Mitä tehdä kun teini valehtelee?

Vaikea sanoa, mitä keinoja voisi keksiä lisää, kun ei tiedä, mitä olet käyttänyt.

Kannattaa miettiä, miksi hän valehtelee ja mitä hän siitä hyötyy. Valehteleeko koska peittelee väärintekojaan? Valehteleeko koska tietää että ei kelpaa teille jos kertoo touuden? Valehteleeko saadakseen etuja? Palkitsetteko te niitä valeita jotenkin? Uskotteko niihin? Haukutteko aina jos ei valehtele sen lisäksi, että haukutte kun jää valeesta kiinni? Mistä teillä palkitaan? Saako olla oma itsensä? Autatteko nuorta olemaan tekemättä sellaisia asioita, joita joutuu peittelemään? Autatteko tekemään sellaisia asioita, ettei tarvitse valehdella?

Ja lisäksi ihan vaan se, että kuinka paljon valehtelee?

Ei varmaan ole teiniä, joka ei valehtelisi vanhemmilleen, jättäisi asioita kertomatta jne, mutta jos on ihan kaavamaista ja kroonista, aiheesta kuin aiheesta, niin tilanne on aivan eri.

Valehtelee lähinnä juuri pahanteoistaan. Esimerkiksi on varastanut pikkurahaa tai karkkia kotona ja kun siitä kysyy, niin valehtelee. Jättää myös kertomatta esimerkiksi kokeista etukäteen tai jälkikäteen jättää kertomatta huonoista numeroista. Tuntuu, että pojan tärkein motiivi on laiskuus. Jos kertoisi kokeesta etukäteen, niin kotoa varmaan kehotettaisiin siihen lukemaan. Jos ei kerro kokeesta, niin ei sitten tarvitse lukeakaan. Häpeää kuitenkin niin paljon huonoja numeroita, että ei kehtaa niitä sitten taas tuoda näytille eli oma kunnianhimo on myös kova, koska todellakin itkee huonoja numeroita sitten.

Valehtelusta ollaan yritetty pitää vielä kovempaa rangaistusta kuin siitä, että kertoo totuuden. Kuitenkin kun kertoo vaikka varastaneensa meiltä rahaa, niin eipä siitäkään kyllä riemusta pompita. En tiedä, että saako poika olla oma itsensä. Jos ei kiellettäis, niin varmaan roikkuis 18 tuntia vuorokaudessa netissä, jättäis ruuat väliin ja söis vain karkkia. Koska ei tuohon suostuta, niin kokee varmaan, että ei saa olla oma itsensä. Kovasti yritetään olla pojan kanssa ja jutella hänen kanssaan. Moraali tuntuu täysin kehittymältä kuitenkin, koska ei kuulema tunnu yhtään pahalta valehdella. Se tuntuu kaikista kurjimmalta tässä.

Sopivat elokuvat, lukeminen, oikeanlaiset  pelit, keskustelu, keskustelu ja keskustelu ja vielä syvällinen keskustelu ovat keinoja, joilla voi rakentaa moraalia. Oma esimerkki ennen kaikkea. Mutta poika ei vielä ole aikuinen, hän kehittyy varmasti, ja voit vaikuttaa suuntaan. Vastuusi kuitenkin loppuu jossakin kohtaa. Oletko kysynyt, millainen mies poika haluaa olla?

Eka kappale kuitenkin kuulostaa minusta juuri siltä, että lasta ei itseasiassa hyväksytä sellaisena kuin hän on. Koenumerot ei kelpaa ja lapsesta tuntuu, että lukeminen on turhaa kun ei tarpeeksi hyvää saa kuitenkaan, vaikka miten yrittäisi.

Älkää pitäkö kotona rahaa tai karkkia,nykikää modeeminjohdot seinästä tiettyyn kellonaikaan mutta antakaa sille nuorelle paljon aikaa - eikä mitään "kasvatuskeskusteluaikaa" vaan ihan vain kainaloa ja oleilua. Ja niin, ettette tekään tee samalla mitään "tärkeämpää" tai "hauskempaa".

