Lue keskustelun säännöt.
Kotona asuvat aikuiset lapset... mitä ajatella...
23.11.2013 |
Aikuiset sisarukset n. 25-v. tyttö ja poika eivät vielä ole muuttaneet lapsuudenkodistaan. Koti on pienehkö, joten heillä on yhteinen huone.
Outoa vai ei... Harkitsisitko seurustelua tällä tavalla asuvan ihmisen kanssa, jos hän muuten vaikuttaisi mukavalta?
Kommentit (17)
[quote author="Vierailija" time="23.11.2013 klo 12:41"]
Mielestäni on outoa. Itse olin 15-vuotias muuttaessani pois kotoa, joten näkemyksemme monissa asioissa varmaan poikkeaisivat toisistaan. En seurustelisi. Ja oikeasti aikuiset ihmiset... Pidetään romanttinen leffailta toisen luona niin vieressä on sitten sisarukset ja vanhemmat, apua :D
[/quote]
En ymmärrä ihmisiä, jotka ylpeilevät sillä, että heidät ajettiin pois kotoa jo 15 vuotiaana. Ei ihme, että kuulostaa jotenkin katkeralta
Joillain katsos on hyvä koti, jossa lapset saavat asua niin kauan kuin haluavat.... ei tietenkään koko ikäänsä, mutta about se aika kun jähteen yo-kirjoitusten jälkeen opiskelmaan, on se aika joilloin mielestäni voisi muuttaa pois
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu tilanteesta ja siitä, miksi asuvat vielä kotona.
Jos sisaruksista kumpikin opiskelee ja jos opiskelupaikka on Otaniemessä ja vanhemmat sattuvat asumaan Tapiolassa, niin taloudellisesti on tosi järkevää asua kotona ilman opintolainaa kunnes valmistuu. Sitten odottaisin molempien haluavan itsenäistyä ja muuttaa omilleen. jos vielä miespuolisella on esim. armeija just käytynä, niin ei varmaan ole ollut järkevää hankkia ensin asuntoa kontolleen ja mennä sitten armeijaan. Tai jos on ollut ulkomailla ja hiljattain palannut sieltä ja ei ole vielä asuntoa ehtinyt itselleen hommata.
Jos työssäkäyvä 25-vuotias asuu kotona sisaruksen kanssa samassa huoneessa, niin pitäisin sitä hieman outona. Ei se varmaan este seurustelulle olisi, jos ihminen muuten ok, mutta ihmettelisin kyllä, miksi ei muuta omaan asuntoona ja kysyisin varmasti asiaa suoraan. Tietysti, jos kyseessä olisi joku peräkamarin poika, niin luulen, että ei olisi muutenkaan mun tyyppiä ja en päätyisi hänen kanssaan seurustelemaan.
No onhan se nyt outoa että tuonikäiset edes suostuvat asumaan enää kotona saati samassa huoneessa. Hyvän täytyisi selityksen olla jotta ymmärtäisin.
Varsinkin täällä pk-seudulla asunnot on niin kalliita, että mielummin kotona kuin sossun elättinä vuokralla!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei ole mitään omituista jos asuu isommassa kaupungissa ja opiskelee yliopistossa. Eikä tarvi asua edes pk- seudulla.Veljeni asui kotona 23 vuotiaaksi. Olisi kyllä mielellään muuttanut omilleen jo aiemmin, mutta kun vanhemmat asuvat samassa kaupungissa kuin missä yliopisto sijaitsee, ei päässyt edes asuntojonoon. Yksityiseltäkään ei asuntoa ihan heti herunut, joten odotteli muutaman vuoden sopivaa kämppää vanhempien luona. Ei ole mitään järkeä muuttaa toiselle paikkakunnalle ihan vain siksi että saisi oman kämpän.
