Lue keskustelun säännöt.
Miten saisin elämästäni ns. tasaista?
12.10.2013 |
Voiko siihen vaikuttaa mitenkään? En ole suurituloinen mutta haluisin elämästäni ns. tasaisen hyvää. En tarvitse mitään merkkivaatteita ym. mutta että mies,lapset ja itse olisi kaikki suht hyvin ja siististi puettu ja koti normaali ja siisti. Siis perusasiat kunnossa. Ongelma on että miestä ei kiinnosta vaatteet tai ulkonäkö eikä lapsia saa vaatekauppoihin. Koti on tavallaan siisti mutta kukaan ei korjaa jälkiään ja minulle kaatuu kaikki suursiivoukset yleensä.
Itselläni on jotain merkkituotteita mutta ajattelin myydä ne pois ja panostaa enempi tavallisiin keskihintaisiin tai halpoihin mutta hyvän näköisiin.
Näin vaan kaupassa nuoren pariskunnan lapsen kanssa ja kaikki oli siististi ja hyvin puettu ja muutenkin mukavan oloisia oli. Miten saisin samanlaisen tyylin/elämän?
Kommentit (20)
No vaikeaahan se onkin yksin, et sitä voi pakkottaa perhettäsi johonkin sinua milellytävään kiiltokuvamuottiin, näin rumasti sanottuna. Toki voit ostaa heille tyylikkäitä vaatteita ja sisustaa kodin tyylikkääksi, mutta et voi pakottaa heitä kiinnostumaan näistä asioista. Ja tekisikö se sinut onnelliseksi, että ylläpitäisit ulospäin kaunista perhettä ja kotia, jos se kuva ei kuitenkaan vastaa todellisuutta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Määritteletko ap. elämän tasaisuuden tavaroiden arvolla?
Jotenkin todella omistuista?
Ap. ihmissuhteet tekevät elämästä joko hyvän tai huonon, ei sillä ole mitään tekemistä ostamiesi tavaroiden tai vaatteiden hinnoilla!!
Mun on vaan vaikeaa luopua omista haaveistani. Ja olen varmaan osittain luopunut. Se tässä harmittaa. Kun haluisin elää sellaista oman näköistä tasaista elämää. En vain tiedä mitä tehdä. =( Eli ei ole näemmä mahdollista...
ap
Et voi oikein vaikuttaa kuin itseesi. Lapsille nyt vielä voi tilata siistejä vaatteita vaikka netistä, mutta miehen pukeutumiseen ei minusta ole asiaa puuttua. Et varmaan itsekään tykkäisi, jos mies alkaisi sanella mitä saat päällesi laittaa ja mitä et.
Sinuna ennemminkin miettisin, miksi oikeastaan haluat näyttää ulospäin tietynlaiselta. Miksi on niin tärkeää, mitä joku muu ehkä ajattelee? Oletko tyytymätön itseesi tai elämääsi, ja millä tavoin? Tasaiseen elämään auttaa se, että syö terveellisesti ja monipuolisesti, nukkuu tarpeeksi ja liikkuu ja ulkoilee. Rutiineista täytyy ainakin alkuun pitää aika tiukasti kiinni, tiedän tämän itsekin entisenä masennuspotilaana. Uskoisin, että jos saat nämä asiat elämässäsi kuntoon, niin ulkoiset puitteet eivät enää tunnukaan lainkaan niin tärkeiltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä kyllä ymmärrän mitä ap tässä ehkä hakee, mutta ikävä kyllä ei tuo toimi. Jahtaatko nyt tiettyä mielikuvaa joka sinulla on päässäsi ja uskot että sen saavuttaminen tuo jonkunlaisen onnen ja tyyneyden mukanaan? Mitkä asiat miestäsi kiinnostaa? Mitä te perheenä teette ja harrastatte? Pyritkö johonkin sellaiseen tilaan, mitä mielestäsi kuuluu tavoitella mutta jossa juuri sinun perheesi ei koskaan viihtyisi?
