Sukulaiseni väheksyvät minua - miksi?

Olen hieman päälle kolmekymppinen naimisissa oleva kaupunkilaisäiti, jota on alkanut vähitellen tympiä se, miksi sukulaiseni väheksyvät ja karttavat minua. Toinen puoli sukulaisistani on pääosin ns. duunareita, tosin osa heistä on oikein hyvissä ja hyväpalkkaisissa ammateissa; toinen puoli sukulaisistani on sen sijaan osin hyvinkin nousukashenkisiä, suunnilleen keskiluokkaa määritelmältään.

"Duunaripuolen" sukulaiseni alkoivat hyljeksiä minua oikeastaan siitä lähtien, kun menin opiskelemaan yliopistoon ja anti ollakaan, kun opiskelemani aiheet olivat liian maailmaasyleileviä hömppäaiheita enkä valmistunut heti, osin ihmissuhdevaikeuksieni vuoksi, he saavat aina juoruilunaiheita minua vastaan.

Myöskin "nousukaspuolen" sukulaiseni halveksivat minua, osin samoista syistä. Heidän mielestään olen musta lammas ja luuseri, kun menin ihan kohtuupalkkaiseen/hyvään työhän ennen kuin tutkintoni oli valmis, joten tutkinto jäi odottelemaan valmistumistaan. Silti olen itse ollut ihan tyytyväinen elämääni ja työhöni jne., joten en itse kokenut kovin pakottavaa tarvetta edes tehdä tutkintoa valmiiksi. 

Pahin kriitikkoni on "nousukaspuolelta" itse opistotason tutkinnon aikoinaan suorittanut mummoni, joka on katkaissut välit minuun. Hän lisäksi ilmeisesti vanhuuttaan oli myös alkanut epäillä, että vakoilisin hänen tietokonettaan jollain ihmeen tavalla ja saattoi soitella minulle kesken päivän töihin ja kysyä, että "miksi olet juuri nyt tietokoneellani ja mene pois sieltä" jne. Hän on puhunut minusta pahaa myös muille sukulaisilleni, joten en olekaan missään tekemisissä ko. puolen sukulaisten kanssa. Kaikki ko. puolen sukulaiset ovat itseäni vähintään kymmenen vuotta vanhempia ja ennen muinoin suhtautuivat minuun hyvin. Hän myöskin pitää minua jotenkin "mielisairaana"/hulluna, sillä olin teini-ikäisenä masentunut vanhempieni eron vuoksi.

Myöskään kukaan "duunaripuolen" sukulaisista ei pidä minuun mitään yhteyttä. Tosin jos minut kutsutaan/kutsuttaisiin jonnekin, menen toki paikalle ja ostan hienon lahjan/tuliaiset. Muutenkin vastaan aina ystävällisesti, jos jostain syystä joku lähettäisi viestin ym. Viimeksi tosin käydessäni heidän juhlissaan tätini alkoi todella ilkeästi kommentoida ulkonäköäni sanoen, että eräs kasvonpiirteeni oli lapsena todella oudon näköinen ja kysyä täräyttikin suoraan, että olenko käynyt plastiikkakirurgilla. Olin järkyttynyt ja hämmentynyt, sillä olin juuri itse päässyt ulkonäkökomplekseistani eroon ja tullut sinuiksi itseni kanssa ja joku tuleekin niin ala-arvoisesti kommentoimaan "sukulaistyttöään", jota ei ole nähnyt pariin vuoteen.

Omat vanhempani eivät myöskään juurikaan pidä minuun yhteyttä, mutta soittelen heille viikoittain ja välillä lainaan heille rahaa. Molemmilla (!) vanhemmillani on valitettavasti kohtalaisen paha alkoholiongelma, vaikka he käyvätkin ihan kunniallisesti töissä. Olen pyytänyt heitä kylään kuitenkin usein, mutta he keksivät aina jonkin tekosyyn olla tulematta.

Itse olen ihan normaali ja ystävällinen, normaalipainoinen, hieman taiteellinen ja nörttihenkinen, ujohko, mutta kuitenkin asiallinen henkilö. Miksi ihmeessä kaikki sukulaiset välttelevät minua? Haluaisin oikeasti olla kaikkien kaveri ja nähdä ystävällisissä merkeissä sukulaisiani edes pari kertaa vuodessa. Onneksi minulla on muutamia muita ystäviä, joiden kanssa tulen hyvin toimeen ja jotka suhtautuvat mukavasti, mutta tuntuu niin pahalta, kun omat sukulaiset ovat tavallaan hylänneet minut. Olen aina ollut ujo, mutta kuitenkin ystävällinen enkä ole sen kummempi kuin lapsenakaan - miksi nyt aikuisena olenkin heille vain täysin arvoton?