Lue keskustelun säännöt.
Kuinka hyvin perheellisenä kestät katsoa lapsettomien ihmisten elämää sivusta?
07.12.2013 |
Vastapainoa tuolle toiselle ketjulle. Kun kaverit kirjottaa vaan itsestään ja kavereistaan ja ryyppäysreissuistaan tai matkoistaan? Boooooooooooooooooring. Kun se yläasteen paras kaveri on jumahtanut siihen samaan missä itse olit silloin vuosia vuosia sitten ja mennyt elämässäsi eteenpäin.
Kommentit (54)
Minulla on lapsi ja olen 34v, mutta käymme silti miehen kanssa vuorotellen juhlimassa, laivalla, yhdessä matkoilla jne.
Miksi elämän pitäisi "loppua" lapseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska lapsettomia tuntuu harmittavan niin suursti nämä perheet, joihin on lapsia hankittu ja haluttu, niin voitteko kuvitella, että ihan yhtälailla moni ajattelee teidän lapsettomien elämästä. Että jeesus mitä skeidaa. Ja valitsiisn linnatuomin mieluummin, kuin elämän ilman lapsia.
Ja miksi lapsettomat saavat yleistää sitten näin, että lasten hankkiminne tarkoittaa jämähtämistä? Eikö se ole mitä suurinta etenemistä kun hankkii suvulle jatketta ja kasvattaa lapsia.
Sitähän te lapsettomat ette koskaan voi ymmärtää..
Onko elämässä eteenpäin menemisen ainoa mittari se, että on hankkinut/saanut lapsia?
Jep, tää lapsettomine ihmisten ylenkatsominen perheelliisä kojtaan on kuvottavaa. Että se oma lapseton elämäntapa on juuri paras ja täydellinen. Tajuatteko te lapsettomat ihhmiset, että suurin osa on ihan itse HALUNNUT lapsia ja nauttii elämästään, vaikka niitä lapsia olisikin ja ruokaostokset tehtäiskin automarketeissa. Kauheita stereotypiota. perheitäkin on erilaisia ja ihan yhtä mahtavua ratkaisuja voi olla, kuin teidänkin omat täydelliset ja lapsettomat elämänne.
Itse en voisi kuvitellakaan elämääni ilman perhettä ja lapsia. Että jatkaisin sitä sinkkuelämää loputtomiin? Ei kiitos.
[quote author="Vierailija" time="07.12.2013 klo 13:44"]
Onko elämässä eteenpäin menemisen ainoa mittari se, että on hankkinut/saanut lapsia?
[/quote]
Onko joku tässä ketjussa tai ylipäänsä elämässä kukaan väittänytkään mitään sellaista? Vai onko tämä vaan teidän omassa päässänne syntynyt omituinen ajatus?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mua kyllä lapsettomana yhtään kiinnosta sinä ja lapsesi. Tämä siis numerolle 6.
Perheettömien yleinen harhaluulo tuntuu olevan, että elämässä ei ole sitten MITÄÄN muuta kuin lapset. Monilla on myös ne aivan samat asiat, kuin lapsettomillakin LISÄKSI vielä ne lapset. Kyllä meidän elämää lapset ainakin täydentää. Muun elämän lisäksi. Ihan samalla tavalla me elämme, teemme töitä, matkustamme, harrastamme yms.. yms.. kuin lapsettomatkin. Mikä ihme tää juttu on, että lapset estää elämisen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä ihme tää juttu on, että ilman lapsia ei ole elämää? Tai että elämä ilman lapsia on vähemmän arvoista?
[quote author="Vierailija" time="07.12.2013 klo 13:50"]
Ei mua kyllä lapsettomana yhtään kiinnosta sinä ja lapsesi. Tämä siis numerolle 6.
[/quote]
Luuletko sinä että minua kiinnostaa sen enempää sinä ja sinun lapsettomuutesi? :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.12.2013 klo 13:54"]
[quote author="Vierailija" time="07.12.2013 klo 13:50"]
Ei mua kyllä lapsettomana yhtään kiinnosta sinä ja lapsesi. Tämä siis numerolle 6.
[/quote]
Luuletko sinä että minua kiinnostaa sen enempää sinä ja sinun lapsettomuutesi? :D
[/quote]
Niin, kirjoituksessasi nro 6 valitat lapsettomien ylenkatsomisesta. Vastasin sinulle että minua ei ainakaan lapsettomana edes kiinnosta lapsiperhe-elämäsi. Enkä usko että muitakaan lapsettomia kiinnostaa, joten ylenkatsominen tapahtuu lähinnä omassa mielessäsi.
