Miten työelämässä voi jaksaa 70-vuotiaaksi?

No samat aatokset on, ja alakin on sama.

Oli työelämän tahti mikä tahansa, sinun kannattaisi nyt vaan ryhtyä perheen perustamiseen jos sellaisen haluat. Asiat järjestyvät. Saattaa olla, että olet liian perfektionisti.

Enemmän ihmettelen, miten valtaa saaneet malttavat luopua asemistaan 70-vuotiaaksi mennessä... fyysisessä työssä tietysti ihmettelen miten jaksavat mutta akateemisilla toisinpäin.

Jos on sellainen työ, jonka tekemistä rakastaa niin paljon että se on periaatteessa enemmänkin harrastus ja jonkinlainen kutsumus, kuin niinkään pelkkä työ. Sellaista ei varmaan koe rasittavana missään olosuhteissa.

Lähinnä tulee mieleen joku tutkija, arkeologi, biologi, antropologi, ehkä jotkut kirurgit, eläinlääkärit, miksei ihmislääkäritkin. Kirjailijat, taiteilijat.

Sitten taas, ei varmaan monikaan joka tekee ns. tavallista työtä (=pelkästään toimeentulon takia tehtävää), jaksaisikaan. Kukaan ei taatusti siivoa, sorvaa eikä toimi bussikuskina vain siksi, että rakastaisi työtään.

No johan on. Työn rakastaminen on kiinni asenteesta, ei siitä työstä. Jos on sopusoinnussa itsensä kanssa, voi tykätä ihan mistä vaan. Minä olen ollut työelämässä yli puolet elämästäni ja koskaan ei ole vituttanut mennä töihin.

Työkaverit on yllättävän tärkeitä... ankea istua vain yksin kotona ilman aikataulua.

[quote author="Vierailija" time="10.11.2013 klo 19:20"]

No johan on. Työn rakastaminen on kiinni asenteesta, ei siitä työstä. Jos on sopusoinnussa itsensä kanssa, voi tykätä ihan mistä vaan. Minä olen ollut työelämässä yli puolet elämästäni ja koskaan ei ole vituttanut mennä töihin.

[/quote]

Oho. Oletko ihan varma, että ainoastaan hyvällä asenteella ja tykkäämisellä ihminen pystyy  tekemään esim. metsurin tai palomiehen työtä vielä 70-vuotiaana?

Hoitotyössä olen ja saman suuntaiset aatokset, kuin sinulla ap....Lisäksi mulla kaksi lasta ja takki aivan tyhjä :(

Olen 50v megaläski diabeetikko, tehnyt toimistotyötä nyt reilut 10v. Tykkään työstäni kuin hullu puurosta ja eläkkeelle jääminen on kauhistus. Työ on kiireistä, monesti syön leipää työn ohessa kun muuta en ehdi ja työpäivät venyvät. Minulla on kolme teini-ikäistä lasta ja toimin koulujen johtokunnissa, taloyhtiön hallituksessa, yhdistyksissä....Kaikesta huolimatta virtaa riittää ja nytkin oikein odotan huomista aamua ja töihin pääsyä. Toisin oli edellisessä työssäni ravintolassa...

[quote author="Vierailija" time="10.11.2013 klo 18:42"]

Ikää minulla 34v, työelämässä noin 10v. Alani kasvatus/opetus. Työ on tässä ajassa käynyt koko ajan haastavammaksi ja varsinaisen työn ohella oleva muu työ on kasvanut paljon (paperityöt, dokumentoinnit, suunnitelmat jne). Vaikka pidänkin työstäni, olen kai aika uupunut.  työpäivän jaksaa jotenkin tehden montaa asiaa samaan aikaan ja koettaen pitää mielessä sovittuja asioita. Välillä noin kiire, että ei ehdi syömään taikka vessaan. Kaikki asiat tehdään kiireessä. Työpäivän jälkeen olen aivan uupunut. Se, että sen jälkeen jaksaisi harrastaa on yleensä aivan toivoton asia. Ilta ei riitä palautumiseen työpäivästä, eikä viikonloppu työviikosta. Yöllä saattaa herätä aamuyöstä ja joku unohdettu asia palaa mieleen ja sinne se uni sitten jääkin.  Perheen perustamisestakin on puhuttu, mutta miten jaksan tähän perään vielä lapsetkin? 

Jos keskustelen tästä samasta asiasta lähestulkoon kenen tahansa ystävän kanssa, tunnelmat ovat samansuuntaiset oli ala melkein mikä tahansa. Ihmisestä tunnutaan ottavan irti kaikki, mitä lähtee ja vähän enemmänkin. Vähemmällä pitää saada aikaan koko ajan enemmän ja enemmän. Koko ajan tulee kaikkea lisää, mutta mistään ei liiemmin karsita. Jokainen on väsynyt, vaikka työstänsä periaatteessa pitäisikin. 

Olen alkanut miettimään, että miten kukaan voi olla työelämässä jotain 70 vuotiaaksi? Tai voihan se olla ettei minun ikäluokka pääse eläkkeelle edes silloin ja jos tahti on tämä, niin millainen superihminen työelämässä ylipäätänsä enää pärjää? Ja vielä jos on vanha ja raihnainrn.  En yhtään ihmettele, että niin suuri osa ihmisistä on tippunut työelämän ulkopuolelle, kun ei tätä tahtia vaan enää kestä. Ja jos et kestä, niin aina löytyy joku joka sen tekee. 

