sadistinen lapsen kaveri. voiko puuttua? 15 v

Onko siis väkivaltainen, kiduttaako eläimiä tms? Vai onko henkisesti väkivaltainen? Mielestäni tärkeintä olisi tehdä jotenkin sille omalle lapselle selväksi ettei hyväksy moista ja rohkaista pysymään etäämpänä tuolaisesta ihmisestä. 

Niin, miten nämä sadistiset piirteet ilmenevät?

Minun ystäväni oli tuollainen. Jos seurani ei välillä kelvannut, saattoi tehdä todella inhottavia temppuja. Ei siis mitään väkivaltaa, mutta ensin tarvitsee apua, ja myöhemmin naureskelee seläntakana. Ei koskaan ottanut huomioon ketään, eikä hänelle kelvannut mikään. Vähän isompana roikotti poikalaumaa lupaamalla vähän, mutta sitten vetäytyi. Ei osannut rakastua keneenkään ja aikuisenakin valitsi miehen ihan statuksen mukaan.

No mies jätti, kun ei kestänyt tätä pinnallisuutta. Yksinäisempää ihmistä kuin ystävättäreni en nykyään tunne. Minun pitäisi pitää häneen yhä yhteyttä, ei hänen koskaan, sillä hän on niin hieno.

Nyt hän syö yksi kotona masennuslääkkeitä, kun kukaan ei pidä häneen yhteyttä.

Eli tuollaiset tyypit yleensä jäävät lopulta yksin, kun ikää tulee lisää. lapsesi kannattaa etsiä muita kavereita.

Minulla ei ole vielä kokemuksia teineistä, mutta pojan yksi 7-vuotias kaveri on tuollainen. Tökkii siilejä kepeillä, syyttää muita omasta kompastumisestaan kiveen ja kiristää itsemurhalla. Välillä olen vain lähettänyt pojan kotiin, kun on mennyt överiksi. Yleensä hän lähtee itse itkien, jos ei saa tahtoaan läpi (kuten hajottaa talomme rännejä kepillä hakkaamalla) ja kiellän häntä. En luota kaveriin yhtään enää, enkä jätä enää moneksi minuutiksi valvomatta kun joskus harvoin meille tulee.

Uskomattomin oli, että perheessämme oli tarttuvaa vatsatautia  ja hän tuli hakemaan poikaani leikkimään.  Sanoin heille, että ei sovi taudin takia (ettei tartu). Kaveri sitten sanoo pojalleni, että ellei äitisi päästä sinua leikkimään meille, tapan itseni. Poikani oli hyvin hämmentynyt. Puhuimme asiasta ja selitin miten väärin tuollainen uhkailu on. Sen tapauksen jälkeen poika ei suostunut kiristyksiin (en ole kaverisi sataan vuoteen yms..), vaan ymmärsi niiden olevia tyhjiä uhkauksia. Kun uhkaukset eivät enää toimineet, kaveri alkoi käyttäytymään huomaavaisemmin. 

Minulla on myös eräs lapsuuden ajan perhetuttu, joka oli "tällainen" prinsessa (kohtelee kaikkia muita kuin hovineitojaan). Kerroin hänelle, ettei se sovi enää, sain haukut ja luurin korvaan. En ollut vuoteen yhteydessä ja nykyään saan ihan asiallisen kohtelun toisin kuin muut.

Minun kokemukseni on siis se, että tällaisten ihmisten kanssa täytyy olla tiukkana. Ei yrittää miellyttää kaikin keinoin ja suostua kohtuuttomiin vaatimuksiin vaan jättää yksin miettimään. Silloin heidän on pakko miettiä omaa käytöstään. He harvoin haluavat olla yksin.