Lue keskustelun säännöt.
"On vain tämä yksi elämä". Tiedätkö ketään elämänmuutoksen tehnyttä?
25.11.2013 |
Viime talvena hyvän ystäväpariskuntamme vaimo totesi, että kun on vain tämä yksi elämä elettävänä, niin hänen on nyt pakko tehdä ratkaisunsa. Ja jätti ns. hyvän miehen ja hyvän elämän. Periaatteessa tietysti ratkaisu oli oikea. Siis nimenomaan sillä perusteella, että ei ole kuin tämä yksi elämä ja se kuluu kuulkaa aika äkkiä. Ja se pitäisi elää niin että on hyvä elämä jne jne.
Jätetty mies oli/on hyvässä ammatissa ja erittäin hyväpalkkainen. Heillä oli kaunis ja arvokas velaton asunto, kesäpaikka, ulkomaanmatkat ja ystäviä. Itse valittu lapseton elämä.
Mutta mies oli tuuri/kaappi-ja aika reipas juoppo muutenkin.
Yllätys oli, että kun vaimo aika monen vinkin ja puhumisen ja yrittämisen jälkeen totesi, että lähdettävä on, niin ystäväpiirissä oltiin loukkaantuneita ja torjuttiin tämän naisen valinta. Hän joutui sitten samassa vaihtamaan elämäänsä muutenkin.
Olis kuulemma pitänyt jaksaa puhua muutoksesta ja saada kaveri lopettamaan. Tai olis pitänyt olla tyytyväinen kaikkeen muuhun, jos ei jaksanut juopon touhuja katsella.
Itse olen tässä nyt 50-vuotiaana silmikkäin sen tosiasian kanssa, että ei ole kuin tämä yksi elämä, ja sehän viuhahti tuosta jo 50 v todella nopeasti. Enkä ole ehtinyt vielä tehdä mitään!
Tiedättekö ketään, joka olisi muuttanut elmäänsä ja elämänpiiriään tai jopa asuinmaata sillä perusteella, että kerran täällä vaan eletään ja hiekka valuu tiimalasissa huimaa vauhtia.
En ole itse mitenkään onnettomassa liitossa, päinvastoin, mutta muuten vois kyllä vielä vaihtaa maisemaa kun vielä terveys ja mieli kestää. Mitähän sitä vois tehdä.
Kommentit (6)
Minä! Huomasin 38-vuotiaana, etten ole saanut elämässäni aikaan oikein mitään. Olen vaan juopotellut ja tissutellut illat, työssäkäynnin ohessa. Tajusin että haluan muutakin. Halusin miehen, lapsen ja muuttaa ulkomaille. Määrätietoisesti näitä asioita tavoitelleen saavutin 2 ensimmäistä 2 vuodessa päätöksestä ja ulkomaille ollaan muuttamassa vuoden alusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluaisin myydä tavaroitani ja muuttaa ulkomaille. Työhön. Olen aineenopettaja. Tuskin saan työtä tältä alalta muualtakaan, joten voisin tehdä mitä vaan. Minulla on hyvä mies ja kaunis koti, mutta olen jo vuosia ollut erittäin onneton työttömyyteni takia. Mies on työnarkomaani, aina poissa. Nuorempi lapsi lukiossa, vanhempi omillaan.
Ainoa, mikä pidättelee, on se että en tiedä mihin Euroopan maahan menisin saadakseni jonkunlaisen työn ja sellaista palkkaa, että pystyn maksamaan jonkinlainsen asunnon?
Minä. Lopetin "ihan hyvän" 10 vuotta kestäneen suhteen, jossa en ollut onnellinen. Suhteen loppu oli muille ihmisille suuri kriisi, mutta tiesin tämän etukäteen, ja osasin pitää etäisyyttä ihmisiin. En olisi jaksanut kuulla syyllistämistä ja ihmisten omia sisäisiä hylkäämisen pelkoja.
Eron jälkeen tutustuin uusiin ihmisiin, kävin ulkona tanssimassa ja pitämässä hauskaa. Matkustelin ympäri maailmaa, värjäsin tukkani ja kasvatin mallin jota olin jo halunnut pitkän aikaa. Minulla meni useita vuosia, etten edes kaivannut televisiota ja sohvaa, vaikka ennen vietin kaiken aikani sohvalla katsellen televisiota. Entistä puolisoa ei kiinnostanut koskaan lähteä mihinkään eikä tehdä mitään. Juhlapyhät vietettiin anoppilassa, tai sitten minun vanhemmilla. Jos halusin jäädä kotiin, sain jäädä yksin. En viitsi kieltää ketään menemästä lapsuuden kotiinsa, mutta näin jälkikäteen vähän oudolta tuntuu ettei aikuinen koskaan tahdo viettää aikaa puolisonsa kanssa.
Nyt olet 64, mitäs kuuluu tällä hetkellä? :D
Mä tein elämäntapamuutoksen vuosia sitten, se myös käynnisti henkisen heräämisen millä tiellä ollaan vieläkin (huom en ole mikään uskovainen, älkää sekottako)
Mä jätin siis ihan kaiken, mulla on myös vuosia raittiutta takana.
Yks asia minkä mä huomasin ihmisissä oli tämä:
Kukaan ei tykkää siitä että sä muutut. Ne nauraa sillonku sulla menee huonosti ja sä juot viinaa ja riehut, ne on sillon sun mukana ja "ystäviä". Sitteko sä lopetat tän kaiken, ne alottaa valittamisen ja kinuamaan sitä vanhaa takaisin. Ne alkaa katsomaan sua kuin mielipuolta.
Ne ei koskaan ymmärrä sitä että sä teit sen muutoksen itsellesi, etkä heille.
Juu. Vaihdoin asennetta, erosin ja olen ollut onnellinen jo monta vuotta. Oli ns. hyvä mies mutta hänen negatiivinen energiansa söi kaiken ilon. Ja minä sentään olen itsenäinen ja hyväitsetuntoinen ihminen.