asuin kotona pitkälle aikuisuuteen. "kaverit" katsoivat asiakseen vittuilla asiasta, ja pari seurustelukumppaniakin kaikkosi sen vuoksi. kellekkään ei sitten tullut mieleen kysyä minulta syytä, olisin voinut kertoa että äitini on sairas ja isäni ei töissäkäynnin lomassa pysty hänestä huolehtimaan. äitini kuoltua asuin isäni kanssa vielä puoli vuotta, ja muutin sitten omilleni. että sen kun vaan siellä naureskelette elämäänsä lykäävälle luuserille samalla kun tungette omat äitinne johonkin kuppaiseen hoitolaitokseen jossa hän sitten kuolee mahdollisimman pian ikävään ja yksinäisyyteen :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuten tuossa jo sanottiinkin, niin on monia ihan "järkeviä" perusteluita sille, miksi joku asuu tuossa iässä vielä vanhempiensa luona. Tuossa ylempänä joku ihmetteli, että miksi vanhemmat eivät avusta rahallisesti oman asunnon hankintaan. Jos perheen asunto on niin pieni, että sisarukset asuvat (ovat varmaankin aina asuneet) samassa huoneessa, niin ei heillä varmaankaan ole rahaa avustaakaan. Tämä voi olla juuri sitä tukea, minkä voivat antaa. Lapsi saa asua lapsuudenkodissaan ja keskittyä opintoihin eikä tarvitse ottaa opintolainaa. Hankkii sitten oman asunnon, kun menee töihin. Ymmärrän työssäkäyvänkin "kotona" asumisen, jos tarkoituksena on esim. säästää oman asunnon hankimista varten. Kannattaa ehkä selvittää tilanteen taustat ennen turhan hätäisiä johtopäätöksiä seurustelukelpoisuudesta ym.
[quote author="Vierailija" time="25.11.2013 klo 13:34"]
Riippuu tilanteesta ja siitä, miksi asuvat vielä kotona.
Jos sisaruksista kumpikin opiskelee ja jos opiskelupaikka on Otaniemessä ja vanhemmat sattuvat asumaan Tapiolassa, niin taloudellisesti on tosi järkevää asua kotona ilman opintolainaa kunnes valmistuu. Sitten odottaisin molempien haluavan itsenäistyä ja muuttaa omilleen. jos vielä miespuolisella on esim. armeija just käytynä, niin ei varmaan ole ollut järkevää hankkia ensin asuntoa kontolleen ja mennä sitten armeijaan. Tai jos on ollut ulkomailla ja hiljattain palannut sieltä ja ei ole vielä asuntoa ehtinyt itselleen hommata.
Jos työssäkäyvä 25-vuotias asuu kotona sisaruksen kanssa samassa huoneessa, niin pitäisin sitä hieman outona. Ei se varmaan este seurustelulle olisi, jos ihminen muuten ok, mutta ihmettelisin kyllä, miksi ei muuta omaan asuntoona ja kysyisin varmasti asiaa suoraan. Tietysti, jos kyseessä olisi joku peräkamarin poika, niin luulen, että ei olisi muutenkaan mun tyyppiä ja en päätyisi hänen kanssaan seurustelemaan.
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="25.11.2013 klo 14:40"]
asuin kotona pitkälle aikuisuuteen. "kaverit" katsoivat asiakseen vittuilla asiasta, ja pari seurustelukumppaniakin kaikkosi sen vuoksi. kellekkään ei sitten tullut mieleen kysyä minulta syytä, olisin voinut kertoa että äitini on sairas ja isäni ei töissäkäynnin lomassa pysty hänestä huolehtimaan. äitini kuoltua asuin isäni kanssa vielä puoli vuotta, ja muutin sitten omilleni. että sen kun vaan siellä naureskelette elämäänsä lykäävälle luuserille samalla kun tungette omat äitinne johonkin kuppaiseen hoitolaitokseen jossa hän sitten kuolee mahdollisimman pian ikävään ja yksinäisyyteen :(
[/quote]
Etkä sitten voinut oma-aloitteisestikaan kertoa? Edes seurustelukumppaneille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen syntynyt itse perheeseen, jossa on outoa elää yli 20-vuotiaaksi vanhemmilla ja/tai heidän rahoilla.. Joten ihmettelisin syvästi tuollaista tapausta.
