Ystäväni halveksivat ammattiani :(

Mä en puhuis heistä ystävinäni.

Millainen ala kyseessä? Ovatko ehkä kateellisia, että uskallat tehdä omaa juttuasi.

Jos olet esim sairaanhoitaja (yövuorossa?) niin en kyllä itsekkään pidä hoitotiedettä tieteenä vaikka sairaanhoitaja olenkin.

Koulutusta ja kokemusta se silti vaatii jos on vähänkään vaativammassa paikassa töissä.

Ei kivoja ystäviä sulla joka tapauksessa.

Voi eiiiii, miten mullakin tuli heti hoitotiede mieleen! Anteeksi ap! Kiltti kerro, oliko arvaus oikein?

Joka tapauksessa, vaikka saan kylmiä väreitä pelkästä sanasta hoitotiede (koska luimme sitä muutaman kurssin verran koulutuksessamme eikä _ihan_ ollut minun juttuni), en väheksyisi sen opiskelijoita vaikka se "kotikutoisesta" aiheesta onkin peräisin. Niin kai kaikki teoreettiset aineet loppujen lopuksi ovat? Vai tyhjästäkö ne on repäisty, ilman todellisuuspohjaa?

Mielipiteeni; ystäväsi ovat moukkia, joilla toki on oikeis mielipiteeseensä, mutta ilmeisesti heillä on paljon oppimista ystävyydestä ja toisten ihmisten (valintojen) kunnioittamisesta.

Mun yks tuttu on töissä leipomossa ja aina jaksaa puhua samoista asioista uudesraan ja uudestaan.

Taas ystäväni mies on töissä tutkijana työryhmässä jossa tutkitaan aidsia eikä ikinä puhu työstään yhtään.

Jos näkisin tätä pullanpaistajaa useammin, voisin mäkin joskus sanoa ole hiljaa. Näillä tapaamiskerroilla en viitsi.

[quote author="Vierailija" time="09.12.2013 klo 06:59"]

Mun yks tuttu on töissä leipomossa ja aina jaksaa puhua samoista asioista uudesraan ja uudestaan.

Taas ystäväni mies on töissä tutkijana työryhmässä jossa tutkitaan aidsia eikä ikinä puhu työstään yhtään.

Jos näkisin tätä pullanpaistajaa useammin, voisin mäkin joskus sanoa ole hiljaa. Näillä tapaamiskerroilla en viitsi.

[/quote]

Jotenkin hyvin tyypillistä. Olen itse (oikeasti) korkeakoulutettu, teen korkean profiilin työtä ulkomailla hyvin uniikissa projektissa globaalisti tällä hetkellä. En kuitenkaan puhu työstäni koskaan, korkeintaan kysyttäessä mainitsen korkealla tasolla mitä teen.

Kun menen kotiin taas jouluna, saan kuunnella ties kenen pitkiä höpinöitä työstään. Eivät pullanpaistajia mutta melkein. Tosin ymmärrän myös sen, että pienillä paikkakunnilla, miksei isommallakin, ihmisillä moisissa töissä ei ole elämässä välttämättä hirveästi mitään muita isoja asioita elämässään.

Harvoin tulee ystävien kanssa puhuttua töistä, vielä kummallisemmalta siitä tuntuisi puhua niiden kanssa jotka syystä tai toisesta eivät työtä ymmärrä tai halveksivat sitä.

Jos sä olet sen alan ammattilainen, niin etkö osaa/voi selittää heille, mistä siinä on kyse, jos eivät kerran tajua?

Tulee mieleen, että olet joku käsillä parantaja tai kuppaaja tms. Kerro ala.

Ihmiset, jotka halveksivat mitään elämäsi valintoja, varsinkin sinun kuultesi, eivät ole ystäviäsi. Vaikkei olisikaan tiedettä.

