Sateen vuosi
Kommentit (57)
kuuleppa tuomas, 20 vuotta köyhää totaali yksinhuoltajaa täällä jo vähän naurattaa.
On se kauheata, on, on. Julkimotkin joutuu elämään oikeata elämää, tällaista se on, eroineen, yksinhuoltajuuksineen ja sairauksineen. Tervetuloa elämään!
Sanotaan myös, että sateen jälkeen paistaa aina aurinko. Karhun voimia sinulle!
Sanotaan myös, että sateen jälkeen paistaa aina aurinko. Karhun voimia sinulle!
23, sä jos kuka kyllä valitat,. et vain ystävillesi, koska niitä ei enää ole... surullista.
Koeta sinäkin tsempata ja pärjätä. Kuten sanottu, elämä ei aina suju kuten oli toivonut.
[quote author="Vierailija" time="20.09.2013 klo 18:00"]
kuuleppa tuomas, 20 vuotta köyhää totaali yksinhuoltajaa täällä jo vähän naurattaa.
[/quote]
Tässä taas tämä suomalaisuuden irvikuva; aina jollain menee huonommin, jopa 20 vuotta mennyt huonosti...no hyvä, että jo nyt naurattaa. Mutta hei, älä naura, kelaa miten Syyriassa pakolaisleirillä ihmisillä sujuu. Voi kiesus sentään! Hyvä Tuomas, tsemppiä sulle!
Voimia Tuomas sinulle ja perheellesi kaikkea hyvää. Kiitos rehellisestä kolumnista.
Ja sinä köyhä yksinhuoltaja - typerä kommentti sinulta, julmaa ulkopuolisen huudella ja vähätellä murhetta, kun ei kerran edes tilannetta tarkkaan tunne.
Voimia Tuomakselle! Eroaminen on iso elämänmuutos, aika parantaa. Hienoa, että yhteishuoltajuus toimii lapsien äidin kanssa ja, että olet aktiivisesti mukana lastesi elämässä.
Itsekin olen yhteishuoltaja. Kovan työn kautta on saatu kuvio hyvin toimimaan exän kanssa ja siitä hyötyy koko perhe.
Tsemppiä Tuomas, toki aina on ihmisiä joilla menee huonommin mutta propsit siitä, että kerrot rehellisesti miltä tuntuu! Muista että olet maailman onnellisin kun olet saanut ihania lapsia, keskitä energiasi heihin!
plääplää vitun hippi kasva aikuiseksi ja hoida jälkikasvus niinku miehet...
Öööö??
Mikä oli kolumnin pointti? Maksetaanko tästä tokaluokkalaisen tasolla olevasta kirjoituksesta Enbuskelle?
"Oli vaikeaa, tuli ero (joka ei johtunut mistään), en jaksa, mutta onneksi lapseni ymmärtävät olla vaatimatta liikoja ja mulla on oikeestaan jaettu aika hyvät kortit"
ehkä sisällöttömin kolumni ikinä.
Ja oikeesti, pidä joskus pääsi kiinni ja keskity vaikka niihin lapsiin ne muutama päivä kuussa, jota niitä näet.
Liittyykö tämä siihen teidän hometalo-ongelmaan?
Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi.
vitun nössö! meitä yksinhuoltaja isiä on muutama muukin ja se vain on pakko jaksaa!!! ....ja toiset isät ei saa edes tavata lapsiaan! Ole onnellinen, että sulla on lapset lähellä!
vitun nössö! meitä yksinhuoltaja isiä on muutama muukin ja se vain on pakko jaksaa!!! ....ja toiset isät ei saa edes tavata lapsiaan! Ole onnellinen, että sulla on lapset lähellä!
[quote author="Vierailija" time="21.09.2013 klo 22:56"]
Tsemppiä Tuomas, toki aina on ihmisiä joilla menee huonommin mutta propsit siitä, että kerrot rehellisesti miltä tuntuu! Muista että olet maailman onnellisin kun olet saanut ihania lapsia, keskitä energiasi heihin!
[/quote]
No eipä kovin onnelliselta kuulosta/näytä...
Eipä tuollakaan jätkällä ole kummoisia vastoinkäymisiä. Ero, joka on hänen mukaan erinomaisesti hoidettu, ei ole edes vastoinkäyminen.
Hieno teksti Tuomas. Monelle kommentoijille tiedoksi, että varmasti tekstin kirjoittajakin tietää että on ihmisiä, jotka ovat kärsineet häntä enemmän, jos mahdollista. Tämä on vain kirjoittajan musta vuosi, sietämisen raja. Jotenkin tämä on ollut se hetki, joka sai kirjoittajan kirjoittamaan ajatuksiaan. Tuskin Tuomaksesta kroonista valittajaa tulee vaan hän kirjoittikin selviytymisestä ja sen myötä vahvistumisesta. Tai näin minä tämän tekstin tulkitsin. Elämä vaan menee niin, että jokaisella on omat kompastuskivensä. Pienillä ihmisillä pienemmät ja suurilla ja vahvoilla hieman suuremmat.
Tuomakselle voimia.
Painimme samanlaisessa tilanteessa asuntokauppojen myötä, tämä vuosi on ollut niin raskas ja olen iloinen teidän puolesta jotka eivät hometaloloukusta enempää ymmärrä. En ihmettele lainkaan että se painaa suhdetta ja voi kaikkivaltaisuudessaan olla liian suuri vuori yhdessä ylitettäväksi. Samalla pitäisi hoitaa henkisesti raskas, ylitöitä vaativa työ, on huoli työn jatkumisesta, huoli lapsen terveydestä, lapsen jaksamisesta, on huoli omaisuudesta, illat kotona puhutaan vain taloasioita, ne pyörii päässä kun heräät, ja ne pyörii päässä kun menet nukkumaan. Epätietoisuusuudessa ja selvitystyön keskellä eletään jopa vuosia. Vertaistukea on vaikea saada kun oikeustoimet on kesken eikä asioista saisi puhua.
Tuomakselle ja kaikille tässä tilanteessa oleville ja siihen joutuville paljon voimia ja uskoa siihen että tulee se päivä, tulee se aika kun tämä taisto on takana. Koittakaa jaksaa yhdessä, kaiken jälkeen uskon että tästä helvetistä nousee myös entistä vahvempi suhde.
Miten nyt sitten ero on tullut jos se ei johdu kenestâkâân ?