Lue keskustelun säännöt.
Kysymys teille, jotka olette menettäneet lapsenne?
19.09.2013 |
Minulla olisi kysymys teille, jotka olette menettäneet lapsenne...
Miten haluaisitte, että toiset ihmiset muistavat taivaslastanne hänen syntymäpäivänä/nimipäivänä/kuoleman vuosipäivänä vai pahastutteko jos niitä ei muisteta eli siis olla teihin vanhempiin jotenkin tuolloin yhteydessä?
Minulla on seuraavanlainen ongelma. Lastemme serkku kuoli äkilliseen sairauskohtaukseen muutama vuosi sitten. Tapaus järkytti tietenkin koko lähisukua jne. Ensimmäisenä vuonna luonnollisesti kyseltiin vanhempien vointia ja puhuttiin jonkin verran tästä taivaslapsesta. Perheen suremistapa on kuitenkin ollut asiasta vaikeneminen eli he eivät juurikaan taivaslapsestaan tai tuntemuksistaan puhu. Ovat jatkaneet elämää mahdollisimman samalla tavalla eteenpäin. Olemme hyväksyneet tämän, sillä jokainen saa surra omalla tavallaan. Lopputulos on kuitenkin se, että kukaan muukaan ei uskalla juuri taivaslapsesta puhua, ainakaan tämän perheen kuullen, koska perhe itse ei lapsesta puhu.
Minua kuitenkin vaivaa tämä asia joka vuosi kun on tämän taivaslapsen nimipäivä/syntymäpäivä/kuolemanvuosipäivä. Muistan ne, enkä ole lasta unohtanut muutenkaan, vaikka hänestä ei paljoa puhutakaan. Minulla on tunne, että minun pitäisi tehdä jotain, mutta en tiedä mitä tekisin, ja siksi en usein sitten teekään mitään. En pysty kuvittelemaankaan heidän tilannetta, mutta luulisin, että minua itseäni harmittaisi, jos muut "unohtaisivat" täysin oman taivaslapseni
Joskus alkuun laitoin lapsen äidille tekstiviestin esim. lapsen syntymäpäivänä tms., mutta nyt kun kuolemasta on jo kulunut muutama vuosi en tiedä, että mitä minä siihen tekstiviestiin edes kirjoittaisin. Tiedän kyllä, että vanhemmille lapsen menettäminen on varmasti päivittäin mielessä, mutta he eivät sitä näytä millään tavalla. He asuvat parin tunnin ajomatkan päässä ja lapsen haudallekin on saman verran matkaa. Emme siis pääse käymään haudalla kovin usein. Käymme haudalla 2-4 kertaa vuodessa, usein silloin kun vierailemme muutenkin perheen luona, mutta emme tee numeroa tästä haudalla käymisestä.
Kokemuksia / vinkkejä kenelläkään?
Kommentit (34)
No nyt varmaan joku loukkaantuu, mutta kysyit omaa mielipidettä. Mua ärsyttäisi höpötys taivaslapsista ja enkeleistä sun muista hömpistä, samoin haudalla ravaaminen. En missään nimessä juhli mitään kuolleen lapsen syntymäpäiviä enkä todellakaan halua että kukaan lähettää minulle mitään hempeitä muisteluviestejä. Lapsi on kuollut, sitä ei ole tarpeen pyhittää tai enkelöidä. Suhtaudun kuolemaan realistisesti.
Jos et tunne hyvin ihmistä, vältä tuollaista ylitunteellista paatosta. Ole mieluumin kommentoimatta mitään kuin muistuttamassa teatraalisesti joka käänteessä lapsen kuolemasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap tuo kuulostaa kuitenkin siltä, että sinä henkilökohtaisesti tarvitsisit jonkun palvontapäivän lapsen kuoleman johdosta, etkä oikein tykkää että sellaista ei ole. Kyllä ne vanhemmat sen lapsensa muistaa ja tietää muidenkin muistavan ilman mitään alleviivaamista. Suru on aika henkilökohtainen asia.
