Miten mä jaksan exän kanssa ja olla katkeroitumatta??

Erosin vuosi sitten exästä, kun selvisi että hänellä oli (jälleen) pidempi suhde toiseen naiseen. Jälkeenpäin ajateltuna exä  kohteli minua häikäilemättömän huonosti, oikein sikaili ja käveli ylitseni kuin oisin kynnysmatto. Mies eli koko yhdessäoloaikamme kuin sinkku, biletti ja meni kuin tahtoi, ja psyykkasi mut etten kelpaisi kenellekään. Oli sairaalloisen mustasukkainen ja pahoinpiteli  7 vuoden yhdessäolon aikana minut muutaman kerran.

Eron aikana ja jälkeen mies käyttäytyi kuin sika. Kieltäytyi tapaamasta lasta, teki ohareita, toisaalta ilmestyi esim. lapsen harrastustunnille riehumaan (syyttelemään mua huoraksi kovaan ääneen yms), mustamaalasi mua perheelleen, minun perheelleni, jopa soitteli työpaikalleni ja vaati infota pomoani että hänellä on huora töissä..! Mies oli 2 viikkoa eron jälkeen uudessa parisuhteessa facebookin mukaan, eri naisen kanssa kuin se jonka kanssa petti minua.

Myöhemmin mukaan kuvioon tulivat sairaallaoinen mustasukkaisuus, eli mies stalkkasi mua facebookissa, kotini läheisyydessä, tenttasi lapselta menojani. Kun sai selville että eräs mies oli pyytänyt mua treffeille, mies soitti tälle minua ulospyytäneelle tyypille ja sanoi että jos aikoo tavata mua, hän tuhoaa tämän miehen. Lienee selvää ettei tästä tullut mitään.

Nyt tilanne vuoden jälkeen on se että mies on rauhoittunut vähän. Toki on aivan äyttömän ailahtelevainen ja tapaa lasta vain joka toinen viikonloppu. Mies on työtön, mutta hänellä ei ole aikaa tavata lasta muulloin. Hän sanoo, että lapselle on parasta olla päiväkodissa, eikä esim. toisinaan isänsä kanssa kun isä on päivät kotona. Lapsi on siis 5 -vuotias. Exä ei tosiaan käy töissä eikä maksa elatusmaksuja (saan ne kelasta) silti mies ajelee upealla autolla, asuu hienossa asunnossa, matkustelee, on aina uusia vaatteita. Naisystävät vaihtuu lennossa, hänellä on ollut vuoden sisään ainakin 4 tyttöystävää.

Minä olen ollut eron jälkeen yksin. Mies naljailee tästä, nauraa että hän oli oikeassa etten kelpaa kenellekään. Olen nätti, töissäkäyvä nainen, mutta milloin minä ehtisin ketään miestä tavata kun olen aina lapsen kanssa? Mies arovstelee lapselle lapsen vaatteita, on kuulemma rumia. Itse ei osta vaatteita teitenkään, mutta hänellä on oikeus haukkua ostamiani vaatteita.

Exä on saanut oman perheensä kääntymään mua vastaan. Olisin ollut mielelläni vaikka lapsen takia tekemisisissä lapseni isovanhempien kanssa, mutta isovanhemmat eivät tahdo. Lasta he eivät enää juurikaan tapaa, eikä se ole minusta kiinni. Lapsi itkee kun isovanhemmat eivät välitä enää. Exän äiti sanoi muuten aikanaan että on oma vikani että exä hakkaa minua, mitäse en osaa pitää suutani kiinni. Eron aikana exän perhe totesi, että jos exä olisi saanut riittävästi rakkautta minulta, ei olisi tarvinnut pettää.

Exä vaati että vaihdan eron jälkeen nimeni, hänen hienoa sukunimeään en saanut pitää. Vaihdoin sen koska itse halusin siitä eroon. Exä vaati ostamiaan kalliita (hyvittely)lahjoja joita oli yhdessäolomme aikana ostanut, takaisin eron jälkeen. Kalliit vihkisormukset olisi pitänyt palauttaa hänelle.

Tuntuu niin epäreilulta. Olen ennen kaikkea lapsen takia vihainen, tyttöparka on viaton kaikkeen ja isänsä käyttää häntä kostonvälineenä eikä välitä. Sukulaisilleen ja ystävilleen exä sanoo etten minä anna tavata lasta, joten siksi näkee niin vähän. Olen saanut uskomattoman paljon paskaa siltä taholta niskaani tämän takia, vaikka en ikinä ole estänyt lapsen ja isänsä tapaamisia.

tuntuu että katkeroidun ja vihani exän sikamaisuutta ja ylimielistä käytöstä kohtaan vaan kasvaa. Pelkään jo nyt, että jos joskus jonkun kivan miehen tapaisin, exä sabotoisi sen. Kuka mies haluaa olla naisen kanssa jonka exä uhkailee, häirikö, tekee kiusaa?