Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Häpeä seksuaalisuudesta
20.09.2013 |
Onko kohtalotovereita, jotka tuntevat häpeää omasta seksuaalisuudestaan? Olen yli kolmekymppinen kahden lapsen äiti. Olen aina tuntenut suurta epävarmuutta seksin saralla. Jossain vaiheessa suorastaan inhosin seksiä, tai sillä ei ollut minulle juurikaan merkitystä. En tuntenut itseäni seksikkääksi, eikä seksillä ollut miehellenikään suurta merkitystä, näin ainakin ymmärsin. Mieheni ei koskaan osoittanut, että olisin haluttava tai seksikäs, vaikka suhteemme alkuaikoina olin kaunis ja vetävän näköinen nainen. Tämä lisäsi epävarmuuttani. Saimme kuitenkin kaksi lasta, ja liitossa oli seksiä säännöllisesti. Mielestäni se oli aika normaalia ja ajoittain virittelin keskustelua, että mitä voisimme tehdä seksin saralla, ostin nättejä alusvaatteita, vaikka se ajoi minut täysin epämukavuusalueelle - mutta mitään vastakaikua en saanut. Päättelin, että mieheni on tyytyväinen, koska meillä muuten kuitenki arki sujui.
Mieheni kuitenkin päätyi pettämään, ehkä osittain em. syistä. Itsetuntoni romahti ja lopulta päädyimme eroon. Kokosin itseni ja aloin urheilla, minkä vuoksi sain vartaloni aika mukavaan kuntoon. Myös muilla elämän alueilla olen osoittanut pärjääväni yksinkin.
Mutta silti, silti tunnen häpeää siitä, että tunnen seksuaalista halua. Järkeni sanoo, että minussa tuskin on mitään vikaa, saan haluta eikä se ole väärin. Mutta en usko, että kukaan mies voisi haluta minua.
Minulla on ollut eron jälkeen pari seksikokemusta, koska halusin kokeilla, pystynkö siihen. Tunsin halua, ja annoin palaa, en miettinyt kroppaani tai vikojani. Ajattelin, että on olemassa muitakin miehiä kuin exäni ja ehkä he ajattelevat minusta toisin kuin hän, näkevät minut seksikkäänä ja kauniina. Olen normaalipainoinen, urheilullinen, nätti nainen - näin ainakin haluan uskoa. Kuitenkin miehet, joiden kanssa olin, eivät noiden kertojen jälkeen ole olleet ollenkaan niin ihastuneita kuin niitä ennen. Korostan, että en ole noissa tilanteissa nolostellut tai häpeillyt, vaan tietoisesti painanut kaikki negatiiviset ajatukset taka-alalle.
Niinpä nyt jälleen kerran olen siinä tilanteessa, että mietin olevani vain kertakaikkiaan nolo, eikä kukaan mies voi pitää minua seksikkäänä ja haluttavana. Arjessa olen avoin, iloinen, huumorintajuinen.. työssäni joudun esiintymään paljon ja luomaan suhteita ihmisiin - en ole epäsosiaalinen tai töykeä.
Välillä minun tekee ihan valtavasti mieli seksiä ja haaveilen, kuinka ihanaa se voisikaan olla... Sitten alan jälleen hävetä sitä, että edes kehtaan ajatella seksiä, koska se on minulta kuitenkin "poissuljettu" asia. Herään todellisuuteen, että minussa on varmasti joku vika, mikä karkoittaa miehet. Onko rintani liian pienet, rasvaprosentti liian suuri, onko karvoja liikaa..? Näytänkö naurettavalta alusvaatteissa tai käyttädynkö sängyssä jotenkin omituisesti?
En tiedä miten tästä pääsee yli ja pääsenkö koskaan nauttimaan seksistä sellaisena hienona asiana, miten sen jotkut kuvaavat. Voiko joku mies pitää minua oikeasti seksikkäänä eikä minun tarvitse miettiä, mikä vika minussa on tai hävetä sitä, että MINÄ tunnen halua, vaikka en olekaan miss fitness tai universe?
Olisiko täällä joku kohtalotoveri?
Kommentit (32)
Hyviä kommentteja, kiitos niistä. Tottahan se on että asian ydin on itsensä hyväksyminen. Mutta mistä löytää se mies, joka myös hyväksyy ja haluaa? Itseni kanssa pärjään, mutta haluan kokea myös intohimoa ja rakkautta, läheisyyttä ja kosketusta. ilman, että tarvitsee miettiä ja jännittää. Voiko se olla vain siitä kiinni että olen ollut vain totaalisen väärien tyyppien kanssa? Kuten sanottu, olen omasta mielestäni ihan ok, mutta miehet eivät ole olleet kovin kuumana. Siitä olen päätellyt, että poikkean jollain mystisellä tavalla muista naisista.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä.
