomaan lastenvalvojalle näkemyksiään minusta ja äitiydestäni. tapaamiset päättyivät 2 kertaa miehen raivokohtaukseen).
Perheneuvolasta kädet nostetaan pystyyn. Kuulemma vanhempien pitää selvittää itse välinsä.
ap
Erikoista, yleensä pariterapian puolella voidaan käsitellä myös eroon liittyviä kysymyksiä.
Hei ap.
Mulla on hyvin samanlainen tilanne.
Ex ei käytä huumeita eikä ole lyönyt lapsia joten mun kädet on sidotut. Ainoa paikka mistä olen saanut tukea on narsistienuhrit palsta. Ei hänellä mtn.diagnoosia ole mutta käytös on hyvin samanlaista.
Hän näyttää hyvältä paperilla ns. mutta kaikesta mistä voi niin kiusaa. Jouduin lähtemään lasten kanssa tyhjän päälle sillä kaikki oli muka hänen koska hän oli se työssäkäyvä. Joo toki olisin voinut tapella sohvasta ja ottaa vielä turpaani mutta ei ollut enää voimia. Hän on koko ajan muistuttanut miten huono äiti olen, koskaan en yltänyt siihen että hän olisi tyytyväinen.
Me mentiin oikeuteen koska minusta tuli ilmeisesti eron myötä täysin vanhemmaksi kykenemätön ihminen. Hän on usuttanut kaverinsa ja sukunsa minua vastaan... Ilmeisesti osa kavereista ja suvusta ei osaa ihmetellä että miksi minä sitten lähdin jos hän on niin upea puoliso...
Tulihan vuodatus nyt ap:n tarinan innoittamana.
Ehkä haluan vain sanoa että et ole yksin! Et ole yksin pelkojesi ja itseluottamuksesi rippeiden kanssa. Minä olen ainakin täällä jossain käymässä vastaavaa henkistä kamppailua :)
Minusta tuossa ei nyt ole pääasia "olla katkeroitumatta". Ylipäätään katkeruuden käsitettä viljellään aivan tarpeettomasti, lähinnä leimaamistarkoituksessa, ikään kuin jostain asiasta jollekin taholle katkera henkilö ei olisi/tekisi mitään muuta - olisi vain täyspäiväisesti "katkera".
Eihän sen exäsi pitäisi voida tehdä mitä tahansa ilman seurauksia. Esim. se, että soittaa jollekin ja uhkaa tuhota hänet - tuohan on laiton uhkaus. Myös vainoaminen on käsittääkseni nykyään laitonta. Poliisille vain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.11.2013 klo 12:33"]
Hei ap.
Mulla on hyvin samanlainen tilanne.
Ex ei käytä huumeita eikä ole lyönyt lapsia joten mun kädet on sidotut. Ainoa paikka mistä olen saanut tukea on narsistienuhrit palsta. Ei hänellä mtn.diagnoosia ole mutta käytös on hyvin samanlaista.
Hän näyttää hyvältä paperilla ns. mutta kaikesta mistä voi niin kiusaa. Jouduin lähtemään lasten kanssa tyhjän päälle sillä kaikki oli muka hänen koska hän oli se työssäkäyvä. Joo toki olisin voinut tapella sohvasta ja ottaa vielä turpaani mutta ei ollut enää voimia. Hän on koko ajan muistuttanut miten huono äiti olen, koskaan en yltänyt siihen että hän olisi tyytyväinen.
Me mentiin oikeuteen koska minusta tuli ilmeisesti eron myötä täysin vanhemmaksi kykenemätön ihminen. Hän on usuttanut kaverinsa ja sukunsa minua vastaan... Ilmeisesti osa kavereista ja suvusta ei osaa ihmetellä että miksi minä sitten lähdin jos hän on niin upea puoliso...
Tulihan vuodatus nyt ap:n tarinan innoittamana.
