Mitä tehdä, kun vain ihanat unet kantavat jaksamaan elämää?

Jos ainoa syy on miehessä, niin tilannehan on loistava, sillä tiedät miten ongelmasta pääsee eroon, eroamalla. Paitsi jos olet masentunutmasentunut niin saatat vain kuvitella syyn olevan miehessä?

Minä olen ihan samanlainen. Tosin arjesta on tullut sietämätöntä, koska tuntuu että olen ihan yksin tässä parisuhteessa ja perheessä. Mies ei tietenkään näe omaa osuuttaan asiaan.

Jotenkin tästä elämästä on tullut todellisuuspakoilua. Uppoudun kirjoittamiseen (kirjoitan fantasiaa) yökaudet ja haaveilen...niin, en oikein tiedä mistä. Aamulla on kamala herätä kun pysyisin mieluummin näkisin ihania unia.

Kait tässä varmaan jotain lievää masennusta on mukana. 

[quote author="Vierailija" time="22.11.2013 klo 17:08"]Minä olen ihan samanlainen. Tosin arjesta on tullut sietämätöntä, koska tuntuu että olen ihan yksin tässä parisuhteessa ja perheessä. Mies ei tietenkään näe omaa osuuttaan asiaan.

Jotenkin tästä elämästä on tullut todellisuuspakoilua. Uppoudun kirjoittamiseen (kirjoitan fantasiaa) yökaudet ja haaveilen...niin, en oikein tiedä mistä. Aamulla on kamala herätä kun pysyisin mieluummin näkisin ihania unia.

Kait tässä varmaan jotain lievää masennusta on mukana. 

[/quote]

Piti hetken aikaa miettiä, että olenko minä jo vastannut tähän ketjuun . Mulla on ihan samanlaista, paitsi ettei ole miestä ja olen IHAN yksin. Kirjoitan myös ja juuri fantasiaa. Öisin on ihana vaipua uneen ja elää toisessa maailmassa. Aamulla taas herätä, ahdistuneena, todellisuuteen. Elää päivä, onneksi haaveisiin voi paeta koska vaan.

Joskus mietin, että mikä on oikeastaan todellista. Nukkuen vietän päiväståni 8-12 tuntia. Miksei se olisi yhtä todellista kuin ne toiset 12 tuntia? Ehkä todellisuus onkin vain uni ja uni on se todellisuus, jossa sielu saa olla onnellinen.

[quote author="Vierailija" time="22.11.2013 klo 17:08"]Minä olen ihan samanlainen. Tosin arjesta on tullut sietämätöntä, koska tuntuu että olen ihan yksin tässä parisuhteessa ja perheessä. Mies ei tietenkään näe omaa osuuttaan asiaan.

Jotenkin tästä elämästä on tullut todellisuuspakoilua. Uppoudun kirjoittamiseen (kirjoitan fantasiaa) yökaudet ja haaveilen...niin, en oikein tiedä mistä. Aamulla on kamala herätä kun pysyisin mieluummin näkisin ihania unia.

Kait tässä varmaan jotain lievää masennusta on mukana. 

[/quote]

Piti hetken aikaa miettiä, että olenko minä jo vastannut tähän ketjuun . Mulla on ihan samanlaista, paitsi ettei ole miestä ja olen IHAN yksin. Kirjoitan myös ja juuri fantasiaa. Öisin on ihana vaipua uneen ja elää toisessa maailmassa. Aamulla taas herätä, ahdistuneena, todellisuuteen. Elää päivä, onneksi haaveisiin voi paeta koska vaan.

Joskus mietin, että mikä on oikeastaan todellista. Nukkuen vietän päiväståni 8-12 tuntia. Miksei se olisi yhtä todellista kuin ne toiset 12 tuntia? Ehkä todellisuus onkin vain uni ja uni on se todellisuus, jossa sielu saa olla onnellinen.

Kivaa, etten ole yksin sitten. ap.

Eli yö on minun omaa aikaani, itse katselen silloin usein telkusta niistä oudoimpia ohjelmia mitä on, kun mies ja lapsi vetelevät sikeitä.

Mies ei osaa keskustella mistään, talous on kuralla ja joskus öisin itken, kun katselen nyyhkyleffoja esim.

Kerronpa noin kymmenen vuoden takaisen kokemukseni. Minulla oli silloin erittäin raskas jakso elämässäni. Onneksi oli muutama ystävä, joille pystyin purkamaan paineitani. Mutta yllättävintä oli, että alitajunta astui kehiin. Näin muistakseni viiden unen sarjan. Ne eivät tulleet kronologisessa järjestyksessä, joten en aluksi osannut yhdistää niitä toisiinsa, mutta kun kaikki unet oli näytetty, haviatsin, että ne liittyivät toisiinsa kuten jatkokertomus. Ne olivt hyvin todenmukaisia. Niissä yhdistyivät aikaisemmat vaikeat tapahtumat, päiväkohtaiset asiat ja ystävät. Ne unet kantoivat minua vaikean talven läpi. Todellisuudessa ei käynyt niin, kuin unissa näytettiin, mutta unet kannattelivat minua ja alakuloista mieltäni. Harmittaa vähän, etten kirjoittanut uniani muistin, mutta ehkä se ei ollut tarkoituskaan.

