Aamulla lapsi kouluun ja kaksi päiväkotiin
Nyt ovat hyvät neuvot tarpeen.
Tilanne on tämä: Vien aamuisin alakoululaisen autolla kouluun (15 min) ja ennen sitä kaksi nuorempaa (2 ja 4v) lasta päiväkotiin (300 m). Koululaisen pitää syödä aamupala kotona, pienemmät voivat syödä sen päiväkodissa. Haasteena on saada koululainen ajoissa kouluun. 2-vuotias on voimakastahtoinen.
Alkusyksystä jouduin aika monena aamuna pukemaan 2-vuotiaan väkisin ja sen jälkeen kannoin raivoavan ja rimpuilevan lapsen päiväkotiin. Nuo aamukiukuttelut ovat vähentyneet huomattavasti, kun tajusin, että lapsi haluaa oma-aloitteisesti nousta sängystä ja pukea (tai ainakin aloittaa pukemisen).
Muita asioita joita olen huomannut:
- Koululaisen aamupala pitää olla syöty ennen kuin herätän pienemmät. Muuten hekin haluavat aamupalaa ja siinä hommassa menee toivottoman kauan.
- Kello on tietysti laitettu herättämään aikaisemmin. Herätän koululaisen n. 2 tuntia ennen koulun alkua.
Nuorimmainen aktivoituu vasta siinä vaiheessa kun me muut lähdemme ulkovaatteet päällä ovesta ulos. Tarvittaessa olemme pari minuuttia oven ulkopuolella. Kun hän huomaa sen, hän on yleensä motivoitunut nousemaan sängystä, pukemaan ja lähtemään ilman kiukuttelua.
MUTTA: Tänään ulos meneminen pariksi minuutiksi ei auttanutkaan. Mieleeni tuli vain kolme vaihtoehtoa:
a) Viedä ensin koululainen kouluun, mutta siinä tapauksessa nuorimmainen olisi joutunut olemaan yksin kotona yli puoli tuntia. Ei siis tätä.
b) Pukea ja kantaa rimpuileva lapsi väkisin päiväkotiin. Sitä en enää mielellään tee, koska se herättää niin paljon huomiota kaikissa ihmisissä jotka näkevät meidän seurueen. Se voi olla noloa kahden vanhemman lapsen mielestä. Lisäksi mulla on polvivamma, joka vaikeuttaa liikkumista jonkin verran.
c) Saada kiukuttelu loppumaan kotona.
Lapsen rauhoittelu, verbaalinen motivointi ja tilanteen selittäminen ei ole tähän asti auttanut. Ja niitähän yritän aina ensimmäiseksi.
Puuttuuko listalta joku keino?
Mitä keinoa sinä käyttäisit?
t. Pena
Kommentit (19)
Minulle heräsi lähinnä kysymys, että miksi viet koululaisen kouluun? Miksei hän mene yksin? Tai koulukyydillä?
Tuntuu kohtuutomalta, että koululainen joutuu heräämään noin aikaisin pienten sisarusten takia, ellei siis itse ole aamuvirkku ja tuolloin muutenkin hereillä. Onnistuisiko niin, että viet pikkumukulat päiväkotiin ja sillä aikaa koululainen syö kotona aamupalaa? Sitten nappaat hänet kyytiin ja viet kouluun.
Meillä päiväkotilapsetkin söivät aamiaisen kotona, ja kaikki lähtivät matkaan samaan aikaan.
Tekisin näin. Pienemmät lapset ylös ja vaatteet päälle. Jos vaatteet ei ole päällä lähtöhetkellä, niin menköön pyjamassa. Muutaman kerran jälkeen oppii ettei kannata. Viet pienemmät tarhaan ja sen jälkeen haet koululaisen (jos ei siis osaa yksin mennä kouluun).
Sun on ihan oikeasti asetettava rajat pienimmille. Joko puet nätisti tai lähdet ilman vaatteita. Tämä toimi meillä kun pari kertaa vietiin pyjamassa autoon. Varsinkin näin talvella.