Ehkä haluan vain sanoa että et ole yksin! Et ole yksin pelkojesi ja itseluottamuksesi rippeiden kanssa. Minä olen ainakin täällä jossain käymässä vastaavaa henkistä kamppailua :)
[/quote]
Siis vaikkei tällaista toivo kenellekään, on silti helpottavaa huomata etten ole ainoa. Joskus exän ilkeys on käsittämätöntä, esim. kesällä kun lapselle tuli isompi lasku harrastuksesta, lääkärikäynneistä yms, pyysin jos exä olisi voinut osallistua tähän. Exä lähetti viestin että "sä se erota halusit, kärsi seuraukset. En todellakaan auta. Terkkuja Egypin hiekkarannata!" Itse olisin päässyn vanhempieni kustantamana lomalle pariksi viikoksi ulkomaille, mutta exä iloitti ettei suostu siirtämään tapaamisviikonloppuaan, eikä toisaalta olemaan lapsen kanssa tuota aikaa jos olisin lähtenyt yksin reissuun. Exä matkustelee, mutta sabotoi multa kaiken :( Mietin kuinka kauan tätä epäoikeudenmukaisuutta jaksaa?
Olet siis käynyt jossain narsistien uhrit- tapaamisissa tms? Onko olut apua?
ap
Miksi sinua kiinnostaa mitä exäsi tekee vapaa-ajallaan? Kannattanee käyttää energiansa omien asioidensa hoitoon. Miksi haluat että lapsi tapaa isäänsä? Tai miksi olet noudattanut exän toiveita kaikessa (nimen suhteen, jne?). Niin kauan kun annat hänen hallita elämääsi hän tekee sen. Jos haluat lähteä lapsesi kanssa matkalle, lähde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole käynyt juuri missään :)
Muutimme 4kk sitten pois eli tilanne aika tuore vielä ja varsinainen oikeudenkäyntikin edessä kaikkineen..
Tää on ihan paskaa suorastaan. Alkuun en meinannut saada rahaa mistään kun ei ex arvatenkaan mitään elareita maksa enne kuin siitä on tuomarin päätös. Sain tai jouduin hakemaan sossusta sitä rahaa ja nehän nyt ei kovin suuria summia ole etenkin kun kaikki huonekalut pitää hankkia lusikoista alkaen.
Kerran pyysin tuolloin että jos ei suostu mulle rahaa antamaan niin ostaisi kassillisen pilttiä edes niin tietää että menevät varmasti lapsille. No ei ostanut.
Monta kertaa on todennut että mussa ei ole pillun lisäksi mitään muuta hyvää ja kohta menee sekin kun ikää tulee... Pimittää lasten leluja ja vaatteita entisessä kodissa jotta lapsilla olisi mahd.kurjaa mun luona. Lapset myös syövät karkkia siellä kuulema joka kerta. Sekin varmaan samoista syistä ja vielä kun minä olen aika nipo ettei 1 ja 2v:n tarvitse joka kerta karkkia saada kaupasta..
Nipo tai se ainoa normaali..
Tässä hämärtyy välillä omakin todellisuus kun tuo käytös on niin utopistista.
Niin muuten tämän 4kkden aikana exällä ollut jo 2 ulkomaanreissuja + työt + joka toinen pv harkat ja muutama "poikien vknloppu". Yhden reissun aikana laitoin viestiä kun pienimpi lapsi tulit tosi kipeäksi ja hän soitti seuraavana päivänä vain vittuillakseen että noh, miltäs nyt maistuu yh-elämä.
Sairas paska. Kohteli mua kuin kaatopaikkaa ja kyttäsi netin käyttöä, halusi tilitotteita jne. Koko ajan mun piti "todistella" jotain. Olen huono äiti kenen oma sukukin kuulema inhoaa jne.
Tuo epäreiluus on se mitä minunkin todella vaikea niellä :(
Hän antaa monille "mammoille" mielikuvaa loistavasta huolehtivasta isästä etenkin kun valehtelee niin sujuvasti kuinka hän hoiti perheessämme lähes kaiken töiden ohella....Sallikaa mun nauraa ja itkeä. Todellisuus on niin toinen.
Yhdessä ollessamme hän saattoi katsoa minua inhoa täynnä ja haukkua huoraksi tms. sitten vaan käänsi pään lapseen ja hymyili mitä lempeimmin..