Nauti sinäkin niistä ihanista unistasi, sillä ne kannattelevat sinua hankalan jakson läpi. Usko pois, että jonkin ajan kuluttua kaikki alkaa näyttää helpommalle.

[quote author="Vierailija" time="22.11.2013 klo 17:08"]

Minä olen ihan samanlainen. Tosin arjesta on tullut sietämätöntä, koska tuntuu että olen ihan yksin tässä parisuhteessa ja perheessä. Mies ei tietenkään näe omaa osuuttaan asiaan.

Itse kirjoitin ennen päiväkirjaa, mutta mies löysi, luki ja alkoi vittuilla. Nykyään en uskalla kirjoittaa minnekään mitään, koska nuuskii kaiken. Olen miettinyt muistitikulle kirjoittamista, mutta varmaan senkin jostain löytäisi ja lukisi - ja vittuilisi. Tahtoisin kirjoittaa nimittäin elämänkertaani tai ongelmistani, koska äitini neuvoi, että kun kirjoittaa päiväkirjaa, voi nähdä selkeämmin, mitä tehdä ja miten selviytyä esim. ap.

Jotenkin tästä elämästä on tullut todellisuuspakoilua. Uppoudun kirjoittamiseen (kirjoitan fantasiaa) yökaudet ja haaveilen...niin, en oikein tiedä mistä. Aamulla on kamala herätä kun pysyisin mieluummin näkisin ihania unia.

Kait tässä varmaan jotain lievää masennusta on mukana. 

[/quote]

Anteeksi, lainasin väärin. ap.

Minkäslainen se karmea parisuhteesi sitten on? Pidän itsekin eniten niistä tunneista, kun perhe nukkuu.

[quote author="Vierailija" time="22.11.2013 klo 17:26"]

Kerronpa noin kymmenen vuoden takaisen kokemukseni. Minulla oli silloin erittäin raskas jakso elämässäni. Onneksi oli muutama ystävä, joille pystyin purkamaan paineitani. Mutta yllättävintä oli, että alitajunta astui kehiin. Näin muistakseni viiden unen sarjan. Ne eivät tulleet kronologisessa järjestyksessä, joten en aluksi osannut yhdistää niitä toisiinsa, mutta kun kaikki unet oli näytetty, haviatsin, että ne liittyivät toisiinsa kuten jatkokertomus. Ne olivt hyvin todenmukaisia. Niissä yhdistyivät aikaisemmat vaikeat tapahtumat, päiväkohtaiset asiat ja ystävät. Ne unet kantoivat minua vaikean talven läpi. Todellisuudessa ei käynyt niin, kuin unissa näytettiin, mutta unet kannattelivat minua ja alakuloista mieltäni. Harmittaa vähän, etten kirjoittanut uniani muistin, mutta ehkä se ei ollut tarkoituskaan.

Nauti sinäkin niistä ihanista unistasi, sillä ne kannattelevat sinua hankalan jakson läpi. Usko pois, että jonkin ajan kuluttua kaikki alkaa näyttää helpommalle.

[/quote]

Kiitos! jotenkin tuntuu, että unilla on jokin tarkoitus. Lohdutusta tai suunnan näyttöä. Viime yönä näin unta, että olin vielä melko nuori ja joku ihana nuori mies tahtoi pitää minua kädestä ja rakastui minuun romanttisesti, mutta siinä ympärillä oli hänen tyttöystävänsä ja minun poikaystäväni (mieheni). Odotimme hetkeä, jolloin olisimme saaneet olla kaksin, molemmat rakastuneina. Sitä hetkeä ei vaan tullut, koska perhanen herätyskello soi ja herätti...argh! ap.

[quote author="Vierailija" time="22.11.2013 klo 17:31"]

Minkäslainen se karmea parisuhteesi sitten on? Pidän itsekin eniten niistä tunneista, kun perhe nukkuu.

[/quote]

Mies ei arvosta, ei puhu, ei ole juuri kotona.. Eli olen erittäin yksinäinen. Lisäksi stalkkaa kaiken tekemiseni, kun luulee että petän tai kieroilen jotenkin, vaikka oikeasti rakastaisin häntä, jos luottaisi minuun. En ole pettänyt luottamustaan koskaan, mutta hänellä oli kauhea lapsuus itsellään. Valitsin väärän miehen, mutta en niin nuorena ymmärtänyt mistään mitään ja sitten tuli lapset. ap.