Mies miettii; läheisyyden mallit

Jos ajatellaan ihmisen lapsuutta ja siihen liittyvää fyysisyyttä, niin normaalistihan erilaiset hellyyden kokemukset liittyvät tällöin lähinnä äitiin. Melkein kaikilla lapsilla on äiti kuvioissa mutta isä vähän harvemmalla. Ja vaikka isä olisikin, isä ei kuitenkaan joko koskettele ollenkaan tai tekee sen vähän eri tavalla. Mies koskettaa suurpiirteisemmin ja kohtelee lasta vähän enemmän perunasäkkimäisemmin, vaikkakaan se ei ole sen enempää huono kuin hyväkään asia, vaan erilainen asia.

Kun sitten tullaan sukukypsyyteen ja sen yli, osa ihmisistä (erityisesti miehistä) jää sukupuoliseen yksinäisyyteen ja ne äidin paijaamiset viimeisiksi muistoiksi ja naisen malliksi.

Vaikuttaakohan tuollainen esiseksuaalinen kohteleminen ja hellyyden kokemus seksuaalisuuden kehittymiseen? Pitääkö 30-vuotiaan neitsyen käydä pikakelauksella kaikki useimmilla muilla jo murrosiässä alkavat vaiheet vai voiko mennä suoraan lisääntymistavoitteiseen aikuisseksuaalisuuteen?

Onko isättömillä naisilla erilaiset odotukset miesten liikkeiden suhteen kuin isällisillä?

Onko ehkä jotenkin sukupuolia epätasa-arvoistavaa, että tytöt saavan äidin hellyydestä aikuisenakin toimivan toimintamallin (hienotunteinen, pehmeä asennoituminen) mutta vain osa pojista saa oppia miehen mallista? Ja toisaalta taas pojat eivät voi liittää sitä isän käytöstä mitenkään suoraan matkittavaksi käyttäytymistavaksi samalla tavalla, koska ovat samaa sukupuolta ja eivät leimaudu siihen samalla tavalla kuin tytöt, joille se on ensimmäinen 'mieskokemus' (tietenkin siinä vaiheessa ja kontekstissa epäseksuaalinen, mutta tutkimusten mukaan ihmiset saattavat kuitenkin etsiä tulevista kumppaneista vanhempien piirteitä) ja joka jollakin tavalla vastaa niitä miehille asetettuja odotuksia. Pojat saavat siis vastakkaisen sukupuolen sisältävän kokemuksen naisesta ja siitä miten nainen käyttäytyy, mutta eivät kokemusta siitä miten mies suhtautuu naiseen. Tyttö taas saa kokemuksen ja tiedon siitä, millainen miehen yleensäkin 'pitää' olla ja minkälainen hän voi itse olla ja onkin varmaan enemmän tai vähemmän luonnostaan. Aikuiseksi kasvanut poika taas on mahdollisesti suuremmassa riskissä soveltaa äidiltä opittua lähestymistyyliä tulevaan tyttöystäväkandidaattiin, mikä ei ole samalla tavalla naisten toiveissa.