[quote author="Vierailija" time="19.09.2013 klo 12:26"]
No nyt varmaan joku loukkaantuu, mutta kysyit omaa mielipidettä. Mua ärsyttäisi höpötys taivaslapsista ja enkeleistä sun muista hömpistä, samoin haudalla ravaaminen. En missään nimessä juhli mitään kuolleen lapsen syntymäpäiviä enkä todellakaan halua että kukaan lähettää minulle mitään hempeitä muisteluviestejä. Lapsi on kuollut, sitä ei ole tarpeen pyhittää tai enkelöidä. Suhtaudun kuolemaan realistisesti.
Jos et tunne hyvin ihmistä, vältä tuollaista ylitunteellista paatosta. Ole mieluumin kommentoimatta mitään kuin muistuttamassa teatraalisesti joka käänteessä lapsen kuolemasta.
[/quote]
Juurikin samaa mieltä...
En ole menettänyt lasta vaan muun läheisen. Vastaan silti.
En todellakaan halua läheisen syntymä-, nimi- tai kuolinpäivänä mitään huomionosoituksia. Päivät ovat tarpeeksi tuskallisia ilman että joku tekee niistä numeroa.
Anna lapsensa menettäneelle perheelle tilaa surra omalla tavallaan. Älä muistuta heitä menetyksestä. Äläkä varsinkaan kutsu lasta taivaslapseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin läheisen menettäneenä olen sitä mieltä, ettei syntymä-, nimi-, tai kuolinpäivästä kannata tehdä mitään numeroa. Se riittää että itse mielessään muistelee läheistään jos haluaa. Tai keskustelee hänestä jonkun todella läheisen ihmisen kanssa. Asiaa ei kannata varmaan ottaa puheeksi jos perhe ei itse siitä puhu.
Kamalia vastauksia edellä. Kuinkahan moni vastaajista on oikeasti menettänyt oman lapsensa. Minusta on ihanaa, että ap välittää vanhemmista ja lapsesta noin paljon ja taivaslapsi on myökin mielestäni kaunis ilmaisu.
Itse olisin onnellinen, jos muut muistaisivat omaa kuollutta lastani ja haluaisivat vaikka puhua hänestä kanssani ja muistella häntä. Mutta vanhempia on tietenkin erilaisia, joten tässä tilanteessa kysyisin ehkä heiltä suoraan, millaista suhtautumista he toivoisivat. Usein varmaan näyttää siltä, että vanhemmat haluavat vaieta asiasta, mutta tosiasiassa he eivät vain halua "rasittaa" muita ihmisiä vaikeilla asioilla. Todennäköisesti he kuitenkin ilahtuisivat kuullessaan, että välität noin paljon.
Tunnen monia muitakin lapsensa menettäneistä ja tiedän, että useimmat heistä olisivat kiitollisia noin ihanasta ystävästä kuin ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos itse haluat lasta muistaa ja surra jonain tiettynä päivänä, niin tee niin. Mutta älä "pakota" tätä perhettä osallistumaan siihen. Jos he itse joskus ottavat surun ja lapsen kuoleman puheeksi, ole tukena ja kuuntele.
[quote author="Vierailija" time="19.09.2013 klo 12:47"]
Kamalia vastauksia edellä. Kuinkahan moni vastaajista on oikeasti menettänyt oman lapsensa. Minusta on ihanaa, että ap välittää vanhemmista ja lapsesta noin paljon ja taivaslapsi on myökin mielestäni kaunis ilmaisu.[/quote]
Minä olen yksi noista kamalista ja olen menettänyt lapseni. Ehkä juuri siksi koin että minulla on oikeus vastata. En usko jumalaan enkä taivaaseen, ja minulle olisi suurta kärsimystä kuunnella vuosi toisensa jälkeen puheita taivaslapsista. Varsinkin tuossa ap:n tapauksessa, kun perhe on selvästi osoittanut ettei halua puhua lapsesta. Heillä on omat syynsä olla puhumatta, eikä se ole ap:n asia ottaa sitä puheeksi.