Mä luulisin että nyt koitat hakea jotain muuta kuin vaatetusta, ehkä kaipaisit sellaista tyytyväisyyttä ja rauhallisuutta, mukavuutta ja tasapainoa? ehkä näit tällaista siinä perheessä josta puhuit. Ja liität sen nyt jotenkin heidän vaatetukseensa, ja yrität pyrkiä sitten samaan vaatetuksen muuttamisella. Kokeile toisinpäin, eli yritä tuoda sitä tasaisuutta perheeseenne emotionaalisella tasolla ja huomaat ettei ne vaatteet siinä ole se olennainen asia ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No eipä juuri perheenä harrasteta mitään. Mies harrastaa lasten kanssa tietokoneita. Minua se ei kiinnosta yhtään. Miehen kanssa yhdessä lenkkeillään. Koko perheen harrastuksia meillä ei valitettavasti ole. =(
Oolen miettinyt sitäkin, että onko minut tässä perheessä alistettu? Etten pääse toteuttamaan itseäni mitenkään. Olen ostanut luksustavaroita joskus mutta ne ei täytä tyhjiötä mikä minulla on. En halua niitä ja mietin niiden myymistä. Se ei tuo minulle arvoa elämään. En halua olla se joka kulkee ryysyissä kuten mieheni mutta en halua olla sekään joka kulkee miehen vieressä merkkivaatteissa ja mies itse kulkee ryysyissä. Juuri sitä haen. Tasavertaisuutta. Joku välimuoto. =)
Muutenkin ruuan laitto nykyään ihan päin honkia. Mies laskee jatkuvasti kaloreita ja ei syö mitään laittamaani ruokaa. Ei syönyt aiemminkaan juurikaan vaan teki omia mausteisia/rasvaisia ruokia. Nyt taas ääripää eli liian terveellistä. Eli ei sellaisia mitä lapsille voisi tarjota. Lapset taas ottaneet isästään mallia ja eivät syö normaaleja kotiruokia. Hirveän vaikea miellyttää koko perhettä kerralla ruuissa. =(
Juuri se että miten saisin juuri meidän perheen toimimaan hyvin ja arjen rullaamaan ilman että itse uuvun täysin aina.
ap
Mikä ruoka on liian terveellinen lapsille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noniin, kuten itsekin sanoit, ne tavarat ei helpota sun oloa ollenkaan. Unohda nyt aluksi kaikki haaveet siitä ulkoisesta hyvinvoinnista kauniine kotineen, koska ongelmasi eivät liity siihen mitenkään. Olet onneton koska nykyinen perhe-elämäsi ei täytä tarpeitasi etkä koe olevasi arvostettu.
Oletko puhunut miehelle tunteistasi, siis kunnolla rauhassa puhunut syyttämättä ketään? Oletko kertonut hänelle, että kaipaat perheeheen me-henkeä ja yhteenkuuluvuutta yhdessä tekemisen kautta?
Miten asoiden tulisi sinusta toimia, että olisit tyytyäinen? Toivotko että tekisitte perheenä yhdessä ruokaa, kävisitte elokuvissa, tapahtumissa? Kaipaatko parisuhdeaikaa miehesi kanssa ilman lapsia jotta voisitte löytää yhteisen sävelen arkeenkin?