Mielestäni voi asua, mutta sanoisin että kohta on muutettava omaan kotiin. Omat lapseni saa asua 25v. asti kotona. Siinä kulkee raja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan olisi hyvä että itsenäistyisi ensin ja asuisi jonkin aikaa yksin ennen yhteenmuuttoa, mutta seurustella voisin kuitenkin.
Mielestäni on outoa. Itse olin 15-vuotias muuttaessani pois kotoa, joten näkemyksemme monissa asioissa varmaan poikkeaisivat toisistaan. En seurustelisi. Ja oikeasti aikuiset ihmiset... Pidetään romanttinen leffailta toisen luona niin vieressä on sitten sisarukset ja vanhemmat, apua :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuules sie ap, miun o nii vaikee löytää yhtään kettää ihmist joka täyttäis ees yhen muin kriteereistäin, et joku asumismuoto on siin iha mitätö tekijä. Mie ole niin harvinainen otus.
En todellakaan harkitsisi. Minusta on outoa, jos ei ole parikymppisenä jo muuttanut kotoa, ellei ainut syy ole esim. asuntojen korkeat hinnat, joihin opiskelijalla ei ole varaa. Silloinkin ihmettelen, että eivätkö vanhemmat sen vertaa voi avustaa lapsensa itsenäistymisessä tai että onko pakko jäädä sinne pääkaupunkiseudulle.
Itse olen näitä ihmisiä, jotka tykkäävät elää elämäänsä sen lykkäämisen sijaan. Tartun toimeen kun tiedän että haluan jotakin. Tästä syystä olen nyt 20-vuotiaana ollut naimisissa jo kaksi vuotta ja nyt on suunnitellusti esikoinen tulossa. 16-vuotiaana muutin omilleni opiskelujen perässä (kotikylässä ei ollut vaihtoehtoja).
En käsitä ihmisiä, jotka eivät voi tehdä haluamiaan asioita, koska ovat "liian nuoria" tai muiden mielestä liian nuoria. Kukin tehköön omat valintansa, mutta itse en alkaisi seurustella tuollaisen peräkammarinpojan kanssa.
Ainakin kannattaa ottaa selville, mitä kotihommia kotona asuva aikuinen tekee. Jos kotona on palvelu kuin viiden tähden hotellissa, niin miettisin tarkkaan.
Mun mies muutti minun kanssa yhteen suoraan lapsuudenkodistaan. Koska kyseessä oli maalaistalo, mies teki siellä niitä "miesten töitä" ja äitinsä teki ruuat, siivosi, pesi pyykit. Jumatsuikka, mulla meinasi mennä hermot, kun miehellä ei ollut mitään hajua, mitä kotona pitää tehdä. Kerrostalossahan ei ulkohommia enää ole.
[quote author="Vierailija" time="23.11.2013 klo 12:41"]
Mielestäni on outoa. Itse olin 15-vuotias muuttaessani pois kotoa, joten näkemyksemme monissa asioissa varmaan poikkeaisivat toisistaan. En seurustelisi. Ja oikeasti aikuiset ihmiset... Pidetään romanttinen leffailta toisen luona niin vieressä on sitten sisarukset ja vanhemmat, apua :D
[/quote]
En ymmärrä ihmisiä, jotka ylpeilevät sillä, että heidät ajettiin pois kotoa jo 15 vuotiaana. Ei ihme, että kuulostaa jotenkin katkeralta
Joillain katsos on hyvä koti, jossa lapset saavat asua niin kauan kuin haluavat.... ei tietenkään koko ikäänsä, mutta about se aika kun jähteen yo-kirjoitusten jälkeen opiskelmaan, on se aika joilloin mielestäni voisi muuttaa pois