Miten uskallan taas yrittää lapsentekoa?
Olen 32-vuotias ja takana mieheni kanssa vuosi lapsentekoa. Takana myös 2 kemiallista raskautta (vuoto alkoi 5. viikolla eli tosi alussa) ja 1 kunnon keskenmeno 9. viikolla. Lääkärien mielestä noita kemiallisia ei lasketa kunnon keskenmenoihin. Eikä asiaa siksi vielä tutkita. Seuraavan keskenmenon jälkeen ehkä. Veriarvot on ihan ok, ne on testattu. Eli kilpirauhasarvot, keltarauhanen, hemoglobiini. Hyytymistekijät tutkittu jo aiemmin. Kohtu normaali jne.
Mä tässä mietin, että miten mä jaksan taas yrittää. Pelottaa ihan kamalasti. Miten ihmeessä mä pystyn ottamaan seuraavan raskauden alun rennosti? Oon varmaan ihan paniikissa.
Hyvä puoli tässä on, että ilmeisesti tärppää kuitenkin suht helposti...
Kommentit (3)
Tosiasia on, että puolet kaikista maailman raskauksista päättyy keskenmenoon ennen kuin äiti edes tiedostaa olevansa raskaana. Kemiallinen raskaus ja sitä seuraava keskenmeno ei siis todellakaan ole "oikea" keskenmeno vaan normaali tilanne.
Minä siis tiedostan kemiallisen raskauden luonteen ja yleisyyden. Olen tehnyt rakaustestin aina kun menkat on jo myöhässä. Ja siksi nämä kaksi kertaa, koska oli samana päivänä juhlat ja mietin, voinko ottaa vai en. Voihan siis olla, että niitä on ollut enemmänkin ihan alussa.
Se ei kuitenkaan helpota tuskaa.
Mutta juu, tiedän että on pakko yrittää, jos lasta haluaa. Mutta mikä helpottaa alkuraskauden paniikkiin? Neuvoja siihen?
Eihän sulla ole vaihtoehtoja , jos haluat lapsen. Ikääkin jo senverran , että mitään aikalisää ei kannata ottaa. Nyt vaan jatkat , ja koitat olla tekemättä raskaustestiä niin varhain että nuo ns. kemialliset raskaudetkin tuntuvat pettymyksiltä.