Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Voinko asua eri maassa kuin lapseni?
06.12.2013 |
Onko kellään kokemusta siitä miten lapset sopeutuvat siihen että äiti on pitkiä aikoja poissa??
Olemme olleet pari vuotta ulkomaankomennuksella miehen työn takia. Komennus jatkuu edelleen, mutta minä en enää halua asua täällä. Avioliittomme on täysin hajalla, ero on väistämätön. Minä en viihdy täällä, en osaa kieltäkään. Haluan takaisin Suomeen. Lapset viihtyvät hyvin, heitä en halua repiä pois täältä, keskimmäinen aloitti koulun juuri.
Lapset ovat iältään 5-11 -vuotiaita. Jääkö heille pahat traumat jos muutan Suomeen? Tulisin varmaan kerran kuussa käymään. En kertakaikkiaan voi elää enää miehen kanssa. Muutto Suomeen on edessä, mutta kysymys on että muutanko lasten kanssa vai ilman. Minulla ei ole varaa elättää lapsia Suomessa, ja haluan heidän oppivan kielen kunnolla täällä. Olen ollut nämä vuodet niin ahdistunut että olen ollut varmaan maailman huonoin äiti, voisi tehdä lapsille hyvää olla vaan isänsä kanssa.
Kommentit (8)
Vaikea tilanne. Jos isäkin on tulossa takaisin jonkun ajan päästä, ehdottaisin että lähtisit lasten kanssa Suomeen. Kyllä elatus jotenkin järjestyy. Ehkä jopa isä voisi tulla vastaan. Tässä kyllä laittaisin lasten tunne-elämän tukemisen kielen oppimisen edelle. Vieraassa maassa eläminen ilman tukijoukkoja huonossa suhteessa on sairaan raskasta. Jaksamista ja yritä löytää kaikille toimiva ratkaisu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehen komennus jatkuu näillä näkymin ainakin pari vuotta vielä, joten aika kauan lapset joutuisivat olemaan erossa isästään tai minusta.
Minulla ei tosiaan ole pahemmin tukijoukkoja täällä, muutamia (suomalaisia) ystäviä on mutta ei sellaisia joille voisi puhua. Avioero olisi pitänyt tajuta ottaa jo ennen tänne tuloa, olin tosi typerä kun ajattelin että ulkomaille lähtö olisi "pelastanut" jotain. Nyt se kuitenkin on edessä. En tosin tiedä lähdetäänkö paperilla sitä eroa tekemään, ehkä vaan muutan Suomeen ja ollaan sitten asumuserossa. Itse haluaisin muuttaa ilman lapsia, mutta tosiaan pelkään että se olisi liian kova pala lapsille.
Hirveä tilanne. :( Lapset varmaan traumatisoituvat päivä päivältä enemmän kun olen niin masentunut etten oikein pysty olemaan lasten kanssa, ja miehen kanssa vaan huudetaan suoraa huutoa aina kun ollaan saman katon alla.
ap
Totta kai lapsesi traumatisoituvat. Mita jos ihan ajattelisitte lastenne parasta ja alkaisit kommunikoimaan puhuen miehesi kanssa, etteka huutaen, olivat riidan aiheet mitka tahansa. Mika pelko jaa lapsille jos viimeiset muistikuvat oli, etta isa ja aiti huusivat ja riitelivat ja sitten aiti haviaa. Siis aikuiset ihmiset jotka ovat tehneet lapsia keskenaan teillakin on velvollisuuksia lapsianne kohtaan. Jos haluat etta lapset selviavat tilanteesta mahdollisimman pienilla "vahingoilla" pitaahan teidan vanhempien osoittaa, etta tulette kuitenkin toimeen asiallisesti keskenaan. Tilaa aika englanninkieliselta psykologilta. Ota aikalisa. Jos et saman katon alla kesta olla, niin vuokraa huone jostain lahistolla, mutta ala kasittelemaan jonkun ammattilaisen kanssa ongelmiasi/nne. Ei se Suom een paluu niita kuitenkaan ratkaise. Expatin tuloilla luulisi onnistuvan.
Miehelläni oli tuollainen tilanne lapsena. Äiti asui Suomessa, mies isänsä kanssa mm. Kiinassa, Kreikassa, Japanissa ja Australiassa. Äiti ei käynyt koskaan ulkomailla, mutta mies kävi Suomessa muutaman kerran vuodessa.
Ihan normaalijärkinen (ja kielitaitoinen, rohkea, sosiaalinen) aikuinen hänestä tuli, mutta jonkin verran läheisriippuvainen - selittää sen johtuvan juuri tuosta äidin kaukaisuudesta.
Harkitset muuttavasi Suomeen, ja jättäväsi lapset isälle? Näkisit kerran kuussa 5-vuotiasta? Voihan sitä äiti vielä itsekkäämmäksikin ryhtyä. Mutta kyllä tämä äärirajoille jo vetää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.12.2013 klo 18:10"]
Harkitset muuttavasi Suomeen, ja jättäväsi lapset isälle? Näkisit kerran kuussa 5-vuotiasta? Voihan sitä äiti vielä itsekkäämmäksikin ryhtyä. Mutta kyllä tämä äärirajoille jo vetää.
[/quote]
Samaa mieltä. Ei ole kun muutama kaveri vaan. Ihme nillitystä. Eikun järki käteen, viihdyt tai itket ja viihdyt perhettäsi tukien sen pari vuotta ja tulet hymyillen kotiin
Minusta olisi jarkevaa neutralisoida tilanne ja ottaa rauhallisesti. Aiti muuttaa eka lahelle lapsiaan omaan asuntoonsa ja selvittelee paataan ammattilaisen kanssa. Vasta ajan kanssa tehda mahdolliset paatokset aidin paluusta Suomeen ja lapsien jaamisesta isalle. Kyllahan lapset kaikkeen sopeutuu kun muutakaan mahdollisuutta ei ole. Aikuiselle muutama vuosi sinne tanne ei tunnu missaan, mutta lapselle se on pitka aika.
Alue: Aihe vapaa
Eipä tällaisiin tilanteisiin ole koskaan oikeaa vastausta, vaan jokaisen perheen on tehtävä omansa ja kestää seuraukset. Itse en voisi kuvitella eläväni eri maassa kuin lapseni mutten voisi viedä lapsiani pois isänsäkään luota vaikka en miehen kanssa haluaisi enää olla.
Tuon ikäiset voivat tuntea itsensä hylätyksi jos toinen vanhemmista muuttaa yhtäkkia pois kotoa ja siitä hylkäämisenpelosta voi olla vaikea tai jopa mahdotonta päästä eroon.
Kauanko miehen komennus vielä jatkuu? Voisitteko muuttaa erillenne siten että asutte kuitenkin vielä samassa maassa? Sanoit ettet halua asua siellä enää mutta olisiko se kuitenkin lasten kannalta paras ratkaisu?