Lue keskustelun säännöt.
Miksi olen niin kamala miehelleni?
19.09.2013 |
Olen nykyiselle kumppanilleni kamala. En suoranaisesti säti tai hauku. Piiloivailen ja kommentoin asioihin lakonisesti tai sarkastisesti. En osaa olla enää luontevasti hyväntuulinen ja kommunikoida positiivisesti. Osaan jotenkin aina löytää jokaisesta asiasta jotain kielteistä. Näin teen siis vain tämän miehen kanssa. Muuten olen pitänyt itseäni positiivisena ja lämpimän ihmisenä. Jotenkin tässä suhteessa tuntuu ne lämpimät mehut minusta kadonneen.
Kommentit (16)
Kauanko olette olleet yhdessä? Vieläkö on ns testiaika menossa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole aiemmissa suhteissa ollut näin vittumainen. Alle vuosi oltu vasta.
[quote author="Vierailija" time="19.09.2013 klo 16:33"]
En ole aiemmissa suhteissa ollut näin vittumainen. Alle vuosi oltu vasta.
[/quote]
Eli se paska testivaihe on vasta menossa...
Oletko joskus loukannut eksääsi tai joku eksä sinua?
Nyt sitten testaat, että kuinka kamala voit olla ja silti mies tykkää susta, noloa ja lapsellista.
Suhteeseen ihminen tuo aina osan omasta tunnehistoriastaan. Minusta sinun kannattaisi tutkistella, mistä tuo kumpuaa. Parisuhde tuo myös varhaisen vuorovaikutuksen kokemukset uudelleen pintaan. Onko sinua läheisissä suhteissasi kohdeltu samalla tavalla ivallisesti tai ottamatta sinua tosissaan? Onko tästä jotenkin muodostunut sinulle läheisyyden 'kaava'. Jotenkin minussa herää kysymys pelkäätkö läheisyyttä ja siksi otat etäisyyttä tuon ivailun muodossa? Iva, sarkasmi jne ovat eräitä vihan ilmenemismuotoja. Kenelle itse asiassa olet vihainen?
Parisuhteen asioissa kannattaa yrittää pitää erillään, mikä on omaa tunnekuormaa, mikä on parisuhteen välillä olevaa. Omasta sisäisestä sotkustaan on kukin itse vastuussa. Parisuhde ei voi toimia, ellei kumpikin toisaalta osaa olla erillinen (ei kaada omia ongelmiaan toisen kannettavaksi) ja kuitenkin toisaalta tulla lähelle.
Mm. tämä on mielestäni lukemise arvoinen
http://www.katajary.fi/kyky-hyvaan-parisuhteeseen-rakentuu-jo-lapsuudessa/
Klikkasinkin väärän linkin vahingossa, tarkoitin tätä
http://www.katajary.fi/parisuhteen-hoito-arjessa-on-taitolaji/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä, mutta jos mies ei ole tehnyt sulle mitään pahaa niin lopeta tollainen. Tuo on henkistä väkivaltaa. Kun tiedostat itsekin mitä teet, niin turha kysellä miksi mä teen näin, kyllä aikuisen ihmisen pitää itse tietää mitä tekee ja pitää myös pystyä vaikuttamaan käytökseensä, kun se on huonoa.
Mitäs jos miehesi käyttäytyisi sua kohtaan noin, ihan vaan huvikseen?
Tuntuisiko kivalta?
Koska sä et rakasta sitä ja purat omat syyllisyyttäsi ja huonoa oloasi siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
6. ja 7. vastauksissa oli teemoja, mitä itsekin olen miettinyt. Olen tiedostanut aika paljonkin omaa käytöstäni ja sen syitä.
Ehkä kuitenkin koen, ettei mieskään anna minulle positiivista palautetta. Meillä ei pahemmin hyvistä tunteista puhuta. Kaikki ikävät tuntemuksensa mies kokee kuitenkin asiakseen tuoda esille ja niitä sitten pitää analysoida ja vatvoa.
Voi, syitä voi olla monenlaisia ja erilaisia. Onko kyse ekasta pidemmästä seurustelustasi? Vai onko sinulla aiempia suhteita - miten silloin olet käyttäytynyt tuossa vaiheessa? Onko nykyisessä suhteessasi jokin toisin kuin aiemmin (esim. asutteko nyt yhdessä kun aiempien miesten kanssa olette pitäneet omat asuntonne)?
Onko miehesi sinulle hyvä, vai yllättääkö hän sinua kielteisesti tämän tästä, esim. suuttumalla pikkuasioista tai jättämällä sinut henkisesti yksin kriisitilanteissa? Oletko siis kokenut hänen suhteen pettymyksiä?
Mitä ajattelit miehestäsi suhteen alussa, olitteko kovin hullaantuneita, vai alkoiko suhde enemmänkin "paremman puutteessa"?