Hyvän ystävyyden voi tuoda esille paljon paremmallakin tavalla kuin tuppautumalla toisten suureen suruun. Minä en halua että ystäväni tuhlaavat aikaansa seisomalla räntäsateessa hautausmaalla, ei mun lapseni siellä ole. Ystävät osoittavat välittävänsä niin että ovat minun kanssani, juttelevat ja viettävät aikaa elävien kanssa, muistuttelematta siitä kuolleesta. Kyllä minä tiedän ja muistan että lapseni on kuollut, ei siitä tarvitse tehdä numeroa. Tuntuu että ap haluaa jotain glooriaa itselleen: katsokaa kuinka empaattinen minä olen! Enkö olekin ihana ystävä kun en unohda kuollutta lasta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
9 jatkaa vielä. Tietenkin, jos on suoraan sanottu, että eivät halua lasta muisteltavan niin sitten olisi tuppautumista yrittää kuitenkin niin tehdä. Tässä tapauksessa ap voi käsittääkseni kuitenkin vain olettaa, että vanhemmat eivät halua puhua asiasta. Itse lapseni menettäneenä toivoisin, että pidemmänkin ajan kuluttua muut muistaisivat pienokaistamme, mutta en useinkaan ala itse hänestä puhumaan. Tämä sen takia, että en halua asettaa muita vaikeaan asemaan.
Nämä neuvot, että älä ota asiaa puheeksi mikäli vanhemmat eivät aloita, kuulostavat siis omaan korvaani todella kylmiltä. Aina voi varmasti kysyä suoraan vanhemmilta, siitä ei kenenkään pitäisi loukkaantua.
[quote author="Vierailija" time="19.09.2013 klo 12:26"]
No nyt varmaan joku loukkaantuu, mutta kysyit omaa mielipidettä. Mua ärsyttäisi höpötys taivaslapsista ja enkeleistä sun muista hömpistä, samoin haudalla ravaaminen. En missään nimessä juhli mitään kuolleen lapsen syntymäpäiviä enkä todellakaan halua että kukaan lähettää minulle mitään hempeitä muisteluviestejä. Lapsi on kuollut, sitä ei ole tarpeen pyhittää tai enkelöidä. Suhtaudun kuolemaan realistisesti.
Jos et tunne hyvin ihmistä, vältä tuollaista ylitunteellista paatosta. Ole mieluumin kommentoimatta mitään kuin muistuttamassa teatraalisesti joka käänteessä lapsen kuolemasta.
[/quote]
et ole menettänyt lasta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.09.2013 klo 13:12"]
[quote author="Vierailija" time="19.09.2013 klo 12:26"]
No nyt varmaan joku loukkaantuu, mutta kysyit omaa mielipidettä. Mua ärsyttäisi höpötys taivaslapsista ja enkeleistä sun muista hömpistä, samoin haudalla ravaaminen. En missään nimessä juhli mitään kuolleen lapsen syntymäpäiviä enkä todellakaan halua että kukaan lähettää minulle mitään hempeitä muisteluviestejä. Lapsi on kuollut, sitä ei ole tarpeen pyhittää tai enkelöidä. Suhtaudun kuolemaan realistisesti.
Jos et tunne hyvin ihmistä, vältä tuollaista ylitunteellista paatosta. Ole mieluumin kommentoimatta mitään kuin muistuttamassa teatraalisesti joka käänteessä lapsen kuolemasta.
[/quote]
et ole menettänyt lasta
[/quote]
Eivät kaikki lapsensa menettäneet ole uskossa.
Miten pitkään juhlisit isoäitisi syntymäpäiviä kuoleman jälkeen?
