Lue keskustelun säännöt.
On tavallaan aika huvittavaa
19.09.2013 |
kuinka erilaisia muistoja meillä serkuksilla on isovanhemmista ja mummolasta. Serkut esim. muistelee kaiholla kesiä mummolassa. Mä taas ihmettelen, että mitä kesiä. Eihän ne muuta kun kävi päiväseltään mummolassa, joskus harvoin olivat edes yötä. Ja serkut muistelee, kuinka ihania isovanhemmat oli, mä taas ihmettelen että eikö ne muista kuinka ilkeitäkin ne osas olla, jos sillä päällä olivat. Jotenkin mua taas ärsyttää suunnattomasti tuo isovanhempien ja mummolan hehkutus. Mutta toisaalta ehkä mä en sitten mummolan naapurissa asuneena kokenut mummolaa samanlaisena ihanana paikkana (mulle se oli arkea) ja isovanhemmatkin näin sellaisina kuin he normielämässä olivat, myös sen kun olivat pahalla päällä. Serkut näki ne vaan vierasnäkökulmasta ja vieraskoreina. Ehkä mä sitten olen kateellinen, olis kiva kun olis vaan kivoja muistoja isovanhemmista, kun ne olis niitä sadun kiiltokuva mummoja ja vaareja. Että sais olla mukana hehkuttamassa.
Kommentit (2)
He ovat olleet lapsenlapsina mummolassa. Saaneet kaikki herkut ja ilot ja sä olet ollut liikaa arkea.
Mulla on mun veljen kanssa sama juttu, mutta kyse mun vanhemmista. Hän rakastaa yli kaiken heitä. Mä taas pidän mun äitiä diktaatorina, joka kasvatti mut alistamalla ja haukkumalla. Toki pidän hänestä, mutta en ala parkumaan, jos ajattelen hänen kuolemaansa eikä se ole ajatuksenakaan mulle mitenkään paha asia. Mutta meidän perheesä miehet ovat aina olleet Jotain ja naiset vain niitä joita on pakko olla olemassa.
Mä haluaisin itselleni vanhemmat, joiden kanssa on mukava olla ja joihin voisi turvautua vielä aikuisenakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika paljon eroaa myös sisarusten muistot vanhemmista. Mun veljellä on ihan erilainen kuva meidän vanhemmista, kuin mulla.