Lapsella sokeririippuvuus?

Sokeririippuvuus taitaa olla vähän tulkinnanvarainen asia. Lääketiede ei taida tuntea sitä. Miten itse määrittelet sokeririippuvuuden? Jokainen meistä tarvitsee glukoosia, joskin elimistö kyllä tuottaa sitä itsekin.

Taipumus mieltyä makeaan on synnynnäistä.

Olen kyllä joskus miettinyt ihan parivuotiaastakin, että haluaa "normaalia voimakaammin" makeita elintarvikkeita. Oma 13-vuotiaani on myös sikäli perso makealle, että selvästi hakee lohtua makeaa syömällä. Yhdenlaista riippuvuutta kai sekin.

Ehkä riippuvuus on liian voimakas sana, mutta se tuli mieleeni kun katselin 1,5- vuotiasta lasta, joka ei osaa kunnolla puhua, mutta suklaan ja limsan perään oli niin, että kun näki pöydällä limsapullon ei nähny eikä kuullut enää mitään muuta ja kädet täristen odotti, että mukiin kaadetaan limsaa. Paperipäällysteisen suklaakarkin osasi hakea itse pöydältä. Tuli vaan mieleen, että olisiko "normaali" 1,5- vuotias edes ymmärtänyt, että kyseessä on karkkia. 

Voiko kyse olla siitä, että 1,5-vuotias haluaa matkia kaikessa isompia ja tietäessään saavansa limukkaa se onkin itsessään vaan jännää eikä lapsi oikeasti odotakaan sitä limsan sokeria vaan sitä limpparin juomiskokemusta? Muistan oman lapseni ollessa tuon ikäinen, että hän oli oikein tyytyväinen saadessaan konvehtirasiassa näkkileivän paloja kun me aikuiset syötiin suklaakonvehteja joulun aikaan.

En toki väitä, etteikö kyse oikeastikin voisi olla siitä, että lapsi saa jonkinlaiset kicksit siitä sokerista vähän epänormaalin voimakkaasti.

3; kyllä normaali puolitoistavuotias oikein hyvin tajuaa, mikä on karkkia. :)  Varsinkin jos on isompia sisaruksia, joilla karkkipäivä, niin tuon ikäinen on jo varsin hyvin selvillä maailman herkuista.

Lapsen halu saada makeaa korreloi joidenkin tutkimusten mukaan veren kasvuhormonin määrään. Eli kun lapsi aloittelee kasvupyrähdystä, hän yrittää etsiä ravintoa, jossa on mahdollisimman paljon kaloreita. Tämä on vaan hyvä ominaisuus, siis ennen nykyaikaa jolloin sokeria on kaikkialla ja sitä voi saada liikaa. Monet lapset keräävät massaa ennen kasvupyrähdystä, ja ainakin meillä molemmat pojat ovat syöneet kuin hevoset ja olleet aivan hirvittävän nälkäisiä ennen kuin ovat sitten yhtäkkiä venyä hujahtaneet. He ovat himoinneet makeaa, mutta ovat siinä sivussa pistelleet poskeensa kaiken muunkin ruuan mitä ovat saaneet, koska se nälkä tuntui olevan kyltymätön.

Mun tytär pyytää joka päivä herkkuja, ja saakin. Sokerikoukussa taidetaan siis olla, minä ainakin. Pienestä asti olen aina herkutellut, esim.läksyjä tehdessä meni kevyesti keksipaketti tai suklaalevy. Nykyisin määrät ei ole enää noin isoja mitä syön mutta kyllä joka päivä saatava muutama suklaapala. Ylipainoa ei ihme kyllä ole vielä tullut.

Minkä verran muiden lapset saa herkkuja?