[quote author="Vierailija" time="14.11.2013 klo 13:21"]
En ole käynyt juuri missään :)
Muutimme 4kk sitten pois eli tilanne aika tuore vielä ja varsinainen oikeudenkäyntikin edessä kaikkineen..
Tää on ihan paskaa suorastaan. Alkuun en meinannut saada rahaa mistään kun ei ex arvatenkaan mitään elareita maksa enne kuin siitä on tuomarin päätös. Sain tai jouduin hakemaan sossusta sitä rahaa ja nehän nyt ei kovin suuria summia ole etenkin kun kaikki huonekalut pitää hankkia lusikoista alkaen.
Kerran pyysin tuolloin että jos ei suostu mulle rahaa antamaan niin ostaisi kassillisen pilttiä edes niin tietää että menevät varmasti lapsille. No ei ostanut.
Monta kertaa on todennut että mussa ei ole pillun lisäksi mitään muuta hyvää ja kohta menee sekin kun ikää tulee... Pimittää lasten leluja ja vaatteita entisessä kodissa jotta lapsilla olisi mahd.kurjaa mun luona. Lapset myös syövät karkkia siellä kuulema joka kerta. Sekin varmaan samoista syistä ja vielä kun minä olen aika nipo ettei 1 ja 2v:n tarvitse joka kerta karkkia saada kaupasta..
Nipo tai se ainoa normaali..
Tässä hämärtyy välillä omakin todellisuus kun tuo käytös on niin utopistista.
Niin muuten tämän 4kkden aikana exällä ollut jo 2 ulkomaanreissuja + työt + joka toinen pv harkat ja muutama "poikien vknloppu". Yhden reissun aikana laitoin viestiä kun pienimpi lapsi tulit tosi kipeäksi ja hän soitti seuraavana päivänä vain vittuillakseen että noh, miltäs nyt maistuu yh-elämä.
Sairas paska. Kohteli mua kuin kaatopaikkaa ja kyttäsi netin käyttöä, halusi tilitotteita jne. Koko ajan mun piti "todistella" jotain. Olen huono äiti kenen oma sukukin kuulema inhoaa jne.
Tuo epäreiluus on se mitä minunkin todella vaikea niellä :(
Hän antaa monille "mammoille" mielikuvaa loistavasta huolehtivasta isästä etenkin kun valehtelee niin sujuvasti kuinka hän hoiti perheessämme lähes kaiken töiden ohella....Sallikaa mun nauraa ja itkeä. Todellisuus on niin toinen.
Yhdessä ollessamme hän saattoi katsoa minua inhoa täynnä ja haukkua huoraksi tms. sitten vaan käänsi pään lapseen ja hymyili mitä lempeimmin..
[/quote]
Oi ei, ihan samoja juttuja. Muutamat läheiset meillä on ihmetelleet mistä miehen pohjaton viha mua kohtaan oikein kumpuaa. Kerran hänen veljensä totesi vaan että sitten vasta kun minä tapan itseni, exä on tyytyväinen. Mä olin täysin syytön osapuoli eroon (tai no, mun moka oli etten lempannut miestä jo aiemmin, ja tottui kohtelemaan mua kuin paskaa).
Mies valehtelee niin paljon että en tiedä mikä on totta ja mikä ei. Jos häntä kyseenalaistaa, vaikka valhe olisi ihan selvä, mies saa sekopäisen raivarin.
Viime viikolla lapsi oli sairaana, mulla oli tärkeä palaveri töissä. Kysyin exältä voisiko hän olla lapsen kanssa su-ma välisen yön ja ma siihen asti että tulen töistä. Exä sanoi ettei sovi. Sitten maanantaina soitin aamupäivällä, voisiko mies sitten olla tiistaina lapsen kanssa, kun voisin siirtää palaverin sille päivää, mies sai kohtauksen. Alkoi huutaa mulle puhelimessa (soitti mulle iltapäivällä takaisin unenpöpperöisenä, oli ollut baarissa su illan ja krapulassa, syy ettei voinut olla lapsen kanssa) että hoida sä nyt se lapsi kun sullahan siihen on enemmän valtaa!!! kun totesin exälle että Älä huuda mulle, exä läväytti luurin korvaan.
