Aikuiset opiskelijat! Miten jaksatte istu luennolla?

Puhumalla oppii. Harmi kun luennoilla ei oikein saa keskustella aiheesta.

[quote author="Vierailija" time="10.10.2013 klo 10:35"]

Miksi ihmeessä käyt luennoilla, jos et koe niistä mitään hyötyä saavasi ja luentomateriaalitkin löytyy netistä?

[/quote]

Ehkä nuo luennot on pakollisia... Itse kun opiskelin niin meillä oli kursseja joissa läsnäolopakko 80-95% kurssista riippuen.

30-kymppisenä amkissa ja tunneille oli todellakin osallistumispakko. Vain tietyn tuntimäärän sai olla pois esim. sairauden takia, yleensä nekin piti korvata. 

Välillä oli pakko yrittää kirjoittaa muistiinpanoja mahd paljon että pysyi hereillä. Lisäksi pelasin kännypelejä, pyörin netissä ja luin tuleviin tentteihin. Takapenkkiä suosittelen siis. 

Luennoista nauttimiseen varmasti vaikuttaa sekin, mitä työtä on tehnyt ennen opiskelua. Jos on ollut töissä alalla, joka on hektinen, ja tottunut liikkumaan paljon päivän mittaan, niin onko ihme, jos sitä tekemistä ja menemistä jää kaipaamaan? Minä olen ihmisenä aika rauhallinen, mutta perinteiset, pitkät koulupäivät ovat olleet minullekin yksinkertaisesti liikaa. Olen tottunut siihen että orientaatio hajaantuu moneen tehtävään yhtä aikaa, ja jos ainoa tehtävä, johon keskittyä, on luennoitsijan kuunteleminen, vireystaso laskee ja olen suurinpiirtein koomassa.

Muistiinpanoja kannattaa nimenomaan tehdä, koska asia jää silloin paremmin mieleen, voi herätä kysymyksiä, ja aika kuluu nopeammin.

Miksi ihmeessä käyt luennoilla, jos et koe niistä mitään hyötyä saavasi ja luentomateriaalitkin löytyy netistä?

Hassua, mä olen aina ollut aikuinen kun olen opiskelija ollut. Aloitin opiskelut 22-vuotiaana joten en tiedä miltä olisi tuntunut opiskella lapsena?

Mutta kannattaa tehdä muistinpanoja, niin pysyy mielenkiinto yllä eikä nukahda.

Minä en istunut, koska en kokenut sitä mitenkään hyödylliseksi, ja lisäksi halusin maisteriksi 3 vuodessa jolloin monen aineen luennot olivat päällekkäinkin niin ettei olisi edes voinut mennä kaikille luennoille.

Ihmettelen kyllä miksi kukaan aikuinen haluaisi muuten vaan oppia siellä luennoilla käkkimään, jos kerran opinnoista selviää ilmankin? Aikuinen minusta nimenomaan osaa optimoida ajankäytön eikä tuhlaa aikaa hyödyttömiin luentoihin. Antaa niiden nuorten istua siellä vaan, koska heillä ehkä on vielä lastenkoulujen peruja käsityksiä että siellä jotenkin kuuluu tai pitää istua, tai epävarmuutta omasta oppimisesta ilman luentoja.

Miksi istut luennolla, eihän aikuisopiskelijoilla yleensä ole luentopakkoa?

Olihan se vaikeaa ja joskus toinen opiskelija huomautti minulle, että ei olisi suotavaa kuorsata niin äänekkäästi.

Ei kykene 8 h istumaan. Mutta missä aineessa ylipäätään näin paljon tarjotaan opintoja päivässä?

Max. 4 h on OK.

Muutenkin oppimistehtävät ovat minusta paljon parempi tapa oppia kuin monisataisten tenttikirjojen pänttäminen.

MÄ en tiedä, missä sä opiskelet, systeemi vaikuttaa kovin erilaiselta kuin omissa opinahjoissani, ihan alkaen siitä teknisestä seikasta, että ei meillä ole tarkoituskaan istua 8 tuntia luennoilla mutta päätyen siihen, että oppiminen sinänsä tuntuu olevan kovin erityyppistä.

[quote author="Vierailija" time="10.10.2013 klo 10:32"]

Nuorena jaksoin istuskella luennolla vaikka luennoitsija olisi ollut verkkaisempikin. Tietenkin asiaa auttoi se, että muistiinpanot piti usein tehdä käsin.

Nyt aloitin uudelleen opinnot, ja en vaan kykene istumaan hiljaa paikallaan 8 tuntia päivässä. En kykene. Aika tuntuu venyvän ja hidastuvan kuin Dalin maalauksessa, mikään ei etene, samaa simppeliä diaa puidaan milloin mistäkin näkökulmasta. Musta tuntuu, että vaan pimahdan siihen istuskeluun ja tuumiskeluun, se ei ole mulle näin aikuisena enää mikään luontainen olotila.