Jos sinun on tarve surra, käy hautausmaalla tai sytytä kynttilä. Jos perhe ei lapsestaan puhu, älä tee tikusta asiaa soittelemalla juuri kuolinpäivänä tms. Jossain toisessa tilanteessa lapsen voi mainita luontevammin, vaikka mummon syntymäpäivillä huomata, että pöydässä on tämän kuolleen lapsen lempikeksejä tai -kukkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.09.2013 klo 13:12"]
[quote author="Vierailija" time="19.09.2013 klo 12:26"]
No nyt varmaan joku loukkaantuu, mutta kysyit omaa mielipidettä. Mua ärsyttäisi höpötys taivaslapsista ja enkeleistä sun muista hömpistä, samoin haudalla ravaaminen. En missään nimessä juhli mitään kuolleen lapsen syntymäpäiviä enkä todellakaan halua että kukaan lähettää minulle mitään hempeitä muisteluviestejä. Lapsi on kuollut, sitä ei ole tarpeen pyhittää tai enkelöidä. Suhtaudun kuolemaan realistisesti.
Jos et tunne hyvin ihmistä, vältä tuollaista ylitunteellista paatosta. Ole mieluumin kommentoimatta mitään kuin muistuttamassa teatraalisesti joka käänteessä lapsen kuolemasta.
[/quote]
et ole menettänyt lasta
[/quote]
Kyllä olen. Ja siksi olenkin oikea ihminen kertomaan mielipiteeni. En usko taivaaseen eikä minun lapseni ole mikään taivaslapsi. Häntä ei ole enää olemassa ollenkaan missään. Minä ja mieheni muistamme ja muistelemme, mutta vieraiden ei tarvitse. Emme halua muistella menneitä suruja vieraiden kanssa.
En ole menettänyt lasta, en ole edes saanut yhtäkään, mutta olen menettänyt monia läheisiä hyvin lyhyen ajan kuluessa. Olen yleensä käynyt hautajaisissa ja kaikkein lähimpien haudoille vien jouluna kynttilän, mutta en vietä vainajien syntymä-, nimi- tai kuolinpäivää. Itsekseni saatan muistella heitä minä päivänä tahansa. En kuitenkaan halua ripustautua vainajiin, enkä halua kukaan muukaan sitä tekee. Minun uskoni tai ideologiani mukaan vainajasta täytyy päästää irti, että hän saa levon siellä, missä hän sitten onkin. Se että ikävöi kuollutta läheistään ei tarkoita häneen ripustautumista. Taivaslapset ja enkelimummot ovat minulle täysin vieraita käsitteitä enkä voisi niitä käyttää. Ihminen kuolee ja hänen kuorensa haudataan maahan, sielu on jossain muualla. Runoilijan sanoin: Maa maahan jää, mut henki taivahalle.
Ap täällä kommentoi:
Täytyy sanoa, että hieman yllätyin negatiivisten kommenttien määrästä (mut hei täähän on Av palsta, mitäpä muutakaan voisi odottaa...), varsinkin kun moni kommentoijista ei taida olla itse menettänyt lasta. Mielestäni ei voi etukäteen varmasti tietää miten siinä tilanteessa itse menettelisi... En itsekään tietäisi.
Käytin termiä Taivaslapsi, sen takia, koska muistin lukeneeni täällä palstalla joskus jotain keskustelua, jossa sitä sanaa käytettiin. En ole kenellekään puheessa maininnut sanaa taivaslapsi (en tämän jälkeen käytä sitä edes tällä palstalla). Myönnän, että taisin käyttää sitä kirjoittaessani liian monta kertaa, mutta koska en halunnut käyttää lapsen omaa nimeä, vaan jotain muuta "synonyymiä" kuolleelle lapselle. Sen ei ollut tarkoitus mitenkään liittää uskonnollisuutta tähän keskusteluun. Toivon, ettei uskomista liitetä tähän keskusteluun, koska se turhaan ärsyttää ihmisiä ja vie keskustelua väärään suuntaan. Se ei myöskään ollut tarkoitukseni eikä varsinaisesti liity aiheeseen, ja tästä asia voi keskustella ilman sitäkin.