Musta hirveintä on se kun exä arvostelee ja katsoo halveksuen esim. mun autoa, vaatteita ja lapsen vaatteita. Ostan sen mihin pystyn, ei mulla ole varaa merkkivaatteisiin. Lapsi on alkanut hävetä (normaaleita) vaatteitaan kun exä arvostelee niitä lapselle.
eNITEN Ihmetyttää miten ja mistä exä löytää jatkuvasti uusia naisia narutettavaksi. Eukot vaihtuu lennossa ja kaikki esitellään lapselle. Mulle mies viestittää että sä et sitten yhtäkään äijää mun lapsen eteen tuo.
Me elettiin ja eletään edelleen täysin eriarvoisessa maailmassa. Miehelle kaikki on oikeutettua, mulle ei mikään.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap. Mä tiedän että ainoa lääke tähän vitutukseen on oppia rakastamaan itseään.
Olen mennyt ihan pohjamutiin tämän asian kanssa ja olkoon minunkin ex miten sairas tahansa on ainoa keino välttää tilanteen uusiutuminen se terve itserakkaus.
Mulla on "paha" tapa haluta ihmisille parasta. Eli meidän tapauksessa jos pussissa on yksi karkki sen sai aina mies.
Hitto, lapset heräsi päikkäreiltä ja keskittyminen katoaa :)
Yritän kirjoittaa myöhemmin lisää.
Uskon että on todella raskasta. Exäsi käytös on ihan sairasta. Kuulostaa ihan narsistilta. Ne on niitä kaikista hankalimpia kusipäitä. Tilanteesi helpottaa todennäköisesti vasta sitten kun äijä löytää uuden uhrin ja keskittyy enemmän siihen. Yleensä tuollaisille miehille on turha puhua mitään. Ne onnistuvat aina kääntämään syyt muiden niskaan.
Voimia ja yritä jotain apua hakea. Ihan kaikkea paskaa ei tarvitse vaan sietää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kertomasi käyttäytymistavat ovat ihan perusnarsistin hommia. Kaiken tuon itsekin kokeneena ja nähneenä oikein puistattaa.
Kirjoitat kuitenkin ensimmäisessä viestissäsi, että ex ei käy töissä ja myöhemmässä viestissäsi annat ymmärtää niitä töitä olevan. Kummin päin menikään? Ja ihmetyttää kyllä, että miksi ihmeessä pidät yhteyttä, viestittelet ja pyydät apua? En ymmärrä. Tuossa tilanteessa kun oli itse, niin yhteydenpito mieheen oli vihon viimeinen asia mitä olisin tehnyt. Ainoa keino selvitä oli kadota maan alle. Onnellinen aika alkoi siitä hetkestä.
Nämä ristiriitaisuudet laittavat sitten kuitenkin miettimään, että sepusteletko vaan omiasi...
nro 6,10 ja 12 eivät muuten sitten ole ap :)
Ja sinä nro 14 ei ne ihmiset ja suhteet ole kuitenkaan samoja vaikka kokemuksissa löytyisikin yhtäläisyyksiä.
Sekin kertoo paljon että kun puhuin miehen kohtelusta itseäni kohtaan ihmisille tuli vaan sitä soopaa kuinka pitää yrittää jaksaa vauvavaiheen tai minkä ikinä vaiheen ohi.... Kuinka minä olen luovuttamassa liian helposti. Mun piti ottaa siis fyysisesti turpaan ennen kuin muut "hyväksyivät" syyni lähteä..
Ja minä olen se 6,10 ja 12.
Laitetaan vaikka nimimerkiksi av-mamma niin ette sekoita ap:hen.
av-mamma
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.11.2013 klo 14:19"]
Kertomasi käyttäytymistavat ovat ihan perusnarsistin hommia. Kaiken tuon itsekin kokeneena ja nähneenä oikein puistattaa.