[quote author="Vierailija" time="07.12.2013 klo 13:47"]
Itse en voisi kuvitellakaan elämääni ilman perhettä ja lapsia. Että jatkaisin sitä sinkkuelämää loputtomiin? Ei kiitos.
[/quote]
Tämä on hauska huomio, jonka olen pistänyt merkille myös muissa (vapaaehtoista) lapsettomuutta koskevissa ketjuissa. Moni perheellinen ajattelee automaattisesti vapaaehtoisesti lapsettoman naisen sinkuksi. Lapsia ei ole, vaan shoppaillaan, juhlitaan, matkustellaan ja edetään uralla - kavereiden kanssa. Siinä sivussa deittaillaan miehiä, kun ehditään, mutta kuitenkin asutaan yksin keskustan pienessä asunnossa. Tietysti esimerkkini on hyvin kärjistetty, mutta on mielenkiintoista, kuinka usein lapsetonta naista pidetään sinkkuna. Moni meistä elää vakaassa parisuhteessa ja asuu omakotitalossa aivan kuin kuka tahansa perheellinen, mutta ilman lapsia.
t. Vapaaehtoisesti lapseton, mutta naimisissa oleva nainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole facebookissa enkä siten seuraa kenenkään ryyppäysreissuja.
Lapseton kaveri mulla on, joka oli koko peruskoulun samalla luokalla. Hän elää tavallista elämää, käy töissä ja on paljon tekemisissä sisarusten lasten kanssa. Mukava ihminen kerta kaikkiaan.
Muutenkaan en koe että mikään ulkoinen suorittaminen määrittelee sitä tasoa jolla joku ihminen on. Esim. että jos ei käy baarssa ryyppäämässä tai jos on tehnyt lapsia ja mennyt naimisiin olisi korkeammalla tasollla kehityksessä kuin sellainen jolla näitä merkkipaaluja ei ole. Vaikka tiedostan että esm lukion psykologian kirjoissa ihmisen elämänkaari määritellään tällä tavalla, muistaakseni, ja nämä ovat jotain läpikäytäviä riittejä.
Olen asiasta eri mieltä. Mielestäni ihmisen kehitystason määrittelee se miten hän kohtelee muita ja miten hän kykenee olemaan epäitsekäs ja elämään elämää jolla mahdollisimma vähän satuttaa ja loukkaa muita.
Minusta on siis hassu kysymys että miten hyvin pystyt seurata toisenryyppyreissuja. Ihan hyvin pystyisin jos olisi tällaisia tuttuja, mielelläni kuuntelisin juttuja ja saisin vaihtelua ja erilaista ajateltavaa, vastapainoa omille tiskipyykkilastenharrastusvanhempien sukulaisten sairastelut, ja elämän rajallisuuden miettimiseen.
Mahdollisesti kävisin itsekin baarissa jos haluaisin parisuhteeseen päätyä. En tosin tiedä tuosat, koska en tiedä millaiisa minun ikäisiä ihmisiä baarissa käy. En ole käynyt vuosiin.
Tämä ketju olikin vastareaktio tuohon toisen ketjuun. Herätellä teidät ajattelemaan asiat myös toisesta vinkkelistä.
Henkilökohtaisesti itseäni ei ärsytä kenenkään elämäntilanteet tai ole tarvetta nostaa omaa elämääni jalustalle, jotenkin parempana. Se vaan tuntuu olevan yleistä tää perheellisten ihmisten mollaus. Saatteko te sillätavalla jotenkin hyväksynnän sille, että kyllä se teidänkin elämä varmasti ihan arvokasta on, vaikkette lapsia haluakaan.
Jos on kerta niin tyytyväinen omaan elämäänsä, niin ei luulisi vähät hetkauttavan naapurin Liisan ja Pentin lapsiperhe-elämä. Itsenne nolaatte.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai tämä on omassa päässäni, että lapsettomia ihmisiä ei kiinnosta perheelliset ihmiset? Hohhoi. Sillähän minä tän ketjun aloitin, kun nytkin tällähetkellä on tuo toinen ketju, missä niin suureen ääneen ihmetelleään, miten lapsettomat kestävät lapsi-perheiden elämää katsoa sivusta. :D
Tämän laitoin ihan vastaukseksi siihen ketjuun!
Ja lähes joka päivä on näitä ihmettelyitä, kuinka lapsiperheet sitä ja tätä ja miten ärsyttää ja kuinka mahtavaa on kun ei ole lapsia ja saa olla ja mennä vapaasti ja blaablaablaa. No hienoa hei! Mitä te tahdotte, kunniakirjan ja mitalin että ette ole halunneet lapsia?