Olen onnellisessa, pitkäaikaisessa liitossa rakastamani miehen kanssa ja meillä on lapsiakin. Myös seksiä on ja se on laadultaan hyvää; mies ottaa minut huomioon, haluaa että nautin yhtä paljon kuin hän jne. Mutta. Mutta...
Minä olen perverssi. Vinoutunut. Sairas. Minulle ei riitä perusseksi. Raskaana olemisen myötä minussa heräsi puoli, joka haluaa tulla satuteksi, otetuksi väkisin, pakotetuksi. Piiskoja, kahleita, asuja, joukkopanoja, huoraamista... yritin jakaa tätä ajatusmaailmaa miehelleni ensin hienovaraisesti, sitten puhuen suoraan. Mies yritti tässäkin asiassa tehdä mielikseni, siinä onnistumatta. Vuosia yritimme, lopetimme, yritimme taas, jospa nyt...ei. Ei onnistunut. Lopulta kyllästyimme molemmat ja sovimme, että pitäydymme perusseksissä.
Nykytilanne on sitten se, että mies huokailee tyytyväisenä miten hyvää seksi olikaan, minä hymyilen vieressä ja samaan aikaan tekee mieli itkeä ja oksentaa. En saa mitään irti perusseksistä. Mutta jos haluan pitää perheeni ja liittoni, ei ole vaihtoehtoja. Joskus mies yllättää ja läpsäisee kesken seksin, silloin melkein suutun hänelle koska hän herättelee sisälläni asuvaa petoa, sitä samaa jonka vuoksi melkein tuhosin liittoni. Reaktioni on kuitenkin aina sama; isku tulee yllättäen joten reagoin rehellisesti luuhistumalla kasaan ja kostumalla läpimäräksi, täriseväksi palloksi. Mies naureskelee tälle näylle, toki hyvintahtoisesti.
Minä haluaisin joskus repiä silmät päästäni.
Ja vaikka kirjoitukseni (22) vaikuttaakin ihan toiselta ongelmalta kuin sinun ap, kyse on pohjimmiltaan samasta asiasta: häpeästä. Siitä, miten vaikea on hyväksyä itsensä.
Kirjoitit ap että haaveilet seksistä ja intohimosta, ja sitten häpeät näitä ajatuksia. ELI et ole ihan täysin sinut itsesi kanssa. Ei tuollaisten ajatusten pitäisi mitenkään aiheuttaa häpeää. Eri asia on, jos toinen ihminen tekee tai sanoo jotain loukkaavaa. Se rapauttaa hyvääkin itsetuntoa ja tervettä itserakkautta.
Ja sitä paitsi, ei ne miehet nyt aina niin kuumina käy, vaikka rakastaisivatkin hyvin syvästi kumppaniaan.
[quote author="Vierailija" time="20.09.2013 klo 13:05"]
mulla on sama ongelma.
olin pitkään parisuhteessa miehen kanssa, joka ei ollut kovin kiinnostunut seksistä eikä minusta seksuaalisesti. pistin omat haluni taka-alalle ja harrastin seksiä vain miehen toiveesta, ilman omaa tyydytystä. nyt olen myös menettänyt uskon omaan seksuaaliseen viehättävyyteeni. pelkään, että en osaa harrastaa seksiä enää ja en uskalla edes yrittää.
ajattelen seksiä ihanan miehen kanssa ja haaveilen siitä, että joku haluaisi minua ja pitäisi kiihottavana. tuntuu surulliselta ja epätoivoiselta, että seksi on ehkä osaltani tässä ja en saa enää kokea sitä ihanaa tunnetta olla haluttu ja haluta jotain.
olen nätti ja pidän itsestäni huolta. joskus jumpassa mietin, miksi edes treenaan, kun ketään ei kiinnosta miltä näytän.
[/quote]
Minä olen tälläkin hetkellä parisuhteessa, jossa toinen ei ole oikeastaan ollenkaan kiinnostunut seksistä, ainakaan minun kanssani. Olen yrittänyt järjestää meille yhteistä aikaa ja ehdotellut hierontaa, leluja tai muuta mukavaa, mutta ei. Vielä viisi vuotta sitten häissämme pidin itseäni hyvännäköisenä kolmekymppiseksi (olen pitkähkö ja olin silloin aika lähellä ihannepainoani). Nyt painoa on kertynyt 15kg lisää ja alan luopua toivosta, että minua kukaan enää haluaisi. Tunnen itseni täysin epäkiihottavaksi. Vääristä paikoista liian isoksi ja liian pieneksi. Sinkkuaikoina minä ja äänistä päätellen sänkypartnerinikin nauttivat seksistä täysillä. Nyt pelkään unohtaneeni kaiken. Epäilen, että osaanko tuottaa toiselle nautintoa sängyssä. Tämän takia en itsekään ole osannut nauttia enään vähään aikaan. Voi kun vielä joskus saisi tuntea olevansa haluttu ja seksikäs uros!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.09.2013 klo 13:05"]
mulla on sama ongelma.
