Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Täytyy myöntää, että vanhemmuudeen rankkuus yllätti
12.11.2013 |
Myönnän. Ensin oli hirveän rankkaa vauvan kanssa, mutta se oli erilaista rankkaa, nyt kun oikeasti yrittää kasvattaa tempperamenttista lasta. Kyllähän se 2h välein 1,5 vuoden ajan heräily mehut vie, mutta ei ole helppoa temperamenttisen uhmiksenkaan kanssa. Ajattelimme, että haluamme useamman lapsen, mutta taitaa jäädä tähän kun olemme vaan jotenkin niin kykenemättömiä useamman vanhemmaksi edes ajatustasolla. Pääsi tämä homma vähän yllättämään... Huh :D
Onko muille käynyt näin? Että huomaakin jo ekan jälkeen, ettei meistä olekaan enempään?
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Itse tiesin, että en jaksa kuin yhden lapsen ja olin oikeassa.
Vaikka rakastan lastani todella, todella paljon niin olen onnellinen, että aika kuluu ja lapsi kasvaa. Lapsi on nyt 5- vuotias ja minulla on nyt helpompaa lastenhoidon suhteen kuin alussa. Edessä lienee sitten koululaisen haasteet jotka ovat erinlaisia, enemmän henkistä tressiä.
En mitenkään koskaan haluaisi toista lasta.