Kirjoitat kuitenkin ensimmäisessä viestissäsi, että ex ei käy töissä ja myöhemmässä viestissäsi annat ymmärtää niitä töitä olevan. Kummin päin menikään? Ja ihmetyttää kyllä, että miksi ihmeessä pidät yhteyttä, viestittelet ja pyydät apua? En ymmärrä. Tuossa tilanteessa kun oli itse, niin yhteydenpito mieheen oli vihon viimeinen asia mitä olisin tehnyt. Ainoa keino selvitä oli kadota maan alle. Onnellinen aika alkoi siitä hetkestä.
Nämä ristiriitaisuudet laittavat sitten kuitenkin miettimään, että sepusteletko vaan omiasi...
[/quote]
Missä mainitsen miehen käyvän töissä? Mies todellakin on työtön, omasta halustaan. ei kuulemma löydy sellaista duunia joka hänelle kelpaisi. Niimpä lähtee opiskelemaan toiselle puolelle suomea vuoden päästä.. Mutta sabotoi mun yritykset muuttaa halvemmalle paikkakunnalle lähemmäs sukulaisia, en voi kuulemma yhteishuoltajana viedä lasta niin kauas :( Mutta tosiaan, kerro missä mainitsen miehen käyvän töissä?
Sulle toinen narisistin uhri "av-mamma", Toi itsensärakastaminen on niin totta. Mä jotenkin vieläkin uskon ansaitsevani kaiken tän paskan. Exän ote oli niin uskomattoman vahva, että uskoin vilpittömästi kaiken sen shitin mitä se suustaan syyti mun päälle. Mäkin sain exän perheeltä syytökset siitä että luovutin liian helpolla, exää olisi pitänyt vaan ymmärtää. Pettäminen, väkivalta ja rahojen holtiton tuhlaus eivät kuulemma ole syitä rikkoa lapselta perhettä. MINÄ RIKOIN PERHEEN kun otin eron :D
ap
Mitään yhteyttä mikä ei liity lapsen asioiden hoitoon ei tule tuollaisen ihmisen kanssa pitää. Lapsenkin asiat tulee hoitaa sähköpostitse tai tekstiviestillä jotta vaikea ihminen ei pääsee puhumaan teille. Jos on pakko tavata kasvotusten, niin mieluiten mukana on silloin joku kolmas ihminen. Jos alkaa tulla puhetta jostakin lapseen liittymättömästä, olette vain hiljaa ja tuijotatte, ette vastaa ja poistutte paikalta.
Lapsen manipulointeihin ja kummallisiin puheisiin voi vastata että "isillä/äitilla on varmaan ollut huono päivä tai hän on ollut väsynyt ja höpöttelee siksi"
Kyllä narsistikin muutamassa vuodessa antaa tällä toiminnalla periksi. Nimimerkillä kokemusta on. Mielestänne vikaa on teissäkin koska olette aktiivisesti missään yhteyksissä kysellen tapaamissopimuksista poikkeamisia tms. Tuollaisille ihmishirviöille ei pidä antaa mitään valtaa omaan elämäänsä.
Totta nro 17.
Tosin sanoisin että ap:lla on erosta aikaa vuosi ja minulla "the av-mamma" vieläkin vähemmän. Armoa kiitos jos ei ihan osaa vielä toimia "oikeaoppisesti".
Koen että itselleni asiat olisivat huomattavasti helpompi ilman lapsia... Sen kuin vaan poistaisin hänet elämästäni. Ei minulla ole nyt oikeutta tuollaiseen koska meillä on ne lapset.
Vaikka hän käyttäytyy noin niin minä yritän tehdä tässä tilanteessani parhaani että lapsille ei jäisi traumoja tästä kaikesta. Minun kun on pakko antaa ne lapset hänelle, meillä on yhteishuoltajuus ja se että minä alan nyt "taistelemaan" tai katkomaan välejä varmasti on vain bensaa liekkeihen.
Minusta tuntuu että mut on pakotettu johonkin sairaaseen peliin hänen kanssaan. Laitan luurin kiinni aina kun tulee sitä h-tason juttua mutta suoraan sanottuna onhan mun edes yritettävä puhua hänen kanssaan jotta tietäsin edes vähän mitä ovat lasten kanssa tehneet... Kumpikaan lapsista ei puhu vielä kunnolla.
