Olen päättänyt parantua Aspergerin syndroomasta

Nyt ei ole kenelläkään tutullani pientä vauvaa, MUTTA minua suositellaankin HARJOITTELEMAAN LASTENHOITOA käymällä lastenhoitajakurssi ja aloittamalla lastenhoito siten että hoidan aluksi 10-12-vuotiaita ja jos hyvin menee niin sitten pienempiä, tuskin ihan vastasyntynyttä vaan yli puolivuotiaita mutta mieluiten jo käveleviä ja puhuvia lapsia.

Minulla on ollut lääkkeet ja on ollut terapiaa eikä lääkkeet auttaneet vaikka niitä oli vuosikausia käytetty eikä terapeutit kieltäneet vauvanhoitoa vaan sanoivat, että vauvanhoito vaatii kyllä sosiaalisia taitoja ja empatiakykyä, mutta minä voin OPETELLA empatiaa ja sosiaalisia taitoja ja jos en nyt osaa, niin voin OPPIA sitä kun saan terapiaa ja kuntoutusta. minun terapiani ei tähtää minun pitämiseen erossa vauvoista vaan empatiakyvyn ja sos.taitojen oppimiseen jotta voin paremmin osallistua normaaliin elämään. minulta ei kielletä mitään, mutta minun taitoja osallistua normaaliin elämään ja tehdä normaaleja asioita, kehitetään terapian keinoin.

Enkä edes tarkoita sitä, että NYT HETI hoitasiun vauvoja, vaan sitä, että joskus tulevaisuudessa kunhan olen saanut itseni kuntoon ja kunhan olen kasvanut ensin ihmisenä ja kunhan ensin tulee kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä ja kunhan saan terapian ja kuntoutuksen keinoin Aspergeria lievemmäksi, niin sitten hoidan vauvoja. Minun kuntoutuksessa tavoitteena on empatiakyvyn oppiminen ja sosiaalisten taitojen oppiminen. Olen kuitenkin kehittyvä ihminen enkä mikään pysyvästi tietyllä tasolla pysyvä.

minuun ei luotettu teini-iässä edes ruuanlaittajana ja arvatkaa mitä: asun yksin ja teen itse omat ruokani ja minun leipomia kakkuja ja pikkuleipiä on kehuttu ja olen tälläkin hetkellä keittiöllä työharjoittelussa!

Toivoisin, että ne jotka epäilee tai vähättelee minun kykyjä ihan missä tahansa asiassa, lopettaisivat sen vähättelyn. Minun nykytilannetta ei voi enää verrata vuoden 2010 tilanteeseen eikä edes vuoden 2011 tilanteeseen. Olen saanut muun muassa keskusteluterapiaa ja neuropsykologista kuntoutusta, tehnyt töitäkin sen jälkeen ja myös palveluavustajakoulutuksen aloitin ja siitä on käyty kohta puolet. Minulla on normaalin ihmisen kyvyt arjessa. Sitä mitä en osaa tai mitä joku arvelee, etten esim sairauteni takia osaisi, en osannut ehkä vuonna 2011, mutta saatan osata tänä vuonna paremmin tai tulevaisuudessa kun opiskelen ja harjoittelen ja opettelen ja saan kokemusta. Tarkoitan tällä lastenhoitoa ja varsinkin vauvanhoitoa. Ei ole olemassa mitään vauvanhoitoa estävää sairautta. Ainoastaan syvä kehitysvamma, akuutti psykoosi, vaikea autismi tai täydellinen liikuntakyvyttömyys estävät hoitamasta vauvoja. Mutta se, jolla on esimerkiksi lievä kehitysvamma tai lievä autismi tai jolla on ollut psykoosi mutta on siitä toipumassa tai joka vaikkapa istuu pyörätuolissa mutta jolla kuitenkin kädet toimii, voi hoitaa vauvaa.



Sitten kun tulee lastenhoitokurssi, aion sen käydä ja siellä opiskella sitä, miten hoitaa lapsia, mitä tehdä minkäkin ikäisten lasten kanssa ja miten ja että miten ottaa mikäkin asia huomioon minkäkin kehitystason omaavan kanssa. Sen jälkeen kun on tämä opiskeltu, pääsen käytännössä hoitamaan aluksi isompia lapsia, esim jotakin 10-12-vuotiasta joka esim pelkää jäädä yksin kotiin ja tarvitsee jonkun kaverikseen siksi aikaa kun vanhemmat ei ole kotona. 10-12-vuotias on omatoiminen jo ja tästä on hyvä aloittaa lastenhoitajan ura. Jos se menee hyvin, niin sitten voin hoitaa pienempiä koululaisia ja esikouluikäisiä ja leikki-ikäisiä, eli 3-9-vuotiaita. Jos se menee hyvin ja kun siitä saan kokemusta niin sitten vauvoja ja taaperoita eli 0-2v. Läheiset luottaisivat minuun jo 3kk ikäisen hoitajana ja olen niinkin pientä saanut läheisten kanssa hoitaakin, mutta jos haluan saavuttaa myös vieraitten ihmisten luottamuksen tuossa asiassa, niin silloin on järkevää käydä lastenhoitokurssi ja hankkia virallinen todistus asiasta. Lastenhoitokurssista on hyötyä sitten omankin vauvan hoidossa ja myös siinä jos tulee myös jollekin tutulle ihmiselle vauva.