Voiko seksisuhteesta tulla parisuhde?

Voi, mutta mutta sekin on mahdollista, että suhde pitää vaan lopettaa, koska toisella on tunteita jo toisella ei.

Mun kaverin suhde alkoi aikanaan seksisuhteena. Sitten mies kysyi, sopisko, jos hän esittelisi kaverini tyttöystävänään. Ovat nykyään naimisissa. Kaikki on mahdollista.

Kyllä voi. Meillä alkoi ihan puhtaana seksisuhteena, nyt ollaan naimisissa ja vauva tulossa.

Totta kai voi. Mulla on kaikki parisuhteet alkaneet seksisuhteina.

Noinhan se lähes aina menee, mutta samainen parisuhde voi ajan hampaissa muuttua seksittömäksi rutiinisuhteeksi.

[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 17:10"]

Noinhan se lähes aina menee, mutta samainen parisuhde voi ajan hampaissa muuttua seksittömäksi rutiinisuhteeksi.

[/quote]

...ja kun se seksi loppuu, huomataankin, että mitään muuta yhteistä ei oikeastaan olekaan.

Periaatteessa kyllä, mutta mille perustuu tällaisista lähtökohdista alkunsa saanut parisuhde? Monia kysymyksiä tulee mieleen, esimerkiksi se että voiko nainen koskaan täysin kunnioittaa ja pitää arvossa sellaista miestä, joka on kohdellut naista esineellisenä hyödykkeenä, johon voi tyydyttää tarpeitaan, täysin ilman vastuuta ja velvollisuuksia? Ja voiko mies koskaan täysin kunnioittaa sellaista naista, joka on itse suostunut tällaiseen, tai joka on itse kohdellut miestä hyödykkeenä, johon tyydyttää omat tarpeensa? Halveksuvatko molemmat osapuolet toisiaan jollain tasolla, esimerkiksi ensimmäisessä riitatilanteessa, tai jos suhteessa esiintyy mustasukkaisuutta? Ja onko mies tai nainen, jolla on tällainen arvomaailma tai suhtautuminen toisiin ihmisiin, omaan seksuaalisuuteen ja vastakkaiseen sukupuoleen, se kaikista ideaalein kumppani ja ehkä joskus vielä lasten äiti tai isä? Mitä te muut ajattelette?

[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 21:54"]

Periaatteessa kyllä, mutta mille perustuu tällaisista lähtökohdista alkunsa saanut parisuhde? Monia kysymyksiä tulee mieleen, esimerkiksi se että voiko nainen koskaan täysin kunnioittaa ja pitää arvossa sellaista miestä, joka on kohdellut naista esineellisenä hyödykkeenä, johon voi tyydyttää tarpeitaan, täysin ilman vastuuta ja velvollisuuksia? Ja voiko mies koskaan täysin kunnioittaa sellaista naista, joka on itse suostunut tällaiseen, tai joka on itse kohdellut miestä hyödykkeenä, johon tyydyttää omat tarpeensa? Halveksuvatko molemmat osapuolet toisiaan jollain tasolla, esimerkiksi ensimmäisessä riitatilanteessa, tai jos suhteessa esiintyy mustasukkaisuutta? Ja onko mies tai nainen, jolla on tällainen arvomaailma tai suhtautuminen toisiin ihmisiin, omaan seksuaalisuuteen ja vastakkaiseen sukupuoleen, se kaikista ideaalein kumppani ja ehkä joskus vielä lasten äiti tai isä? Mitä te muut ajattelette?

[/quote]

Viisaita sanoja! Kaikki suhteeni ovat alkaneet pelkästä seksistä ja minulla onkin aina heti suhteen alussa ollut vahva tunne, että "tähän suhteeseen en aio hankkia lapsia". Perheen perustamisen täytyy pohjautua johonkin muuhun.

Mä en ole koskaan osannut ajatella seksiä toisen ihmisen käyttämisenä. Olen sen sijaan ajatellut, että suhteessa on alun alkaen paljon molemminpuolista intohimoa ja halua. Ja kun minulla halun ja haluamisen pohjana on vielä yleensä ihmisen persoona, olen ottanut seksuaalisen vetovoiman ja seksin vain plussana.

Toisaalta eipä kaikista seksipartnereista ole tullut seurustelukumppaneita ja yksi tärkeä suhde on alkanut pitkillä keskusteluilla, vaikka seksi olikin läsnä ajatuksena (etäsuhde). Mutta kun se oikeanlainen ihminen kohdalle sattuu, ei seksi sitä rakkautta ainakaan pilaa. 

Voi, mulla on 3 kaveria, joilla kaikilla pitkä suhde alkoi "pelkkänä seksinä". Kuukausia väitti yks vuorollaan, "ettei me seurustella" mut kuinkas kävikään ;)

Ehdottakaamme teille Nobelia: parisuhde alkaa siis sittenkin seksillä!

Ehdottomasti voi, kokemusta itselläkin. Ensiksi oltiin ihan vaan panokavereita ja myöhemmin oli pakko tunnustaa että haluis enemmänkin, onneksi tunne oli molemminpuoleinen :) Nyt onnellisesti kihloissa ja tulevaisuutta suunnitellen

Kyllä mulla voi, ja onkin alkanut. Syynä siis se, etten pitäisi vakituista seksisuhdetta ihmisen kanssa josta en pidä. Mulla näihin seksisuhteisiin on kuulunut ns "poikaystävä"-kokemuksia, eli yhdessä syödään, katsotaan televisiota, vietetään hitaita aamuja, keskustellaan jne. Seksisuhteeseenkin kuuluu molemminpuoleinen kunnioitus ja kohtelias käytös. Erona seurusteluun se, ettei vaadita toiselta mitään sitoumuksia, nähdään silloin kun molemmille sopii ja toista kaipaa.

Säännöllistä seksisuhdetta en aloittaisi miehen kanssa joka haluaa itselleen vaan panopuun. Jos en saa ensimmäisen yhteisen yön jälkeen aamukahveja sänkyyn, tai valmista aamupalaa, jatkoa ei tule. Sängyssä saa olla tuhma, mutta ei sen ulkopuolella.