olin pitkään parisuhteessa miehen kanssa, joka ei ollut kovin kiinnostunut seksistä eikä minusta seksuaalisesti. pistin omat haluni taka-alalle ja harrastin seksiä vain miehen toiveesta, ilman omaa tyydytystä. nyt olen myös menettänyt uskon omaan seksuaaliseen viehättävyyteeni. pelkään, että en osaa harrastaa seksiä enää ja en uskalla edes yrittää.
ajattelen seksiä ihanan miehen kanssa ja haaveilen siitä, että joku haluaisi minua ja pitäisi kiihottavana. tuntuu surulliselta ja epätoivoiselta, että seksi on ehkä osaltani tässä ja en saa enää kokea sitä ihanaa tunnetta olla haluttu ja haluta jotain.
olen nätti ja pidän itsestäni huolta. joskus jumpassa mietin, miksi edes treenaan, kun ketään ei kiinnosta miltä näytän.
[/quote]
Minä olen tälläkin hetkellä parisuhteessa, jossa toinen ei ole oikeastaan ollenkaan kiinnostunut seksistä, ainakaan minun kanssani. Olen yrittänyt järjestää meille yhteistä aikaa ja ehdotellut hierontaa, leluja tai muuta mukavaa, mutta ei. Vielä viisi vuotta sitten häissämme pidin itseäni hyvännäköisenä kolmekymppiseksi (olen pitkähkö ja olin silloin aika lähellä ihannepainoani). Nyt painoa on kertynyt 15kg lisää ja alan luopua toivosta, että minua kukaan enää haluaisi. Tunnen itseni täysin epäkiihottavaksi. Vääristä paikoista liian isoksi ja liian pieneksi. Sinkkuaikoina minä ja äänistä päätellen sänkypartnerinikin nauttivat seksistä täysillä. Nyt pelkään unohtaneeni kaiken. Epäilen, että osaanko tuottaa toiselle nautintoa sängyssä. Tämän takia en itsekään ole osannut nauttia enään vähään aikaan. Voi kun vielä joskus saisi tuntea olevansa haluttu ja seksikäs uros!
[quote author="Vierailija" time="20.09.2013 klo 17:38"]
Kirjoitit ap että haaveilet seksistä ja intohimosta, ja sitten häpeät näitä ajatuksia. ELI et ole ihan täysin sinut itsesi kanssa. Ei tuollaisten ajatusten pitäisi mitenkään aiheuttaa häpeää. Eri asia on, jos toinen ihminen tekee tai sanoo jotain loukkaavaa. Se rapauttaa hyvääkin itsetuntoa ja tervettä itserakkautta.
Ja sitä paitsi, ei ne miehet nyt aina niin kuumina käy, vaikka rakastaisivatkin hyvin syvästi kumppaniaan.
[/quote]
Niin, en varmaan olekaan sinut koska tuskin tämä silloin olisi mikään ongelmakaan. Ajattelen siis, että en saa ajatella olevani seksikäs, koska en ole tarpeeksi kaunis - eli seksikkyyteni on muiden mielestä naurettavaa. Ikään olisin niin kuin Johanna Tukiainen, joka pitää itseään upeana mutta on oikeasti säälittävä. Tuossa oli joku aika sitten ketju, jossa pilkattiin kun lapset olivat löytäneet tuttavaperheen äidin alusvaatteita, ja sitten toinen äiti naureskeli tälle, että "se hirveännäköinen nainen käyttää seksiasuja, hehhehh, mahtaa olla näky". Juuri tuota pelkään, että reaktio on tuo, kun tuon seksuaalisuuttani esiin.
Haluaisin pukeutua kaikkiin ihaniin asuihin jonkun miehen mieliksi, joka osaisi katsoa minua rakkaudella ja himoiten.. Eikä tarvitsisi pelätä tai nolostella. Tai vertailla, saati pelätä vertailua.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sulla ole seksuaalisuuteen liittyvää häpeää, vaan ulkonäköösi. Ne ovat hieman eri asioita.