Minua ei kiinnosta yhtään halveksuvatko ystäväni, vanhempani, naapurini tms ammattiani. Kuten ei yleensäkään ihmisten mielipiteet omista elämänvalinnoistani, kuten puolisonvalinnastani (siihenkin monella on sanomista, koska mieheni on ulkomaalainen). En koe mitään tarvetta alkaa puolustella omia valintojani tai suuttua siitä että joku on eri mieltä. Mutta jos toinen inttää ja inttää niin sanon kyllä että kiitos mielipiteesi on jo kuultu, ei tarvitse enää jauhaa.

Mun on vaikea uskoa että ihmiset halveksuvat oikeasti kenenkään opiskeluja tai töitä. Niitä jotka ovat ollakseen näpäytetään. Esimerkiksi moni sairaanhoitaja pitää itseään suoranaisesti lääkärinä ja puhuu työstään sillä tavalla niin siinä voi saada muutaman "älä luule ittestäs liikoja"-kommentin. 

[quote author="Vierailija" time="09.12.2013 klo 07:23"]

[quote author="Vierailija" time="09.12.2013 klo 06:59"]

Mun yks tuttu on töissä leipomossa ja aina jaksaa puhua samoista asioista uudesraan ja uudestaan.

Taas ystäväni mies on töissä tutkijana työryhmässä jossa tutkitaan aidsia eikä ikinä puhu työstään yhtään.

Jos näkisin tätä pullanpaistajaa useammin, voisin mäkin joskus sanoa ole hiljaa. Näillä tapaamiskerroilla en viitsi.

[/quote]

Jotenkin hyvin tyypillistä. Olen itse (oikeasti) korkeakoulutettu, teen korkean profiilin työtä ulkomailla hyvin uniikissa projektissa globaalisti tällä hetkellä. En kuitenkaan puhu työstäni koskaan, korkeintaan kysyttäessä mainitsen korkealla tasolla mitä teen.

Kun menen kotiin taas jouluna, saan kuunnella ties kenen pitkiä höpinöitä työstään. Eivät pullanpaistajia mutta melkein. Tosin ymmärrän myös sen, että pienillä paikkakunnilla, miksei isommallakin, ihmisillä moisissa töissä ei ole elämässä välttämättä hirveästi mitään muita isoja asioita elämässään.

[/quote]

tästä pullanpaistajasta vielä.

Teki perinteiset, peruskoulun jälkeen alkoi seurustelemaan pojan kanssa, joka asui naapuristossa. Pari vuotta seurustelivat, erosivat hetkeksi, palasivat yksin ja ovat pyöräyttäneet 4 lasta.

Kun hänet näkee, hän puhuu ajasta, jolloin olimme tekemisissä, eli teininä. Muistaa ihan kaikki kommellukset, jotka teimme missäkin. Hänen työ ei anna yhtään mitään, ei ole kouluttautunut mihinkään, lapsetkin ovat niin isoja, ettei heistä riitä enää kerrottavaa, kun eivät ole enää niin suloisia.

Leipomoala on sellainen, josta kukaan muu ei tiedä yhtään mitään ja hän pääsee tavallaan näyttämään.

No, käy hänelle. Mä en vaan jaksa kuunnella niitä samoja paistamisvinkkejä uudestaan ja uudestaan enkä mene onnesta sekaisin jos saan joskus mahdollisuuden ostaa päivän vanhaa pullaa henkilökunta-alennuksella.

En kerro mitä teen työkseni, edes kysyttäessä. Mitähän se kenellekään kuuluu, en minäkään utele mitä muut tekevät. Haluan tutustua ihmiseen, en hänen työhönsä.

Jos ei halua kertoa työstään niin tuntuu ettei henkilö siitä liiemmin ylpeä ole.

