Lue keskustelun säännöt.
Mies vaan vaatii ja nalkuttaa
26.11.2013 |
Olen työtön ja masennukseni oireilee. Yritän parhaani pysyäkseni aktiivisena, haen kiinnostavia työtehtäviä, tsemppaan aina haastatteluihin ja liikun useamman kerran viikossa, pakottaenkin itseni siihen. Mutta en vaan jaksa tehdä kaikkea, mitä "pitäisi"! Olin suunnitellut työttömäksi jäädessäni että nyt laitan vihdoin kodin kaaoksen kuriin ja siivoan paikat kunnolla, mutta homma on vieläkin alkutekijöissään.. Usein osa päivästä menee nukkumiseen, koska öitä nukun välillä pätkissä. Olen käynyt ja käyn edelleenkin lääkärissä, että siitä ei nyt ole enempää apua.
Jotain hyvää, seksielämämme on parantunut, koska työstressiä ei ole. Se ilmeisesti on vaikuttanut haluihini aika paljon. Miehen negatiivinen asenne sen sijaan alkaa vetää hiljaiseksi. Hän on tietoinen masennustaipumuksestani ja siitä tietysti vuosien mittaan, etten ole maailman energisin nainen.. Mutta ei kai oikein ymmärrä tai ainakaan jaksa enää. Yritän kyllä koko ajan parhaani, mutta tilanne on vaan "aina päällä" eli koti hujan hajan, koska muut eivät tee osaansa (minähän olen kotona!). Nyt vaan rupee joskus tuntumaan siltä että paitsi ettei minulla ole enää töitä, olen täällä kotonakin hyödytön turhake. Joskus jopa ajattelen että olisiko parempi erota, niin miehen ei tarvitsisi asua kanssani ja olla koko ajan pahalla päällä, itse saisin olla rauhassa. Lapsetkin huomaavat isän asenteen äitiä kohtaan ja joko ihmettelevät sitä tai sitten puhuvat äidistä "laiskana".
En vaan pysty enempään (enkä ole ennenkään ollut niitä ihmisiä joilla kaikki tip top), eikä töistä vapautunut energiani tunnu kompensoituvan missään täällä kotona.
Tarvitsisin paljon kannustusta ja tukea, mutta saan vai nalkutusta ja ilkeilyä. Vaadin mieheltä ilmeisesti liikaa ymmärtämystä.
Halusin vai vuodattaa tämän sisältäni.
Kommentit (6)
"En vaan pysty enempään.."
Mitä se sitten käytännössä on, mihin pystyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkään en pysty. Tänäänkään en ole saanut paljoa mitään aikaiseksi. Joskus on hyviä päiviä kun saan aikaan vaikka mitä mutta usein en vain saa keskityttyä yhteen asiaan. Eli alan siivota jotain kohtaa ja kun vien vaikka likaisia vaatteita pesuun laitan samalla koneen pyörimään ja huomaan että puhtaita vaatteita pitääkin viedä kaappeihin ja kun vien vaatteita lapsen huoneeseen jäänkin sinne järjestelmään kaappia jne. Eli mikään ei tule valmiiksi. Ja kun ei tule sitä palkitsevaa tunnetta että joku asia tulee valmiiksi ei jaksa kuin katsoa telkkua tai roikkua av:lla.
En tiedä mistä löytäisin kunnolla virtaa. No jatkan etsimistä.
Tsemppiä sinulle ap. Et ole ainoa. Ja minulla ei ole edes mitään diagnoosia selittämässä tätä saamattomuutta.
Saatanan laiskoja te vaan olette, siihen ei mitään diagnoosia tarvita. Jos huoneen siivoaminen on ylivoimaista ja muiden opastaminen pitämään se siistinä niin hoh hoi, yletöntä vetelyyttä se vaan on.
[quote author="Vierailija" time="26.11.2013 klo 12:24"]
Saatanan laiskoja te vaan olette, siihen ei mitään diagnoosia tarvita. Jos huoneen siivoaminen on ylivoimaista ja muiden opastaminen pitämään se siistinä niin hoh hoi, yletöntä vetelyyttä se vaan on.
[/quote]
Itselläni livahtaa helposti koko päivä foorumeita lukiessa ja kirjoittaessa. Joskus pitää nypätä töpseli seinästä ja antaa itselleen lupa tökätä se takaisin vasta kun on suorittanut imuroinnin/pyykkäyksen/tiskauksen tms.
Kuinkas kauan miehesi on joutunut tukemaan ja jaksamaan sairautesi vuoksi? Kyllä siinä puolisolla helposti menee elämä pilalle, jos toinen on riippakivi. Ei sitä loputtomiin jaksa tervekään toisen tukena olla.
Ymmärrän hyvin, että sairautesi ei ole myöskään oma vikasi. Ehkä parempi vaan panna kantapäät vastakkain, niin sinä saat hoitaa itsesi kuntoon rauhassa eikä puolisosi tarvitse uhrata elämäänsä haaveillen päivästä, jolloin olisit terve.
Tuskin sinulla joka päivä on työhaastatteluja. Rupea siivoamaan. Puhtaassa ja siistissä kodissa sielukin lepää ja masennus pysyy kaukana. Siivoa huone per päivä. Ja opeta lapsesi pitämään tavaroistaan huolen ja laittamaan kaikki aina paikoilleen. Et sinä sentään piika ole, vaikka laiskalta tunnutkin.