Koetko itsesi ulkopuoliseksi? tosiaan saattaisi nyt auttaa eniten keskustelu miehen kanssa asioista ja vaikka jonkin yhteisen tekemisen keksiminen koko perheelle. Huomaan kyllä että näet nuo ulkoiset merkit (ruuanlaitossa, vaatetuksessa jne.) mitkä sinua häiritsevät, mutta mieti mikä se syvempi asia on mikä sinua vaivaa koska jos oot masentunut (ja muutenkin) kyse on varmaankin jostain syvällisemmästä asiasta. kai muuten saat keskusteluapua masennukseen? sielläkin voisit tästä asiasta puhua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En varmaan osaa sitten puhua oikein miehelle. En tiedä miten hänet saisi käsittämään asiat? Parempaan suuntaan on menty mutta edelleen juuri on perus jutuissa ongelmia. Mies syö paljon mausteisia ruokia, tai kasviksia ja lihaa. Lapset taas ei syö mausteisia ruokia tai kasviksia ollenkaan. Joku mättää yhtälössä ja se olen varmaan minä. =( En vaan osaa tehdä hyvää ja terveellistä ruokaa. Keittoja eivät syö. Mies esim. tottunut ostamaan kaupasta jonkin valmisaterian. Esim. pakaste altaasta nuudeliaterian itselleen.
Olen etsinyt paikkakunnaltani myös ruoka kursseja mutta ei ole mitään.
Kaikki rutiinit mättää koska jääneet yksin harteilleni. Mies makaa sohvalla ja näprää kännyä tai tietokonetta ja itse patistelen lapsia tekemään asioita. Mutta kait se on se naisen rooli perheessä mitä en ole sisäistänyt.
ap
Mikä ihmeen naisen rooli? Ei nykyään ole enää mitään perinteistä naisen roolia perheessä johon sinun tulisi sopia että asiat alkaisi toimia. Sinun täytyy keskustella perusteellisesti miehesi kanssa niin, että hän varmasti ymmärtää sinun tunteesi ja tarpeesi.
Kerro hänelle, että tahdot teidän syövän perheenä yhdessä itse laitettua ruokaa ja että muutenkin pyöritätte arkea yhdessä. ei niiden rutiinien kuulu ollakaan yksin sinun harteillasi, eikä miehellä ole mitään oikeutta tehdä vain omia kivoja juttujaan. Puhukaa puhukaa puhukaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitäs ap, jos hankkisit hieman ihan omaa elämää, etkä yrittäisi pitää elämän onnea koossa jonkin olemattoman perheidylli kautta. Se on nimittäin tuhoon tuomittu yritys.
Tarjoa lapsille sitä mitä ne syö, jos nyt suunnilleen on vähänkään terveellistä, anna miehen syödä mitä lystää ja nautiskele itse siitä ruuasta mikä on sinun suusi mieleen.
16 peukutti miinusta numerolle 15, sillä ei se puhuminen aina auta, ei ollenkaan. Joskus ratkaisuja on todellakin vain kaksi, joko lähtö tai oman elämän rakentaminen. Jälkimmäisen kauttakin voi saavuttaa onnellisuuden. Kokemusta tosin on sekä lähdöstä että omasta elämästä ja molemmista yhdessä ja erikseen.
16&17: niin helposti sanottu kuin tehty. Miten rakentaa se oma elämä? Niin harrastukset ja ystävät tietty. Olen vaikka kuin montaa harrastusta miettinyt mutta mikään ei ole tarpeeksi kiinnostanut. Mikään turha puuhastelu ei kiinnosta kun en halua krääsää nurkkiini pyörimään. Joku liikunnallinen harrastus ei kiinnosta sitäkään vähää. Tai ainakaan mikään joukkuelaji tai tanssiminen. Opiskelu? Tuntuu että tällä hetkellä ei opiskelulle ole erityistä energiaa töiden ja kodin hoitamisen ohella. Eli aika vaikeaa on oman elämän hankkiminen.
Olen lisäksi äärimmäisen vaikea ystävystymään. On tullut pari kertaa nenille niissä ja jäänyt arvet. Nykyään olen varovainen.