Jotta voisi sanoa mitään, olisi kiva saada vastaukset noihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.09.2013 klo 16:55"]
Voi, syitä voi olla monenlaisia ja erilaisia. Onko kyse ekasta pidemmästä seurustelustasi? Vai onko sinulla aiempia suhteita - miten silloin olet käyttäytynyt tuossa vaiheessa? Onko nykyisessä suhteessasi jokin toisin kuin aiemmin (esim. asutteko nyt yhdessä kun aiempien miesten kanssa olette pitäneet omat asuntonne)?
Ei ole ensimmäinen eikä toinenkaan pitkä suhde. Takana on yksi pitkä, perushyvä suhde ja sitten yksi varsin katastrofaalinen.
Onko miehesi sinulle hyvä, vai yllättääkö hän sinua kielteisesti tämän tästä, esim. suuttumalla pikkuasioista tai jättämällä sinut henkisesti yksin kriisitilanteissa? Oletko siis kokenut hänen suhteen pettymyksiä?
Mies tuntuu olevan perusolemiseltaan jotenkin penseä minulle. Tiuskii tämän tästä pienistä asioista. Kavereilleen on hyvin joviaali. On kuitenkin mulle asiallinen ja luotettava. Tiedän, ettei tee ohareita. Pyrkiin tekeen sen, mikä on oikein. Vaikka välillä tuntuu, ettei ne teot tule ihan täydestä sydämestä vaan velvollisuudesta.
Mitä ajattelit miehestäsi suhteen alussa, olitteko kovin hullaantuneita vai alkoiko suhde enemmänkin "paremman puutteessa"?
Suhteen alku tuntui hyvältä ja tulevaisuus valoisalta. En kuitenkaan ole ollut yhtä hullaantuunut kuin ensirakkauteni kanssa. Johtuu varmaan siitä, että mies on ollut jotenkin varautunut ja harkitsevainen kanssani. Sekin taitaa turhauttaa.
Jotta voisi sanoa mitään, olisi kiva saada vastaukset noihin.
[/quote]
Saatko jotain tyydytystä tuosta käytöksestäsi? Kokeilepa miltä tuntuu sanoa jotakin positiivista. Siis vaikka se mies ei sanokaan mitään positiivista, onko se sinulta pois, jos itse sanot? Vai onko teillä kilpailu siitä, kuka on ankein?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
6 ja 7 laittamiin linkkeihin liittyy myös tämä kirja, jota monesti olen täälläkin mainostellut, eli Tunne Lukkosi. Suosittelen lukemaan, auttaa setvimään omaa ajatuksenkulkua ja käsittämään miksi käyttäytyy kuten käyttäytyy, ja toki myös korjaamaan sitä käytöstä (joka tapahtuu sekä tiedostamattomana että tiedostettuna prosessina sen jälkeen, kun ymmärtää ne syyt omaan käytökseensä).
Kiitos ap. Jotenkin saan vaikutelman, että olet tunnelukossa suhteessa mieheesi. Kun et saa häneltä kannustavaa ja myönteistä palautetta, et uskalla/halua sitä itsekään antaa. Pelkäät ikäänkuin tulevasi torjutuksi jälleen kerran.
Minusta sinun kannattaa jutella suoraan ja rehellisesti miehen kanssa. Kerro, että olet huomannut kommentoivasi hänelle ikävästi ja pyydä sitä anteeksi. Kerro, että kaipaisit häneltäkin myönteisempää suhtautumista.
Kärsin itse miehestä, joka saa raivareita harvakseen, mutta aina täysin yllättäen ja omituisista asioista. Hän on mm. raivonnut sekä mököttänyt sen jälkeen kolme päivää siksi, että olin pannut hänen likaisen kahvimukinsa tiskikoneeseen ja kattanut aamupalapöytään puhtaan!
Tuollaisten takia kärsin tunnelukosta - en voi luottaa miehen olevan henkisesti vakaa ja lämmin, koska tahansa voi tulla ikään kuin "puukosta kylkeen". Vuosien mittaan se karsii vähitellen tehokkaasti lämpimiä tunteita, vaikka mies monessa muussa asiassa on oikein mukava ja ihanakin.
Sinänsä suhteita voi aloittaa monella tavalla, mutta ajoin kysymykselläni takaa lähinnä sitä, että jos et ole kunnolla ollut mieheen rakastunut, se arkikin tulee tavallaan vastaan nopeammin ja helpommin. Alat ärsyyntyä aika piankin siihen, millaisia kommentteja miehesi sinulle heittelee tai miten hän kotona käyttäytyy.
Jutelkaa - miehesikin VOI opetella antamaan sinulle positiivista palautetta ja pitämään turpansa kiinni pikkuharmeista.
11
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos neuvoista 11.
Olen lukenut tuon kirjan.
Olen hyvinkin suoraan sanonut miehelle, mitä halua eli enemmän sitä positiivisyyttä ja iloa elämään. Toistaiseksi puhumisella tulokset eivät ole kummoiset. Tunnun siis itsekin muuttuvan turhan negatiiviseksi. Se tarttuu.
Onko miehesi lukenut (ja sisäistänyt) kirjan myös?
Olet tyypillinen nainen. Naiset harrastaa henkistä väkivaltaa, se on teidän geeneissä.