Kyseessä oli siis lasteni serkku, eli varsin läheinen ja rakas lapsi meillekin. Hän kuoli kouluikäisenä, joten meilläkin on hänestä paljon muistoja. Minusta vaan tuntuu oudolle olla niin kuin lapsi olisi vaan hävinnyt meidän kaikkien elämästä ja puheista. Lapsen perhe ei ole ketään kieltänyt puhumasta asiasta eivätkä purskahtaisi itkuun vaikka hänet mainittaisiin. He vaan ovat muutenkin hieman pidättyväisiä eivätkä muutenkaan juuri puhu tunteistaan, kuten Suomessa usein tapana on. Tilanne oli sama myös ennen lapsen kuolemaa. Paras tapa olisi tietenkin kysyä heiltä itseltään, mutta kynnys on noussut liiankin korkeaksi, kun emme älynneet sitä silloin alkuaikoina kysyä, kun "tilanne oli vielä päällä". Siksi ajattelin kysellä ensin täältä palstalta mielipiteitä.
En todellakaan hae mitään glooriaa, palvontapäivää tai huomiota itselleni. Olen kylläkin empaattinen luonteeltani ja huomioin ihmisiä myös heidän eläessään ja muistan ihmisiä heidän syntymäpäivinä ja nimipäivinä. Mutta ilmeisesti olen siis toiminut oikein, kun en ole tehnyt mitään enkä ole sanonut mitään. Minusta on vaan outoa, kun lapsesta ei puhuta koskaan, joten mietin, että pitäisikö näinä "merkkipäivinä" edes jotenkin muistaa. Ymmärrän kyllä, että ne ovat vaikeita päiviä vanhemmille, mutta en siis aio tehdä mitään jatkossakaan. Olen miettinyt myös, että säästelevätkö vanhemmat meitä muita olemalla puhumatta lapsesta.
Olen vaan asunut ulkomaillakin ja nähnyt toisenlaisiakin käytäntöjä ja siksi tämä asia vuosittain minua vaivaa, samoin kuin tunne, että entä jos vanhemmat sittenkin haluaisivat, että heidän kuollutta lasta jotenkin muistettaisiin/huomioitasiin, mutta kukaan ei sitä tee....
Meidän perheessä lapsen kuolema tapahtui yli 10 vuotta sitten. Syntymäpäivänä, kuolinpäivänä ja jouluna vievät haudalle edelleen muutamat ystävät ja läheiset kynttilän tai kukan. Eivät laita viestejä tai muuten huomioi erityisesti vanhempia.
Tämä tapa sopii hyvin. Kun jonkin edellämainitun päivän iltana menee käymään hautausmaalla, näkee ettei ole ainoa, joka lapsen vielä muistaa, ja se riittää.
Vastaan sinulle 19!
Kiitos vastauksestasi. Itsekin toimisin varmaan noin kuten teidän ystävä/läheiset, eli kävisimme hautausmaalle viemässä kynttilän/kukan syntymäpäivänä/kuolinpäivänä ja sillä tavoin myös vanhemmat saisivat tietää, että heidän rakasta lastaan ei ole unohdettu. Mutta pitkän välimatkan takia emme pääse käymään haudalla kuin muutaman kerran vuodessa, ja yleensä silloin ei ole tämän lapsen merkkipäivä eikä edes joulu. Joten ne päivät jäävät sitten huomioitamatta, mikä minua harmittaa, sillä tiedän, ettei siellä haudalla meidän lisäksemme juuri muita perheen ulkopuolisia käy.
Lopeta ainakin ensi alkuun käyttämästä sanaa "taivaslapsi"!! >:(