On siinä sitäkin,sitä kutsutaan seksuaaliseksi itseluottamukseksi tai itsetunnoksi. Siihen liittyy myös häpeä omasta alastomasta vartalosta. Olen samanlainen,justiinsa. Mulla on toisinaan vielä pahempaa,itsekriittisyys on todella voimakasta ja kieltäydyn seksistä vaikka haluttaisiin. Meillä kotona,kun omin pikkuinen,ei saanut hypellä alasti ja isä käski häpeämään usein. Me lapset saatiin myös selkään monesti.Olen funtsinut että näillä asioilla voi olla yhteyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.09.2013 klo 20:54"]
Ei sulla ole seksuaalisuuteen liittyvää häpeää, vaan ulkonäköösi. Ne ovat hieman eri asioita.
[/quote]
kyllä ne kulkee käsi kädessä. Vaatteet päällä olen itsevarma, samoin voin kyllä mennä vaikka äijien kanssa saunaan - ei se haittaa. Mutta kun siihen tulee seksuaalinen väre mukaan, itsevarmuus katoaa. Silloin tunnen itseni riittämättömäksi.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seksuaalisuus ei ole minkään ryhmän yksinoikeus ( esim kauniiden). Jokainen on ainutkertainen omassa seksuaalisuudessaan. Kenelläkään ei ole oikeutta nauraa toisen ihmisen seksuaalisuudelle tai vähätellä tai määritellä sitä.
Pystyn menemään sekasaunaan ja omasta mielestäni näytän ihan siedettävältä alasti. En vain usko, että täyttäisin miesten vaatimukset. Haaveilen siitä, että voisin pukeutua ihaniin alusvaatteisiin ja joku mies pitäisi minua maailman ihanimpana näkynä.. Mutta sitten taas karu totuus muistuu mieleen ja häpeän näitä ajatuksia.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Kuitenkin miehet, joiden kanssa olin, eivät noiden kertojen jälkeen ole olleet ollenkaan niin ihastuneita kuin niitä ennen. Korostan, että en ole noissa tilanteissa nolostellut tai häpeillyt, vaan tietoisesti painanut kaikki negatiiviset ajatukset taka-alalle."
No jos kyseessä on ollut yhdenillanjuttuja, niin ei siinä jäädä homman jälkeen toista ylistämään? Sinä voisit keskittyä vain siihen omaan nautintoon, eikä siihen mitä mieskunta sinusta ajattelee.
Nyt ap otat itseäsi niskasta kiinni ja hyväksyt itsesi sellaisena kuin olet. Ei sinun tarvitse ajatella mitä ne miehet sinusta ajattelevat. Iloinen välitön ihminen kyllä löytää sellaista seuraa, joka ei aamulla salamyhkäisesti ja salaa katoa lakanoiden välistä.
mulla on sama ongelma.
olin pitkään parisuhteessa miehen kanssa, joka ei ollut kovin kiinnostunut seksistä eikä minusta seksuaalisesti. pistin omat haluni taka-alalle ja harrastin seksiä vain miehen toiveesta, ilman omaa tyydytystä. nyt olen myös menettänyt uskon omaan seksuaaliseen viehättävyyteeni. pelkään, että en osaa harrastaa seksiä enää ja en uskalla edes yrittää.
ajattelen seksiä ihanan miehen kanssa ja haaveilen siitä, että joku haluaisi minua ja pitäisi kiihottavana. tuntuu surulliselta ja epätoivoiselta, että seksi on ehkä osaltani tässä ja en saa enää kokea sitä ihanaa tunnetta olla haluttu ja haluta jotain.
olen nätti ja pidän itsestäni huolta. joskus jumpassa mietin, miksi edes treenaan, kun ketään ei kiinnosta miltä näytän.
Ihan muutama juttelukerta terapeutille saattaisi jo tehdä terää.
Minä en kyllä jäisi sitä kelaamaan miltä miesten mielestä näytän ja olenko miesten mielestä seksikäs koska totuus on että kaikkia ei voi miellyttää eikä tarvitsekaan.
Se riittää että itse pidät itsestäsi ja koet itsesi seksikkääksi ja tunnet halua ja himoa.
Sitä omaa seksuaalisuutta ei kuitenkaan kannata miesten kautta peilata vaan oman itsensä hyväksyntä hyvine puolineen ja vikoineen on tärkeintä.
Sitä paitsi suurimmalle osalle ihmisistä kelpaa ihan tavallinen nainen tai mies ja harva odottaa jotain elämää suurempaa...jos kohdalle sattuu niin hyvä niin mutta moni senkin analysoi pilalle ;)
Mitäs jos lakkaisit vaatimasta itseltäsi täydellisyyttä?
Jos ei nykymaailmassa ole sitä tai tätä niin sitten ei kelpaa muka mihinkään ja pitää yksin nurkassa hävetä...just joo!
Jos nainen ei sitä armahda itseään niin ei sitä tee kukaan mukaan!
Rakasta itseäsi ja uskalla nauttia elämästä.
Alue: Aihe vapaa
up