[quote author="Vierailija" time="09.12.2013 klo 11:19"]
Onnistuisiko niin, että viet pikkumukulat päiväkotiin ja sillä aikaa koululainen syö kotona aamupalaa? Sitten nappaat hänet kyytiin ja viet kouluun.
[/quote]
Ja jos ei ehdi syömään, niin loput aamupalasta mukaan autoon? Leipäpalan tms. pystynee syömään liikkuvassa autossakin. Jännä muuten, että AP miettii jättävänsä pienemmät kotiin kun vielä koululaisen kouluun, mutta ei ajatellut jättää koululaista kotiin kun vie pienemmät.
15 minuutin koulumatka autolla (?) lienee jo sen verrna pitkä, että koululaisen luulisi olevan oikeutettu koulukyytiin? Vai pitkäkö matka on kun kerran koululainen on kuljetettava?
Hän ei käy ns. lähikoulua, joten ei ole koulukyydin piirissä. Uskaltaa tulla koulusta kotiin bussilla kaverin kanssa, mutta ei vielä mennä kouluun bussilla.
t. Pena
Sovelsin tänään tuota pyjamamenetelmää. Laitoin tosin ulkohaalarit, kengät, pipon ja käsineet pyjaman päälle ja sisävaatteet pussiin. Kengät hän potki jaloista joten joutui kävelemään muutaman metrin paljain jaloin -7 asteessa kunnes laitoin ne takaisin.
Jäi seisomaan pyjama päällä päiväkodin eteiseen kun lähdimme. Tää on hyvä keino ainakin siinä mielessä että itselläkään ei mene hermot niin helposti. Aika näyttää miten se tehoaa.
t. Pena
2-vuotias voi jo tajuta palkinnoista jotakin. Eli tarrataulu kehiin, tarran saa aina kun aamu sujuu tarpeeksi hyvin. Viiden tarran jälkeen saa jonkin palkinnon, esim. voi valita jonkun lelun kaupasta tms. Sitten joku lopullinen isompi palkinto kun päätetään että tämä taito on nyt opittu eikä tarrataulua enää tarvita.
Hei, Pena. Laita pienin aiemmin nukkumaan? Jaksaa sitten paremmin nousta ylös, ehkä...
Joskus joutuu vaan vaikeimman kautta opettamaan lapselle, että hän ei ole se, joka määrää. Mun mielestä
a) voisit kokeilla sitä pienimmän aiemmin nukkumaan laittamista
b) selität pienimmille, miksi vanhin saa aamiaista ja he eivät/laitat pienimmät aiemmin nukkumaan, jotta ehtivät myös syömään aamiaista. Jos kiukuttelevat, niin kiukuttelevat.
c) selität kahdelle isommalle, että pikkuiset joskus kiukuttelevat, ei sille mitään voi. Itsekin ovat pienenä joskus niin tehneet. Ja sitten viet sen pienimmän niissä yövaatteissa päiväkotiin, jos ei pue ajoissa.
Meillä seitsemän lasta ja aamutoimet sujuvat näin:
Mies lukee Hesaria ja juo aamukahvia. Sen jälkeen käy suihkussa, pukee päällensä ja lähtee rauhassa töihin.
Minä herään ärtyneenä, herätän ärtyneenä lapsia sen mukaan, miten koulu alkaa ja alan hoputtaa puepuepuepue syösyösyösyösyö pakkaareppupakkaareppupakkaareppu ja huudella MISSÄONHANSKAT/PIPO/LIIKKAKAMAT/SETODISTUSJONKAEILENALLEKIRJOITIN ja kerätä kierroksia. Vaihdan vaippoja, syötän, voitelen leipiä ja siivoan kaatuneita maitoja, valitsen vaatteita ja kiellän isompia lähtemään kesäshortseissa pakkaseen.
Kun olen aivan yltä päältä hiessä ja saanut puettua ne (yleensä 3-4) lasta, jotka eivät suostu pukemaan tai eivät osaa, tungen itseni ja ulos lähtevät lapset ulos ja ohjeistan sisälle jääviä koululaisia muistamaan ottamaan reppuja ja liikuntavälineitä ja pipoja mukaan. Tiputtelen lapsia päiväkotiin ja kouluun ja soittelen kotiin, että nyt pitää lähteä kouluun. Ja soitan seuraavalla tunnin päästä, että nyt pitää lähteä kouluun.