No me ollaan. Ja ei se meistä tee sen parempia. Kuten ei myöskään tiestä.
Pisti vaan niin ärsyttämään, kun aina silloin tällöin törmää tähän, kuinka lapsettomat hehkuttaa sitä omaa elämäänsä ja kuinka hienoja ja hyviä ihmisiä ovat. Elämä on täydellistä ja kaikki on yhtä juhlaa. Aaaargghhhhh.
Mihin perustuu se käsitys, että lapsettomien elämä olisi jämähtänyt baarireissutasolle?
[quote author="Vierailija" time="07.12.2013 klo 14:05"]
Tämä ketju olikin vastareaktio tuohon toisen ketjuun. Herätellä teidät ajattelemaan asiat myös toisesta vinkkelistä.
[/quote]
Jaa, mutta me ei välttämättä olla niitä samoja ihmisiä, jotka vastasivat siihen toiseen ketjuun. Muutenkin olisi aika kiva, jos olisit tarjonnut aloitusviestissäsi kontekstin, laittanut vaikka linkkinä sen 'toisen ketjun', jota esimerkiksi minä en ole nähnyt / lukenut tai siihen osallistunut. Nyt tämä meni vain tyhjäksi vastakkainasetteluksi ja me/ne-hengen lietsonnaksi. Oliko se tarkoituksesi, AP?
t. 10
Kestän hyvin. Tiedän heistä jokaisen pyrkivän lapsiperhe-elämää kohti (siis myös itse puhuvat näistä yrityksistä löytää parisuhdetta jne., vaikka ajoittain purkautuvat turhautuneina siitä, että kaikki odottavat heiltä perheellistymistä ja eikö onnellista elämää voi muutenkin viettää kuin lisääntymällä. Sen sijaan sitä on vaikeampi kestää, jos kateus purkautuu vähän vähemmän itsereflektoidulla tavalla, esim. suoranaisena töykeytenä.
Hyvin kestän, en ymmärrä miksi omia elämänvalintoja pitäisi verrata muiden valintoihin ja vielä arvostella. Jokaisella on omat kiinnostuksensa, mikä nyt ketäkin kiinnostaa. Ja se, että katsotaan "elämän jatkuneen" lastensaannin jälkeen kun käydään ruotsin laivalla on vähän kummallista, mitä elämän jatkumista se on, että käy jossain, elämä on tässä hetkessä, jokaisessa hetkessä ja hengityksessä ja ei siinä mitä tekee ja miltä se ulkopuoliselle näyttää.
Enemmin on niin, että kun itsellä on lapsia, lapsettomien seurassa pitää vähän varoa sanojaan, ettei kuullosta omahyväiseltä tai sellaiselta, että minä nyt ymmärrän elämää jotenkin syvemmin, kun minulla on lapsia, vaikka selvästi oma ajattelu onkin muuttunut realistisempaan suuntaan.
Kerro miksi sinua ärsyttää, kun hän kirjoittaa kavereista, matkoista ja ryyppyreissuista? Ilmeisesti koet, että teit niitä ennen, ja ne eivät nyt tällä hetkellä koske sinua. Mikä niissä ärsyttää? Ärsyttäkö, jos joku kirjoittaa puutarhanhoidosta, jos et itse harrasta sitä. Kyse ei varmaan ole lapsista / lapsettomuudesta vaan jostain muusta.
Ei lapsetonta kaveriakaan varmaan kauheasti kiinnosta minun lapsen asiat, mutta totta kai hän kohteliaasti kuuntelee kaiken, mitä minä haluan puhua. Sama se on kenestä elämässäni olevasta henkilöstä puhun, miehestä, äidistäni, siskostani, naapurista, lapsesta. Ymmärrättekö? Ei ole mitään järkeä tehdä lasten kohdalla tuollaista vastakkainasettelua.
Tarkoitus oli pudottaa maanpinnalle ne ihmiset, joilla ei lapsia syystä tai toisesta ole ja he niin kiivaasti haluavat tuoda sen ratkaisun esille pelkästään hyvässä ja moittia niitä jotka lapsia ovat hankkineet. Tämän ketjun tarkoitus oli puhtaasti herätellä niitä ihmisiä, jotka ylenkatsovat lapsiperheitä.
En muuten ota kantaa, mutta miksi se joidenkin mielestä jämähtämistä jos on löytänyt itselleen sopivimman tavan elää? Miksi lasten tekeminen ajatellaan ei-jämähtämiseksi vaikka sitähän se mitä suurimmassa määrin on.