Lue keskustelun säännöt.
Onko "normaalia" surra tuulimunaraskautta?
19.06.2013 |
Olin varhaisultrassa ja viikkoja piti olla 7. Ultrassa näkyi vain sikiöpussi ilman sikötä. Sain kontrolliajan 2 viikon kuluttua jospa ei vain vastannut viikkoja (vastasi kooltaan rv5). Kuitenkin itsellä tarkka tieto koska hedelmöitys on tapahtunut ja tiedän, että on rv 7 täynnä. Menen kuitenkin kontrolliin ellei vuoto ala sitä ennen sillä ehkä salaa toivon, että siellä näkyisi silloin sikiö ja syke <3
Tulin tosi surulliseksi. Yllätyin itsekin kuinka raskaasti tämän otin. Olin niin toivonut esikoisellemme sisarusta. Mies ei tunnu ymmärtävän miksi otan tämän näin raskaasti ja se pistää miettimään, että ylireagoinko? Miten muut ovat kokeneet vastaavan? Entä alkoiko teillä vuoto spontaanisti vai jouduitteko lääkkeelliseen tyhjennykseen/kaavintaan?
Kommentit (9)
Hei. Minulla on kolme lasta. Nyt takana yksi tuulimuna ja toinen keskenmeno. Kyllä minusta on oikein surra. Ei tunteita voi määritellä oikeiksi ja vääriksi. Minulla kuitenkinjokainen raskaus on ollut lupaus lapsesta. Siitä lapsesta, jota myös kovasti haluamme, vaikka lapsia on jo muitakin. Vielä nyt, kun on kesä ja vauvan olisi pitänyt syntyä ihan kohta, muistelen sitä vauvaa, jota ei koskaan tullutkaan. Minulle se on myöa tosi surullista. Sure rauhassa. Paljon tsemppiä ja voimia. Minä olen joutunut kaksi kertaa kaavintaan, vaikka luonnostaan toinen km alkoikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on ollut 5 km, joista yksi oli tuulimuna. Yksi onnistunut raskaus on ollut myös.
Kun sain vuoden aikana 3 keskenmenoa, aloin olla kyllä aivan poikki niistä ja ylirasittunut. En minä yhtään sinällään surrut, muuta kuin sitä, että eikö nyt vieläkään tule u utta lasta. Ei kai tule enää ollenkaan. Ikää on liikaa. PIdin nyt liikaa taukoa niiden kolmen jälkeen.
Keskenmeno se on siinä kuin muutkin. Ehdit olla raskaana ja odottaa vauvaa tietoisesti, tietysti menetystä on ok surra. Sinulle raskaus oli jo konkreettinen toisin kuin miehellesi.
Minulla alkoi vuoto spontaanisti rv 7+ jotain, vuoti itsestään kokonaan ja päästiin pian taas yrittämään. Olin kyllä surullinen. Seuraava raskaus alkoi nopeasti ja sen aikana oli kova menettämisen pelko. Onneksi kaikki meni hyvin, lapsi on nyt jo vuoden vanha.
Kiitos vastauksistanne! Ei kai sitä tosiaan voi käsittää ellei itse ole kokenut. Helpottavaa kuulla muiden kokemuksia.
Mä en surrut oikeastaan yhtään, kun viides raskaus oli tuulimuna. Mulla vuoto tuli vasta 12. viikolla, ei tarvittu kaavintaa eikä lääkkeitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä surin pitkään ja edelleen ajattelen tuulimunaraskauttani. Meillä on kolme lasta ja neljäs raskaus meni vasta rv11 kesken, todettiin tuulimunaksi. Sain lääkkeellisen tyhjennyksen, mutta se ei onnistunut. Kohtu tulehtui niin pahasti, että se vaurioitti kohtua jotenkin niin, ettei munasolut enää pysty kiinnittymään kohdun seinämään. En siis pysty enää ikinä tulemaan raskaaksi.
Olisimme halunneet suurperheen, olemme molemmat monilapsisista perheistä. Meille suotiin siis vain kolme lasta. Kyllä minä suren.
Minä olen saanut lapsen vasta hoidoilla. Alkionsiirtoja tehtiin useampia, ennen kuin yksi niistä kiinnittyi. Jostain syystä en surrut niitä siirrettyjä mutta kiinnittymättömiä lainkaan niin paljon kuin sitä yhtä alkioparkaa, joka ei selvinnyt sulatuksesta vaan kuoli jo ennen siirtämistä kohtuun. Raukka ei saanut edes tilaisuutta! Ihan hullua. Toki surin aina, kun kuukautiset alkoivat ja kävi ilmi, ettei siirto taaskaan onnistunut, mutta niillä siirretyillä oli sentään ollut mahdollisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totta kai se on normaalia reagoia tuollaiseen asiaan voimakkaasti. Itse en ole kokenut samaa, mutta on ihan okei tuntea voimakkaita tunteita tuollaisesta. Voimia sinulle.