Kahdeksan tunnin työpäivän jälkeen tulen kotiin. Kysyn läksyt, teen ruokaa, siivoan, kuuntelen murheet, syötän, vaihdan vaippaa ja olen ärtynyt. Mies juo kahvia ja katsoo telkkaria ja pyytää, että tuon sille ruokaa eteen, kun ei jaksa vääntäytyä keittiöön syömään.
Hoputan lapsia iltapalalle ja nukkumaan ja kun viimeinen nukahtaa, kello on just ja just puoliyö. Ehdin nukahtaa kuudeksi tunniksi ja sama uudestaan.
Aa tästä tulikin koko päivän raportti, vaikka piti aamua kommentoida. Mutta näin siis meillä ja hyvin toimii.
Nyt töissä, eli rentoutumassa.
5 min hali ja pusi tuokio vanhempien sängyssä pienempien kanssa. Näin aamu alkaa rauhallisemmin kun on saanut hetken läsnäoloa ja hellyyttää ennen tee sitä ja tätä nyt ja heti.
[quote author="Vierailija" time="10.12.2013 klo 10:19"]
Mies lukee Hesaria ja juo aamukahvia. Sen jälkeen käy suihkussa, pukee päällensä ja lähtee rauhassa töihin.
Mies juo kahvia ja katsoo telkkaria ja pyytää, että tuon sille ruokaa eteen, kun ei jaksa vääntäytyä keittiöön syömään.
[/quote]
Potkase sitä miestä kerran perseelle ja sano terveisiä Penalta.
t. Pena
[quote author="Vierailija" time="10.12.2013 klo 10:29"]
5 min hali ja pusi tuokio vanhempien sängyssä pienempien kanssa. Näin aamu alkaa rauhallisemmin kun on saanut hetken läsnäoloa ja hellyyttää ennen tee sitä ja tätä nyt ja heti.
[/quote]
Todella ihanaa!!
t. Pena
[quote author="Vierailija" time="10.12.2013 klo 10:19"]Meillä seitsemän lasta ja aamutoimet sujuvat näin:
Mies lukee Hesaria ja juo aamukahvia. Sen jälkeen käy suihkussa, pukee päällensä ja lähtee rauhassa töihin.
Minä herään ärtyneenä, herätän ärtyneenä lapsia sen mukaan, miten koulu alkaa ja alan hoputtaa puepuepuepue syösyösyösyösyö pakkaareppupakkaareppupakkaareppu ja huudella MISSÄONHANSKAT/PIPO/LIIKKAKAMAT/SETODISTUSJONKAEILENALLEKIRJOITIN ja kerätä kierroksia. Vaihdan vaippoja, syötän, voitelen leipiä ja siivoan kaatuneita maitoja, valitsen vaatteita ja kiellän isompia lähtemään kesäshortseissa pakkaseen.
Kun olen aivan yltä päältä hiessä ja saanut puettua ne (yleensä 3-4) lasta, jotka eivät suostu pukemaan tai eivät osaa, tungen itseni ja ulos lähtevät lapset ulos ja ohjeistan sisälle jääviä koululaisia muistamaan ottamaan reppuja ja liikuntavälineitä ja pipoja mukaan. Tiputtelen lapsia päiväkotiin ja kouluun ja soittelen kotiin, että nyt pitää lähteä kouluun. Ja soitan seuraavalla tunnin päästä, että nyt pitää lähteä kouluun.
Kahdeksan tunnin työpäivän jälkeen tulen kotiin. Kysyn läksyt, teen ruokaa, siivoan, kuuntelen murheet, syötän, vaihdan vaippaa ja olen ärtynyt. Mies juo kahvia ja katsoo telkkaria ja pyytää, että tuon sille ruokaa eteen, kun ei jaksa vääntäytyä keittiöön syömään.
Hoputan lapsia iltapalalle ja nukkumaan ja kun viimeinen nukahtaa, kello on just ja just puoliyö. Ehdin nukahtaa kuudeksi tunniksi ja sama uudestaan.
