Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten estää masentuminen?
04.12.2013 |
Kaipaan juttukaveria ja googlen mukaan täällä on paljon keskustelijoita. Joten kokeillaan.
Tuntuu kuin elämäni valuisi hiljalleen viemäristä alas ja ihminen, joka olin aiemmin olisi hävinnyt melkein kokonaan. Kaikki alkoi n. vuosi sitten, kun aloin sairastella. Kaikenmaailman tutkimuksia on tehty, mutta lääkärit eivät osaa auttaa. Oireiden ja kipujen takia en oikein uskalla lähteä minnekään tai voi luvata tekeväni mitään, esim. viikonloppureissu kaverille, kävelylenkki tai petipuuhat miehen kanssa ym. voi kääntyä hetkessä koviin tuskiin ja täyteen tekemättömyyteen.
Persoonani on myös muuttunut, olen kauhean negatiivinen ja surkea ja nalkutankin miehelle turhaan. Päivät menevät kuin zombilla, töitä, kotitöitä, telkkua. En osaa enää ajatella, että elämäni olisi sellaista kuin ennen sairastumista. Olin iloinen, sosiaalinen, tykkäsin käydä ulkona/kylässä/harrastuksissa ym. nauroin ja seksikin maittoi. Yksinäinen olen ollut jo monta vuotta, kun naispuolisia kavereita ei paikkakunnalla ole, uusiin ihmisiin tutustuminen on vaikeaa, kun ei uskalla lähteä minnekään, esim. syömään tai liikkumaan. Nekin vähät tuttavuuden "jäähtyvät" kun en pääse tapaamisiin.
Jäävuoren huippuna sain vielä tänään tietää, että minut irtisanotaan, pääsyy on työkaverini, joka sanoi, ettei firma tarvitse kahta henkilöä, hän voi lisämaksusta tehdä minunkin työni.
Miten saisin itseni takaisin?
Pelkään, että mieskin kohta lähtee läksimään, 1,5v sitten puhui avioliitosta ym. mutta ei enää.
Kommentit (11)
Kysyin viimeksi tutkineelta lääkäriltä, voisinko saada lähetettä, jotta pääsisin puhumaan jonkun kanssa. Hänen mielestään minulla ei ole mitään ongelmaa. Käskee vain ajatella: "koska testeissä/tutkimuksissa ei löydy mitään, sairas ei ole vakava". Tämä epätietoisyys syö elävältä! Mieluimmin tietäisin, että on vaikka syöpä, koska silloin "vihollinen olisi tunnettu" ja sitä vastaan voitaisiin käydä.
t. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jos olet sairas niin hoidat itsesi terveeksi. Jos se ei ole mahdollista, opettelet hyväksymään rajoitteesi ja elämään niiden kanssa.
Ei sairas ihminen jaksa sitä mitä jaksoi terveenä. Jos ei hyväksy tätä, masentuu koska ei kykene täyttämään omia odotuksiaan.
Jos saat kenkää, ota se asenne että nyt keskityt itseesi. Hoidat tietty paperityöt ja juokset työkkärissä kun juoksutetaan, mutta et anna virastojen masentaa sinua lisää. Kuntoile sen verran kuin kykenet, tee asioita joista itse nautit. Ja muista levätä jos olet väsynyt!
Jos pelkäät että ukko lähtee, ja suhtaudut suhteeseesi ripustautuvasti, saattaa ukkosi todella lähteäkin. Sinun arvosi ihmisenä ei ole kiinni siitä onko sinulla mies vai ei. Onko mies esimerkiksi ollut tukenasi, nyt kun sinulla on mennyt heikommin? Ilmeisesti ei, kun avioliittopuheet ovat päässeet unohtumaan...
Minultakin lähti mies joka oli jo kosinutkin. Sen jälkeen diagnosoitiin masennus. Masennus on ollut mukana kuvioissa varmasti pidempään, mutta tämän jälkeen tajusin, että puolisoni ei ollut kovin hyvä tuki vaikeina hetkinä. Nyt voin paremmin ilman ukkoa kun voin keskittyä pitämään itsestäni huolta, eikä tarvitse samalla miettiä että miten pitää mies tyytyväisenä samalla.
En tiedä enää kenelle puhuisin, en halua enää miestäkään kuormittaa valituksillani ja peloillani, kun hänkin on alkanut mantraamaan "kyllä lääkärit auttaa". Ystävätkään eivät enää kysele miten voin, ja yritänkin sitten vain kommentoida heidän iloisia kuulumisiaan mahdollisimman vilpittömän iloisena. Joskus jos jotain sanon väliin omasta voinnistani, niin yleensä vastaus on "sepä harmillista". Äitini vähättelee kipujani ja epätietoisuuden aiheuttamaan masennusta ja käyttäytyy kuin en olisikaan sanonut, kuinka huonosti voin.
Luultavasti vaivasi johtuvat mielentilastasi. Näin oli itselläkin ja sen ymmärtäminen kesti kauan..
Etsi uusi työ ja aloita urheiluharrastus. Kolleegasi oli aikamoinen kulli.