Ystäväsi eivät varmaan tiedä, mitä työsi edes siältää, ainakin minun kohdallani lievä halveksunta ja epäluulo johtuu tästä. Minullekin käy tosi usein noin, että ihmiset ihan ääneen kummeksuvat, että miten tällaista alaa muka opetetaan ihan yliopistossa. Olen puheterapeutti, ja valitettavasti suurin osa ihmisitä edelleen luulee, että työpäiväni koostuu pelkästää r ja s -harjoituksista tai että pelaan päivät pitkät kimbleä. Että miten sellaisen opiskeluun voi mennä viisi vuotta!!!! En jaksa välittää enää, pääasia että itse pidän työstäni. Alkuaikoina yritin selittää ihmisille, mitä oikeasti teen, mutta en enää jaksa korjata typeriä ennakkoluuloja koko ajan.

Ja pyh 15, vältän kiusallisten kysymysten sarjan kun en kerro. Se salassapito velvollisuus, en kommentoi.

En ole tuttavapiirissäni koskaan havainnut, että kukaan halveksisi toisen ammattia.

Ap: miten tämä halveksunta ilmenee? Onko joku sanonut sinulle suoraan jotain sen suuntaista vai oletatko muiden halveksuvan asiaa? Oletko itse ylpeä siitä mitä teet vai halveksitko itsekin alaa?

Ja kerro nyt, mikä ala on kyseessä.

[quote author="Vierailija" time="09.12.2013 klo 10:22"]Ystäväsi eivät varmaan tiedä, mitä työsi edes siältää, ainakin minun kohdallani lievä halveksunta ja epäluulo johtuu tästä. Minullekin käy tosi usein noin, että ihmiset ihan ääneen kummeksuvat, että miten tällaista alaa muka opetetaan ihan yliopistossa. Olen puheterapeutti, ja valitettavasti suurin osa ihmisitä edelleen luulee, että työpäiväni koostuu pelkästää r ja s -harjoituksista tai että pelaan päivät pitkät kimbleä. Että miten sellaisen opiskeluun voi mennä viisi vuotta!!!! En jaksa välittää enää, pääasia että itse pidän työstäni. Alkuaikoina yritin selittää ihmisille, mitä oikeasti teen, mutta en enää jaksa korjata typeriä ennakkoluuloja koko ajan.

[/quote]

Minun lapseni on 5 v ja ei osaa puhua. Puheterapeutti on saanut 1,5 v aivan mielettömästi aikaiseksi.

Olen todella onnellinen jokaisesta puheterapeutista. Jonotimme nykyiselle todella pitkään.

Teet arvokasta työtä, kiitos että olet olemassa.

15 jatkaa. No mitä väliä vaikka joku ei ymmärrä tm? Niiden ongelma. Ainahan ne voi kuitata "että ota selvää niin ei tarvitse vastata noin yksinkertaisiin kysymyksiin". Itse en ainakaan alistuisi tuollaiseen vähättelyyn ammatin osalta. Jos jo alkuun kieltäytyy kertomasta ammattiaan, niin kyllä se vain tuntuu siltä että kertoja itsekin epäilee, että ammatti on niin huono että sitä joku kuitenkin pilkkaisi. Eri asia jos ei oikeasti voi kertoa. Itse olen ollut huoltoasemalla töissä yliopistossa opiskellessa, eikä mieleenikään tullut etten sitä paljastaisi. Tai kotisiivouskeikkoja ym. Jos joku vähättelee minua työni takia niin eipä kiinnosta. Parempi vain jos joku urpo paljastaa vähättelynsä, eipähän sen seurassa tarvitse aikaa viettää. Opiskelen kuitenkin hyvään ammattiin, joten "hanttihommat" ei kerro muuta kuin olen ahkera ja työteliäs ihminen, mielestäni. Olkaa ylpeitä siitä mitä teette, jos se on sitä mitä oikeasti haluatte. Ehkä vähättely tiettyjä ammatteja kohtaan vähenee, jos joku jaksaa selvittää esim. mitä puheterapeutti tekee. Toki ymmärrettävää ettei aina jaksa samoja asioita selvittää.

Mulla pisti aloituskesta silmään, että osa ei pidä ap:n alaa tieteenä. Onko siis vain tieteeseen pohjautuva ammatti arvostettava?