Sitten oli eron mahdollisuus toinen. Revinkö tästä lapset pois tutusta ympäristöstä ihan vain oman itseni takia? Jäisikö siitä huono omatunto itselle? Yksi asia on myös oma jaksaminen eron jälkeen. On kaksi vaihtoehtoa, joko saisin erosta ja omasta päätöksestä ja pärjäämisestä voimaa tai sitten se pärjääminen yksin lasten kanssa voisi olla tuplasti vaikeampaa. Ei helppoa. helpointa olisi puhua miehelle mutta kun toista ei voi muuttaa. Toinen kasvanut ilman rutiineja ja ilman mitään varsinaista neuvontaa. Kaikki tehty aina hälle eteen. Niin äiti kuin mummokin. Itse ei tarvinnut mihinkään muuhun keskittyä kuin opiskeluun ja nyt on tarvinnut keskittyä vaan omaan uraan. Itselleni taas opetettu rutiinit ja omasta itsestä huolehtiminen. Huomaan että monesti annan miehelle periksi. =(
ap
Ulkoisten eli vaateasioiden osalta voisit esim. kääntyä Stockmannin tai Sokoksen puketumisneuvojan puoleen ja siten löytää heti sopivat ja muodikkaat vaatteet itsellesi ja perheellisesi/ainakin saat tietää mikä on juuri nyt in. Henkisen puolen osalta voisit lukea esim. Jari Sarasvuon kirjoja , (vaikkapa" Sisäinen Tuli") joista saat neuvoja henkiseen kasvuun/mihin suuntaan mennä.
Olen suositellut tässä ketjussa sitä puhumista ap:lle, koska ymmärsin hänen teksteistään ettei sitä ole vielä perusteellisesti koskaan tehty. Ei avioliitosta lähdetä vaan sen perusteella että homma ei toimi jos sitä ei ole vielä kunnolla yritetty korjatakaan. Kyllä mies täytyy saada ensin ymmärtämään missä mättää ja miksi, jos ei tämän jälkeen edelleenkään puhalla yhteiseen hiileen, sitten voi harkita vaihtavansa maisemaa.
Yksinkertaisia käytännön neuvoja:
Hanki lapsille kerralla koko kauden vaatteet jostain edullisesta kaupasta, kuten NameIt tai H&M. Kun ostat kaiken kerralla, niin värit sopivat yhteen ja lapset näyttävät hyviltä, vaikka sokkona poimisivat vaatteet aamulla päällensä. Tuo miehelle vaatekaupasta siistejä perusvaatteita kotiin sovitettavaksi. Vie takaisin, ne mistä ei tykkää.
Hanki kotiin hyvät säilytyskalusteet. Siivoa joka ilta irtotavarat paikoilleen ja vaadi samaa lapsilta. Kerran viikossa yhteinen siivouspäivä lasten kanssa tai siivooja.
Vie säännöllisesti pieneksi jääneet vaatteet kierrätykseen.
Pidä lapsilla helppohoitoinen hiusmalli.
Pidä tarjolla kahta variaatiota samasta ruuasta: Esim. risotto kasviksilla ja sienillä ja mausteilla tai ilman niitä kaikkia (lapsille).
Tuliset kastikkeet voi tarjoilla erikseen aikuiselle. Lapsille salattiainekset "sormiruokana", aikuisille sekoitettuna salaattina kastikkeen kera.
Ei se eroaminen auta. Hanki aikuiskavereita perhekahvilasta, lasten harrastuksista (kentän laidalla tutustuu helposti muihin vanhempiin), vanhempainyhdistyksistä, seurakunnasta tms.
Viimeisenä 15 minuutin sääntö: Ala harrastaa jotain kivaa 15 minuuttia päivässä. Siihen on aina aikaa!
Äläkä odota, että miehen pitäisi tehdä sinut onnelliseksi...
up, eikö ideoita....tuntuu vaan niin työläältä itse järkätä kaikkea kuntoon. Olen varmaan perfektionisti. Haluan vaan sellaista "täydellistä" keskiluokkaista elämää. En haaveile rikkauksista. En vain tiedä miten sen saavuttaisi tälläisenä ei niin tasaista elämää viettävänä masennustakin sairastavana. Miten järkätä/jaksaa laittaa kaikki yksin kuntoon kun muita ei samat asiat kiinnosta?
ap