[quote author="Vierailija" time="04.12.2013 klo 12:27"]
Kysyin viimeksi tutkineelta lääkäriltä, voisinko saada lähetettä, jotta pääsisin puhumaan jonkun kanssa. Hänen mielestään minulla ei ole mitään ongelmaa. Käskee vain ajatella: "koska testeissä/tutkimuksissa ei löydy mitään, sairas ei ole vakava". Tämä epätietoisyys syö elävältä! Mieluimmin tietäisin, että on vaikka syöpä, koska silloin "vihollinen olisi tunnettu" ja sitä vastaan voitaisiin käydä.
t. AP
[/quote]
Muista että voit käydä myös yksityislääkärillä. Julkisella puolella saa vain masennuslääkkeet kouraan jos tapaus on yhtään monisyisempi. Yksityinen tietysti maksaa, mutta helpotuskin on sen mukainen jos jotain löytyy - tai on tutkittu kattavasti että mitään vaivaa ei fyysiseltä puolelta löydy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekin luulin (ja halusin uskoa) että ongelmani olisi puhtaasti fyysinen, mutta suostuttava oli että psyyke ja omat käsittelemättömät asiat siinä vaan pyrki pintaan. Tosin näin ei välttämättä tapauksessasi ole, yhdet kokeet ja yhden lääkärin mielipiteet eivät välttämättä kerro totuutta. Terveyskeskuksissa on omia mielenterveyshoitajia, joille voi saada ajan lääkärin kautta. Tosin se voi kestää joten suosittelen (jos rahaa hiukankin on) hakeutumaan yksityiselle psykologille tai psykiatrille. Oikeasti mitä pikemmin sitä parempi.
#4: Ongelma onkin siis se, että lääkärit eivät tiedä, mikä minua vaivaa, niin minua ei voida hoitaa. Epätietoisuus kalvaa koko ajan. Kivuista kun ei koskaan tiedä milloin, missä ja kuinka voimakkaina ne tulevat.
Mielestäni on ole ripustautuva, mies saa mennä ja olla myös yksinään. Huomaan vain itse huomauttelevani esim. sukista lattialla ym. muuta turhaa, mitä en ennen tehnyt. Yleensä kuitenkin saan pyydettyä anteeksi käytöstäni. Mies on ollut hyvin tukena varsinkin oireiden ilmettyä, otti vapaata, että pääsi viemään tutkimuksiin ym. sekä ymmärtää seksin ja yhteisten liikuntaharrastusten vähyyden (ei itsekään halua, kun tietää, että saatan tulla kovin kipeäksi). Se pieni ääni päässä sanoo, että mies on nyt päättänyt "katsoa" miten käy, esim. "kannattaako" mennä naimisiin, jos kuolenkin pian tai olenkyvytön saamaan lapsia tm. Ei siis ole koskaan mitään tuollaista sanonut, mutta väkisellä rupeaa sellaisia miettämään, kun lukee tuota miesten turn-off-ketjua.. Justiin liikkumattomuus, flegmaattisuus, negatiivisuus ym. oli siellä monella mainittuna. Vielä en ole ylipainoinen, mutta sekin voi kuvioihin tulla, jos sama jatkuu...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.12.2013 klo 12:32"]
Luultavasti vaivasi johtuvat mielentilastasi. Näin oli itselläkin ja sen ymmärtäminen kesti kauan..
Etsi uusi työ ja aloita urheiluharrastus. Kolleegasi oli aikamoinen kulli.
[/quote]
Siinäpä taas uusi pelko! Työntekoa tämä mysteerisairaus ei ole haitannut, liukuva työaika, niin voin mennä töihin, kunhan kipulääkkeet ovat alkaneet vaikuttaa ja lääkärissä pääsee käymään ilman, että työt jää tekemättä jne. Harmittaa, että olen mitään sanonut juuri tälle kolleegalle, liekö vielä siitäkin mennyt pomolle sanomaan. Entäpä jos en saakaan uutta työtä tai koeajalta ulos kivun/lääkärissä käynnin takia..
Urheiluharrastus olisi tietysti kiva (entisiäkin kivoja olisi), mutta kun koskaan ei voi tietää, mistä liikkeestä/teosta kivut alkavat. Ja kotiin kipulääkkeiden ja sängyn ääreen on päästävä välittömästi.
[quote author="Vierailija" time="04.12.2013 klo 12:34"]
[quote author="Vierailija" time="04.12.2013 klo 12:27"]
Kysyin viimeksi tutkineelta lääkäriltä, voisinko saada lähetettä, jotta pääsisin puhumaan jonkun kanssa. Hänen mielestään minulla ei ole mitään ongelmaa. Käskee vain ajatella: "koska testeissä/tutkimuksissa ei löydy mitään, sairas ei ole vakava". Tämä epätietoisyys syö elävältä! Mieluimmin tietäisin, että on vaikka syöpä, koska silloin "vihollinen olisi tunnettu" ja sitä vastaan voitaisiin käydä.
t. AP
[/quote]
Muista että voit käydä myös yksityislääkärillä. Julkisella puolella saa vain masennuslääkkeet kouraan jos tapaus on yhtään monisyisempi. Yksityinen tietysti maksaa, mutta helpotuskin on sen mukainen jos jotain löytyy - tai on tutkittu kattavasti että mitään vaivaa ei fyysiseltä puolelta löydy.
[/quote]
Tämä kommentti tuli yksityislääkäriltä. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Jos et ole vielä pyrkinyt psykiatrin tai psykologin juttusille niin tee se mahdollisimman pian. Kannatta myös lukea kirja Mielekkäästi irti masennuksesta, jonka yksi kirjoittajista on Jon Kabat Zinn. Perustuu mindfullnes-menetelmään (siis tietoisuustaitoihin). Itse olen saanut siitä tosi hyvää apua toistuviin vakaviin masennuksiini. Suosittelen! Mitä pitempään avun hakemista odottaa, sitä vaikeampaa myös paraneminen on. Oletko mittauttanut kilpirauhasarvosi? Niilläkin on usein vaikutusta..