En ole laiska, en ole hemmoteltu, en mikään masentunut. en ole perfektionisti, enkä haali yhtään ylitöitä, en edes ole kovin stressiherkkä. Työolot on mulle palkkaa paljon tärkeämmät.  Tahtoisin vain tehdä työni hyvin ja siihen keskittyen, mutta se ei millään ole näiden vaatimuksien puitteissa mahdollista. Toivoisin myös, että minulla olisi muutakin elämää kuin työ. Tällä hetkellä en juuri jaksa muuta. Miten teillä muilla menee? Mitä ajatuksia herättää että tässä tahdissa tai siis kiihtyvässä sellaisessa pitäs pysyä vielä vuosikymmenet?

[/quote]

Sinulla on sentään siisti sisätyö

Mieti fyysisen työn tekijöitä

mä mietin ihan samaa,sama ala ja työkokemusta vasta 5v. tuossakin ajassa työ on muuttunut haasteellisemmaksi kokoajan ja komppaan myös paperitöiden määrää. En tiedä miten jaksa eläkeikään asti..varmaan heittäydyn mielisairaaksi ja haen viimeisen 10v ajan jotain kelan rahaa ja lopulta eläkettä.....

Mä mietin myös, että miten muka lähihoitajana hoidan 7-kymppisenä "mummoja" ja "pappoja", ajatus suorastaan naurattaa =D Siispä päätin lähteä opiskelemaan vähän muunlaista alaa, vaikka ikää onkin jo yli 40. Mutta onhan mulla vielä senkin jälkeen aikaa tehdä duunia melkein 25 vuotta :)

Samaa mietin itsekin, työuraa ja ikää suunnilleen saman verran kuin AP:lla.

Viime aikoina olen kiinnittänyt huomiota reilu 50-v työkaverini työssä pärjäämiseen. Hän on ollut pitkän pätkän urastaan töissä niin, että työvoimaa on vastaavassa työssä ollut käytössä jopa kolminkertaisesti, mutta itse työ on sisältänyt vähemmän erilaisia  työvaiheita.  Jo hänen iässään on ilmennyt paljon terveysongelmia (tosin kaikki ei tietenkään johdu työstä, mutta työ voi edesauttaa niiden syntymistä)  ja sairauslomia kerty paljon, viimeisen kolmen kuukauden aikana jo yli kuukausi.  Hänenkin pitäisi jaksaa töissä vielä 10-vuotta samalla kun työtehtävät lisääntyvät ja vaaditaan myös enemmän tietokoneen ja erilaisten ohjelmien käyttöä. Yllättävän monelle 20-40 vuotiaallekin on muuten vaikeaa oppia työskentelyä koneella, koska ei osata soveltaa aiemmin opittua ja tietokoneen käyttö on opiskeluaikana rajoittunut tekstinkäsittelyyn ja vapaa-aikana Facebookkiin, Twitteriin ja Instagrammiin.

Mietinkin, että jatkossa työelämä aiheuttaa enemmän työperäisiä terveysongelmia joista seuraa enemmän poissaoloja ja jossain vaiheessa varmaankin väestön vanhetessa keksitäänkin sitten vähentää/poistaa sairasajan tienestejä, koska eihän ole kannattavaa maksaa jatkuvasti tekemättömästä työstä. Samaan aikaan ainakin omalla työpaikallani työterveyshuolto vähenee, on vaikeampi päästä tutkimuksiin ja hoitoihin.

Olen tässä viimeaikoina miettinyt vähän samaa asiaa. Olen vähän yli 40 vuotta ja työuraa takaana 15 vuotta. Tässä tuntee itsensä jo vähän vanhaksi konkariksi, mutta urasta on kuitenkin vielä kaksi kolmasosaa edessäpäin ja vasta kolmasosa takana. 50 vuotiailla on jo suuria vaikeuksia työllistyä jos joutuu työttömäksi. Vähän hankalalata tuntuu nähdä itsensä näissä samoissa töissä vielä 30 vuotta.

Ei voikaan! Totuus on se että joudumme lähtemään muualle töihin. Suomi ajetaan konkurssiin ja työt loppuvat kokonaan. Verot hilataan ylös sitä tahtia kun niitten maksajat hupenee. Tottukaa siihen ajatukseen! Täältä meidän on kuitenkin lähdettävä samalla tavalla kuin baltit ovat lähteneet. Suomessa jokainen maksaa kovat eläkerahat mitkä harva tulee saamaan kun se aika koittaa joten turha, aivan turha oli koko homma maksaa. Saman rahan olisi voinut laittaa esim. sijoitusasuntoon tai osakkeisiin yms. ja jotain tai paljonkin olisi saanut silloin kun itse haluaisi tai olisi pakko lopettaa työnteon. 

Mun sukulainen on 81 ja  tekee omassa firmassa täyttä päivää ja on ainoa työntekija, joten joutuu tekemään töitäkin.