Mietin aina, että kotisohvalla olisin samassa ajassa jo lukenut nämä diat, koko kurssin perustana olleet kirjat ja tehnyt suoritukset, eikä luennoilla tule esiin mitään sellaista tietoa, mitä ei muualtakin saa. Nykyään olen yhä harvemmin luennoilla, ja teen sen ajan töitä atk-luokassa.

 [/quote]

Eikö teidän luennoilla sitten tehdä muuta kuin luetaan ne diat läpi? Ootko ihan varma, että sillä aikaa kun sä et viitsi kuunnella, niillä olevaa tietoa ei syvennetä tai sovelleta jotenkin? Ei puhuta käytännön esimerkeistä, ei siitä, miten tieto on muodostettu tai miten sitä voidaan käyttää? Diojen ja perusoppikirjojen avulla pääsee yleensä vain osaamisen ensimmäisille tasoille: tunnistaa asiat, osaa luetella ne, oppii ulkoa, mistä on kyse. Edistyneemmille osaamisen tasoille pääseminen vaatii sitten, että ymmärtää, mihin se tieto perustuu ja osaa oikeasti tehdä sillä jotain. Se on vähän niinkuin nämä laadunarviointijärjestelmät, jossa siis alkeellisin aste on vaan se, että kysytään asiakkailta, mitä mieltä ne on. keskiasteella asiakkaiden mielipiteet järjestetään ja kootaan seuraavalla asteella mietitään mikä omassa työssä on saanut nuo mielipiteet aikaiseksi ja fiksummilla asteilla mietitään ihan oikeasti, mitä voitaisiin tehdä, että kaikki osapuolet olisivat entistä tyytyväisempiä (silti, vaikka ne nyt olisivat jo ihan kohtuu tyytyväisiä). Eli ootko sä varma, ette sä oo jämähtänyt oppimisessasi jonnekin keskivaiheelle niin, ettet edes tajua, mistä jäät paitsi kun et seuraa opetusta? Keskivaiheelta eteenpäin pääsy edellyttää oppijalta hirveästi omaa työtä ja ajattelua, eikä siinä todellakaan voi olettaa, ettämä vaan kuuntelen tai luen tän jutun, vaan sille pitää tehdä yhtä jos toista muutakin - mutta moni opettaja ei osaa selittää opiskelijoille, mitä pitäisi tehdä ja mihin edes pyritään. Ehkä teillä on näin?

[quote author="Vierailija" time="10.10.2013 klo 10:32"]

Mites muut aikuiset? Entä oisko jotain kikkoja, miten ajan saa tunnilla kulumaan? Muistiinpanoja ei kannata kuitenkaan tehdä, ne löytyvät netistä, ja minusta tuntuu vähän härskiltä tehdä kannettavalla muita tehtäviä siinä luennoitsijan nenän edessä (jostain syystä).

[/quote]

Se, että ne diat löytyvät netistä ei tarkoita, etteikö muistiinpanoja kannattaisi tehdä. Se tarkoittaa vain, että niitä dioja ei sinällään kannata kirjoittaa ylös, vaan juuri sitä Muuta ajattelua, soveltamista, käytäntöä, omia syntyviä ajatuksia. Jotkut kirjoittavat näitä käsin ruutupaperille, toiset koneella sinne netistä löytyvien diojen notes-osioon ja kaikkea siltä väliltä.

Sit on tietty se joukko, jolla on joku lukivaikeus tms. ja jonka ei pidä yrittää kirjoittaa samaan aikaan kun ajattelevat, mutta jonka voi kannattaa esim piirrellä tai virkata.  Sä et varmaan kuitenkaan kuulu tähän ryhmään, jos aikanaan tykkäsit tehdä muistiinpanoja käsin.

Jos koet, että sinun kannattaa istua vapaaehtoisilla luennoilla, niin ota ajankuluksesti lankaa ja _puiset_ neulepuikot.

[quote author="Vierailija" time="10.10.2013 klo 10:39"]

Minä en istunut, koska en kokenut sitä mitenkään hyödylliseksi, ja lisäksi halusin maisteriksi 3 vuodessa jolloin monen aineen luennot olivat päällekkäinkin niin ettei olisi edes voinut mennä kaikille luennoille.

[/quote]

Riippuu aivan aineesta/alasta ja ehkä sinä valitsitkin sen mukaan, missä ei ole luentoja, joilla on pakko istua, tai kursseja, joille ei pääse ennen kuin on suorittanut jonkun muun kurssin (joka taas järjestetään vain kerran vuodessa).

Minä olen itseasiassa aina tykännyt vain kuunnella, joten luennot sopivat paremmin kuin hyvin. Koskaan ei tosin ole ollut 8 tunnin päiviä. Moni luennoitsijakin on sen verran mukavuudenhaluinen, että pitävät kurssinsa klo 10-16.

Ihan saman ongelman kanssa painiskelen!