[quote author="Vierailija" time="06.06.2013 klo 16:43"]

Eka kappale kuitenkin kuulostaa minusta juuri siltä, että lasta ei itseasiassa hyväksytä sellaisena kuin hän on. Koenumerot ei kelpaa ja lapsesta tuntuu, että lukeminen on turhaa kun ei tarpeeksi hyvää saa kuitenkaan, vaikka miten yrittäisi.

Älkää pitäkö kotona rahaa tai karkkia,nykikää modeeminjohdot seinästä tiettyyn kellonaikaan mutta antakaa sille nuorelle paljon aikaa - eikä mitään "kasvatuskeskusteluaikaa" vaan ihan vain kainaloa ja oleilua. Ja niin, ettette tekään tee samalla mitään "tärkeämpää" tai "hauskempaa".

[/quote]

Siis ei meillä motkoteta koenumeroista, jos poika on kokeisiin lukenut. Aina kun hän on lukenut, niin on ihan sama minkä numeron saanut, niin ollaan oltu tyytyväisiä. Lukiessaan saakin kyllä kiitettäviä yleensä, joten kuka hullu nyt niihin ei olisikaan tyytyvinen. Ideana kuitenkin se, että jos lukee, niin se riittää. Sitten kun ei ole lukenut, niin ei olla kyllä tykätty, koska meidän mielestä koulunkäynti on se ainoa juttu mikä hänen pitää hoitaa ja sitten on vasta nuo muut jutut, joita voi harrastaa, kuten vaikka pelaaminen ja kavereiden kanssa oleminen.

Karkit on pois esiltä ja rahakin on nyt pois esiltä, kun tajuttiin, että sitäkin on hävinnyt. Tietokoneet menee pois päältä ajastimella. Pojan kanssa ollaan tosi paljon, noin 1-2 h päivässä ihan laatuaikaa eli ollaan vaan, kävellään metsässä, jutellaan maailmanmenosta. Mallioppiminen kotoa on mielestäni kunnossa, mutta pojan toisesta kodista ei ja eikö sitä niin sanota, että samaa sukupuolta oleva vanhempi on se suurin idoli. Pojan isä nykyään salailee asioita ja valehtelee aina kun siitä on hänelle etua. Niinpä kun saan kasvatettua poikaa oikeaan suuntaan viikon, niin hän menee mallioppimaan toiseen paikkaan toiseksi viikoksi. Kuten arvata saattaa, niin teini lyhytnäköisenä valitsee tämän isän viitoittaman helpomman tien sitten kulkea.

Onko suositella jotain elokuvia tai kirjoja tai pelejä? 

Kuulostaa aika samalta kuin mitä mä olin teininä...

Ei mitkään puheet auttaneet. Mutta se auttoi, kun alkoi saamaan kiitettävistä numeroista rahaa. Teki mieli lukea ja opiskella, kun tiesi, että siitä seuraa konkreettista hyötyä. Ja jos en sitten lukenut eikä sitä kiitettävää tullut, niin kukaan ei sanonut mitään, olin valintani itse tehnyt. Otti muuten päästä sen verran, että taas seuraavalla kerralla muisti panostaa =D

Mä lisäksi myös varastin vanhemmilta. Meillä ei tunnettu mitään viikkorahaa tms, rahaa sai, kun tarvitsi. Mutta olihan se rasittavaa aina vinkua kahvikupposeenkin rahaa ja sitten olla ilman, jos äiti oli sitä mieltä, että kolme kuppia viikossa riittää.

Varastelu loppui sillä, että aloin saamaan lapsilisät itselleni. Sain itse päättää mitä niillä tein. Vanhemmilta sitten sai vaan erikoisempiin juttuihin rahaa, luokkaretkille yms. Tuli opittua sitä rahankäyttöä, kun sen lapsilisän joutui jakamaan koko kuukaudelle omiin hömpötyksiin, vaatteisiin, joita vanhemmat eivät ostaneet (siis ostivat kyllä vaatteet, mutta halusin esim. nahkatakin, joka vanhempien mielestä oli liian kallis, niinpä säästin siihen itse rahat).

Ei se puhuminen aina auta, joskus kaikki pääsee helpommalla, kun kaikki tulee vastaan ja tehdään kompromisseja.

Lisäksi äitini on muuten sanonut, että tuli paljon halvemmaksi, kun sain ne lapsilisät itselleni enkä ollut koko aikaa sitä rahaa enää vinkumassa =D