Äitini haluaa luoda minulle huonon omantunnon kaikenaikaa

narsismilta tuo minunkin mielestä kuulostaa. Ja he eivät välttämättä pysty keskustelemaan rakentavasti, varsinkaan ottamaan negatiivista palautetta. 

Anoppivainaassa oli vähän samaa vikaa kuin tuossa äidissäsi. Mä ajattelin silloin syyksi sen, että kun hänellä ei ollut elämässä mitään kivaa omaa, niin ripustautui sitten lapsiinsa kaiken aikaa. Saattoi soittaa la aamuna, että "kun minä olen nyt päättänyt, että tänään vietetään koko päivä yhdessä", ja heti oli vesimeloni nenässä kun kertoi, että sori meillä on nyt tenttipäivä, menee vähintään klo yhteen sen kanssa. Eli hommaa äidillesi harrastus, kääntöpuolena tietty sitten se, että lastenhoitoa ei varmaan tule niin näpsästi kuin tähän saakka, mutta sanoisin että se on pieni hinta.

katko välit.

mummukan elämään sisältöä, loppuu ripustautuminen. Ei todellakaan ole normaalikäytöstä.

Minulla samanlainen äiti, syyllistää ja saa aikaan huonon omantunnon, jos ei olla tarpeeksi yhdessä. Erona sinun äitiisi on se, että ei loukkaannu kuin hetkellisesti, vaikka sanoo vastaan, riidellään kyllä, mutta ensi kerralla kun nähdään, ollaan niin kuin ennenkin, ihan kuin keskustelua ei olisi ollutkaan. Anteeksi ei pyydellä puolin tai toisin. Eikä varmasti ole narsisti, ihan vaan elää omassa maailmassaan. Haluaisi, että lapset määrittelee oman elämänsä aikataulut hänen kuvionsa mukaan. Musta tuntuu, että nämä, jotka vaatii, että sano suoraan, eivät oikeasti ymmärrä, miten tällainen tilanne on. Äiti on tavallaan ihana, mutta kuitenkin puheessa kertoo, kuinka vähän hän mitään seuraa tai apua koskaan saa (nähdään monta kertaa viikossa).

Ei tuota ole pakko sietää. Et ole vastuussa äitisi onnesta. tuollainen käytös on kiusaamista ja sanoisin että hän on käytökseltään huono äiti. Jos hän suuttuu ja pitää mykkäkoulua niin anna pitää. Oma  äitini käyttäytyi samalla tavoin. Sanoin em.  asiat hänelle ja hän suuttui silmittömästi. piti varmaan kolme viikkoa mykistä ja sen jälkeen soitti nolona, anteeksi ei tosin osaa pyytää. Sairastuin vakavasti ja ajattelen että elän omaa elämääni ilman että toiset    terrorisoi sitä.

[quote author="Vierailija" time="20.06.2013 klo 23:02"]

Ei tuota ole pakko sietää. Et ole vastuussa äitisi onnesta. tuollainen käytös on kiusaamista ja sanoisin että hän on käytökseltään huono äiti. Jos hän suuttuu ja pitää mykkäkoulua niin anna pitää. Oma  äitini käyttäytyi samalla tavoin. Sanoin em.  asiat hänelle ja hän suuttui silmittömästi. piti varmaan kolme viikkoa mykistä ja sen jälkeen soitti nolona, anteeksi ei tosin osaa pyytää. Sairastuin vakavasti ja ajattelen että elän omaa elämääni ilman että toiset    terrorisoi sitä.

[/quote]

Äidilläsi on kriisi. Se on varmaa. Ehkä masennustakin. MUTTA se ei silti oikeuta kohtelemaan sinua noin. Minä kyllä sanoisin äidille seuraavalla kerralla ihan suoraan, että hän aiheuttaa käytöksellään pahaa oloa ja syyllistää. Kyllä hänen täytyy voida kohdata se tieto, koska hänen käytöksensä ei missään tapauksessa ole normaalin lähelläkään.  Eli joko kärsit ja nielet kaiken, tai ryhdyt suoraksi ja saat vähitellen kunnioituksen ja rauhan. Muutamille ihmisille on laitettava jämptit rajat, muuten yhteiselämästä ei tule mitään.

Äitisi on syylistävä marttyyri joka toimii aika narsistisesti. Omani pahinta laatua sitä sorttia, vuosikausiin ei enää mitään yhteyttä.

Äitisi toiminta on henkistä väkivaltaa ja vallankäyttöä. Älä suostu siihen, vaan vedä rajasi.

Sano asiasta mutta äärimmäisen korrektisti. Jos äitisi on pohjimmiltaan äitisi ja ymmärtää sinunkin tunteitasi, hän voi sisäistää viestisi vaikka ensin loukkaantuisikin.

Jos ei ymmärrä, on sinun velvollisuutesi vetää rajat kuinka paljon olet häntä valmis näkemään.

Suoraan mutta loukkaamatta puhuminen on kuitenkin todella vaikeaa, mutta palkitsee jos onnistuu.

wdöd

[quote author="Vierailija" time="20.06.2013 klo 10:37"]

Aina saa kuulla kuinka nyt meni päivä pilalle kun en päässytkään hänen kanssaan kaupassa käymään, ja paiskaa puhelinta korvaan jos en juuri SILLÄ hetkellä pääse tulemaan perheeni kanssa kahville. Hän asuu isäni kanssa isossa omakotitalossa kahdestaan, varmaan harmittaa jos en juuri sillä hetkellä pääse tulemaan, on varmaan tylsää, mutta minkä takia siitä täytyy luoda minulle niin kamala olo? Tekeekö muiden äidit tällaista? Silloin, kun remontoimme mieheni kanssa taloamme, johon luonnollisesti minä valitsen kaiken. Äitini ehdotti eräänlaista mattoa olohuoneeseen. Matto oli todella hieno, mutta juuri siihen tilaan ei ollut sopiva. Ostin sitten vähän toisenlaisen maton ja tästä hän vetäsi herneet ja maissit nenään. " Kun ei kelpaa". 

Aina jos ei mene hänen toiveittensa mukaan, hän syyttää siitä muita ja haluaa tuottaa kaikille huonoa omaatuntoa. Tämä alkaa jo raivostuttamaan. Pitää pelätä koska hän soittaa ja pyytää kylään, pelätä ollaanko silloin pahassa paikassa vai ollaanko kotona. 

Kerran sanoin tästä hänelle ja hän ei puhunut minulle kahteen viikkoon. Hän väitti minun sanoneen häntä huonoksi äidiksi, turhaksi ihmiseksi ja kukkuraksi hän vielä kysyi parin viikon päästä että " olenko valmis pyytämään anteeksi" En vain jaksanut enää sitä showta ja luovutin. Pyytelin anteeksi ja diipadaapaplaaplaa. Tämä on ihan hullua... en jaksa enää.Toivottavasti minusta ei tule samanlaista. Minulle ei tulisi pieneen mieleenikään aiheuttaa omille lapsilleni huonoa omaatuntoa, jos ei pääse, ei pääse. Piste.

[/quote]

Miksi suostut tuohon? Minä tein vastaavasta lopun oman äitini kanssa, vaikka hän saikin siitä itkupotkuraivarit. Kannatti.