Selviytymisstrategioita:

Jos oikeasti tuntuu, että luennolta ei juuri mitään irtoa, niin teen sitten läppärillä muita hommia. Jos on läsnäolopakko.

Yritän keskittyä luentoon, kuunnella oikeasti ja kiinnostua. Ja teen kaikesta huolimatta niitä muistiinpanoja. Opettele visuaalisempi muistiinpanotekniikka, johon yhdistät käsitekarttoja ja piirroskuvia. Ja lisää joukkoon omia ajatuksia aiheesta.

Olen aktiivinen. Alan kysellä, keskustella, kyseenalaistaa luennoilla. Piristää, kun alkaa miettiä, että mitäs nyt tähän kommentoisi! :D

Minäkään en istu luennoilla, jos niistä ei ole itselleni mitään hyöytyä. Mutta välillä esim. läsnäolopakkojen vuoksi pitää ns. hyödyttömätkin luennot käydä istumassa, mutta silloin otan kyllä ihan ronskisti tabletin tai läppärin mukaan ja teen jotain juttuja samalla - usko pois, niin kaikki muutkin tekevät. Tuo lanka+neulepuikot oli hyvä vinkki.

Arvaa oliko tuskaa osallistua pakollisiin pienryhmäkeskusteluihin erilaisista itsestäänselvyyksistä, joista nuoriso jaksoi innostuneesti keskustella. Oli kuin olisivat keksineet pyörän, harmi vaan että uudestaan...

Silti minulle oli hankalampaa gradun tekeminen, koska se se vasta tylsää on ja on kamalaa huomata, että juuri minunkin pitää niitä itsestäänselvyyksiä toistella ja vielä kirjallisesti, jotta saa turhan paperin, jolla voi sitten hakea töitä, joita olisi osannut tehdä erittäin hyvin ilman niitä papereitakin. Kyllä, näin on, vaikka joka kerta joku väittää minun olevan väärässä. Tervetuloa opettajaksi tai kääntäjäksi, näitä hommia ei todellakaan yliopistolla opita.

Opiskelin aikoinaan Etelä-Kalifornian Yliopistossa (USC) aikuisopiskelijana. Meillä oli kurssikirjat. Ennen luentoja oletettiin että olimme lukeneet ko. luentoa koskevat asiat kirjasta. Meillä piti olla valmius keskustella!

Mm. Yleisen organisaatioteorian proffan metodi oli se, että jokaisen luennon alussa yksi opiskelija vuorollaan joutui luennon aluksi esittämään kritiikin sille luennolle osoitetusta kirjan teksistä. Muilta opiskelijoilta edellytettiin "kritiikkiä kritiikistä" - eli tuon opiskelijan esittämän kritiikin jälkeen alkoi väittely paitsi kirjan tekstistä myös esitetystä kritiikistä. Proffa toimi moderaattorina. Väittelyn jälkeen proffa sitten kertoi oman "arvionsa" - huom. ei totuutta! - aiheesta ja pyrki valottamaan aihepiiriä laajemmin. Keskeinen koko tuon opiskelun läpitunkeva ajatus oli ettei edes proffa tunne "totuutta" - kaikkeen tuli suhtautua kriittisesti.

Jos tenttivastauksessa kykeni osoittamaan että proffa oli luennolla puhunut potaskaa oli arvostelu pomminvarma "A"!

Eräs huippuesimerkki oli kun em. proffa kesken luennon löi paperinsa laukkuun ja totesi: "Anteeksi, mutta heikko itsetuntoni ei mahdollista luennointiani nukkuvalle luokalle. Lähden kotiin.".

"Emme me nuku, vastasimme."

"Kyllä te nukutte. Olen vartin puhunut täyttä sontaa eikä kukaan ole keskeyttänyt - palataan viikon päästä!"

Olisiko tästä jotain opittavaa mitä yliopisto-opiskelu voisi olla? Koulutammeko ajattelua vai kopiointia?

En jaksakaan. Vääntelehdin ja heittelen kavereita purukumilla. :) outo kysymys. Kai jokainen aikuinen tietää opiskelemaan mennessään että pakko siellä on istua tai sitten lopettaa kesken.

Tästä ei ole mitään apua, mutta minä pelasin Tetristä ja Angry Birdsiä 2,5 vuotta opiskellessani ammattikorkeakoulussa kolmikymppisenä pari vuotta sitten. Opinnot (240 op) piti suorittaa neljässä vuodessa, mutta suoritin ne 2,5 vuodessa täysin vasemmalla kädellä hutaisten ja nimenomaan noita kahta peliä pakollisilla luennoilla pelaten. 

Maailman turhin koulutus, laaduton opetus ja pitkävetisin ajanjakso elämässäni. Vedin kuitenkin läpi, kun kerran tulin aloittaneeksikin.

haukotellen, mutta jatkuvalla muistiinpanojen tekemisellä pysyy jotenkin tolkuissaan.