Äh, senhän jo myönsikin että annoin hänen kävellä ylitseni. Koska olin perkele väsynyt, yritin pitää lapset kunnossa ja ei mulla ollut tuolloin aikaa ja voimia alkaa tappelemaan siitä miksi mies menee aina ensin itse nukkumaan päikkärit ja vasta sitten minun vuoro tms.
Olin tyytyväinen jos hän antoi minun 20min. nukkua pahimpina aikoina koska eipä ollut muitakaan apuja...
Kyllä se terve viha täältäkin kumpuaa tuota ukkoa kohtaan enenevissä määrin :)
av-mamma
Hyvä että nyt tajuatte vihata tollasia roskasäkkejä. Ettette enää jaksa alistumista.
[quote author="Vierailija" time="14.11.2013 klo 14:46"]
[quote author="Vierailija" time="14.11.2013 klo 14:19"]
Kertomasi käyttäytymistavat ovat ihan perusnarsistin hommia. Kaiken tuon itsekin kokeneena ja nähneenä oikein puistattaa.
Kirjoitat kuitenkin ensimmäisessä viestissäsi, että ex ei käy töissä ja myöhemmässä viestissäsi annat ymmärtää niitä töitä olevan. Kummin päin menikään? Ja ihmetyttää kyllä, että miksi ihmeessä pidät yhteyttä, viestittelet ja pyydät apua? En ymmärrä. Tuossa tilanteessa kun oli itse, niin yhteydenpito mieheen oli vihon viimeinen asia mitä olisin tehnyt. Ainoa keino selvitä oli kadota maan alle. Onnellinen aika alkoi siitä hetkestä.
Nämä ristiriitaisuudet laittavat sitten kuitenkin miettimään, että sepusteletko vaan omiasi...
[/quote]
Missä mainitsen miehen käyvän töissä? Mies todellakin on työtön, omasta halustaan. ei kuulemma löydy sellaista duunia joka hänelle kelpaisi. Niimpä lähtee opiskelemaan toiselle puolelle suomea vuoden päästä.. Mutta sabotoi mun yritykset muuttaa halvemmalle paikkakunnalle lähemmäs sukulaisia, en voi kuulemma yhteishuoltajana viedä lasta niin kauas :( Mutta tosiaan, kerro missä mainitsen miehen käyvän töissä?
Sulle toinen narisistin uhri "av-mamma", Toi itsensärakastaminen on niin totta. Mä jotenkin vieläkin uskon ansaitsevani kaiken tän paskan. Exän ote oli niin uskomattoman vahva, että uskoin vilpittömästi kaiken sen shitin mitä se suustaan syyti mun päälle. Mäkin sain exän perheeltä syytökset siitä että luovutin liian helpolla, exää olisi pitänyt vaan ymmärtää. Pettäminen, väkivalta ja rahojen holtiton tuhlaus eivät kuulemma ole syitä rikkoa lapselta perhettä. MINÄ RIKOIN PERHEEN kun otin eron :D
ap
[/quote]
Ehkä tästä voi oppia että viha on ihan hyvä ja joskus oikea tunne.
Ei sitä tarvitse kyyneliin tukahduttaa ja omaa mieltä mustentaa.
Mitä meille jää jos annetaan tuollaisten ihmisten/suhteiden syödä sielumme?
Olen aina ollut rahallisesti köyhä joten on tarvinnut rikastaa mieltä. Kompensoi :)
Siksi ei pelottanut lähteä "tyhjän päälle". Toivoisin toki olevani jo vahvempi mutta annetaan itsellemme myös aikaa.
Minua on myös lohduttanut tieto siitä että se rakkikoiranjätös joutuu elämään itsensä kanssa. Mikä voisi olla hirveämpää?
Minä tulen vielä pääsemään eroon.
av-mamma
Alue: Aihe vapaa
Oletko ottanut yhteyttä perheneuvolaan? Voisi olla paikallaan käydä keskustelemassa eksäsi kanssa.