Aa tästä tulikin koko päivän raportti, vaikka piti aamua kommentoida. Mutta näin siis meillä ja hyvin toimii.
Nyt töissä, eli rentoutumassa.
[/quote]
Näinhän se homma menee monessa perheessä. Olisi mielenkiintoista tietää miten Pena on joutunut tuohon jamaan, että joutuu tekemään naisten työt. :D
Kai Penalla on sen verran fyysistä voimaa, ettö saa selätettyä yhden kiukuttelevan 2-vuotiaan? Vaatteet päälle vaikka väkisin. Miksi 2-vuotiaan uhmailu olisi noloa?
Terv. 2-vuotiaan äiti
Herätä pienimmät hyvällä tuulella hauskuutellen. Peskää hampaat, harjatkaa tukat ja laittakaa illalla varatut sisävaatteet päälle. Ulkovaatteet kassiin ja lapsille autoon kengät, päähine sekä viltit ympärille. Olethan laittanut auton lämpiämään?
Kun olette pienempien kanssa lähdössä ulos, huolehdi, että koululainen on silloin jo pessyt hampaansa. Koululainen pukee yksin ollessaan päivävaatteet ja syö valmiina odottavan aamupalan. Koululainen odottaa lähes valmiina, kun tulet takaisin viedäksesi hänet kouluun.
Pienemmät aikaisemmin nukkumaan? Etteivät varmasti ole aamulla väsyneitä.
Me on käytetty sellaista taulua joskus kun aamut ovat olleet ihan toivottomia. Eli lasten kanssa on mietitty mitä aamulla tehdään (aamupala, vaatteet) ja lapset ovat piirtäneet kuvan kustakin toimesta. Aamulla ovat itse käyneet listasta katsomassa mitä nyt tehdään. Kerran liimattiin tarra aina kun yksi rivi oltiin tehty. Se on lisännyt intoa ja omaa tekemistä.
Tsemppiä paljon! Aamut ovat kauheita. Ja teet kaiken yksin kolmen lapsen kanssa.
[quote author="Vierailija" time="10.12.2013 klo 11:07"]
Näinhän se homma menee monessa perheessä. Olisi mielenkiintoista tietää miten Pena on joutunut tuohon jamaan, että joutuu tekemään naisten työt. :D
Kai Penalla on sen verran fyysistä voimaa, ettö saa selätettyä yhden kiukuttelevan 2-vuotiaan? Vaatteet päälle vaikka väkisin. Miksi 2-vuotiaan uhmailu olisi noloa?
Terv. 2-vuotiaan äiti
[/quote]
Eihän se ole noloa vaan kauheaa. Kun tapahtuu melkein joka aamu. Minkälainen arki lapsilla on, jos vanhempi voimalla laittaa vaatteet päälle ja raahaa autoon! Ymmärrän, että ihan varmasti jokaisessa perheessä niitä aamuja on silloin tällöin. En ymmärrä miksi sen pitäisi olla normaalia 2-vuotiaan kanssa.
Peukut ap:lle siitä, että miettii parempia tapoja eikä vain turvaudu muskeleihin.
Ehkä kaksivuotisen saa pakolla autoon, mutta jos ei parempia tapoja ole opittu, niin myöhemmin on ongelmia. Meillä näes on melkein 4-v:n kanssa! Jos kannan pakolla autoon niin riisuu vaatteensa, avaa auton turvavyöt, kiipeää etupenkille huutamaan tai takakonttiin. Yksinkertaisesti ajaminen ei ole autossa riehuvon lapsen kanssa mahdollista.
Meillä auttaa hyvinä päivinä leikillinen pukemiskilpailu vanhemman kanssa. Myös ajaotto tms.leikkikilpailu voi toimia. Laitan pienille myös miniaamiaisen (hiukan mehua, pari mantelia tms), jonka saavat käydä nappaamassa puettuaan pöydässä muiden syöjien seurassa. Jos lähdön aika on koittanut eikö valmista ole tullut niin sitten eivät syö.
Saa avata joulukalenterin luukun vasta kun on pukenut, tms.
d) annat lapset adoptoitavaksi