Lue keskustelun säännöt.
4-vuotiaan uhma ja syömisongelmat, apua!
06.11.2012 |
Esikoinen koettelee väsyneiden vanhempien hermoja oikein toden teolla. Ruokailutilanteet kotona ovat superärsyttäviä. Hän useimmiten istuu ruokapöytään muiden kanssa, ellei ole saanut päähänäsä että haluaa syödä television ääressä. Vaatii lautaselleen kaikenlaista ja yleensä vähä ei riitä. Maitoa pitää olla kuppi täynnä. Sitten hän ei syö; venkoilee aikansa, kunnes rupeaa puuhailemaan muuta, lipsuu tuolilta lattialle. On kokeiltu uhkailua: ei pikkukakkosta ennen kuin on syönyt. Sitten on kokeiltu lahjontaa: jälkiruoka luvassa tai on kerätty tarroja. Ei halua kerätä tarroja ja jälkiruokaa ei halua tai sitten vaan alkaa huutamaan sitä jälkiruokaa samantien. Yleensä hänet saadaan syömään, mutta siihen menee käytännössä koko ilta. Olen kyllästynyt. Ensinnäkin siihen, että ruokaa täytyy joka aterian jälkeen heittää pois, toiseksi kaikkeen houkutteluun. Hoidossa kuulemma syö reippaasti ja hyvin.
Olen kokeillut myös kahta keinoa.
a) Ruoka on tarjolla puoli tuntia, kehotan syömään korkeintaan muutaman kerran. Jos ei syö -> ruoka pois ja iltapala on seuraava ateria. Seurauksena on, että nukkumaan mennessä valittaa nälkää ja nukkumaan meno ei onnistu.
b) Edelliseltä aterialta syömättä jäänyt ruoka tarjoillaan seuraavalla aterialla. Seuraus on usein sama kuin edellisessä.
Myönnän, etten ole aina jaksanut kovin johdonmukaisesti aina toimia. Antakaa neuvoja ja vinkkejä, miten tässä kannattaisi toimia!
Kommentit (14)
Olen ollut monissa asioissa epäjohdonmukainen. Väsymys tekee vaikeaksi pysyä päätöksessään ja hermostumatta.
Haluaisin vielä vinkkejä seuraaviin asioihin.
Miten lapsi saadaa pysymään pöydässä? Köydellä?
Onnistuneista ruokailuista kyllä kehutaan. Jälkiruokia ja herkkuja ei ole saanut koskaan, ellei ole syönyt oikeaa ruokaa. Ongelma on se, että hän jaksaa itkeä ja huutaa koko illan herkkujen perään. Siis koko illan.
Kannattaako minun nyt tarjota edelliseltä aterialta syömättä jäänyt ruoka vai ateria-ajan mukainen ruoka (tällä hetkellä nyt iltapala: leipää ja hedelmää)?
Television edessä ruokailu saa loppua nyt. Siinä päätöksessä on ainakin suht helppo pysyä.
Koko päivää meillä ei ole aikaa ruokataistelua käydä, vain lyhyt ilta, sillä lapsi on päivät hoidossa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut monissa asioissa epäjohdonmukainen. Väsymys tekee vaikeaksi pysyä päätöksessään ja hermostumatta. Haluaisin vielä vinkkejä seuraaviin asioihin. Miten lapsi saadaa pysymään pöydässä? Köydellä? Onnistuneista ruokailuista kyllä kehutaan. Jälkiruokia ja herkkuja ei ole saanut koskaan, ellei ole syönyt oikeaa ruokaa. Ongelma on se, että hän jaksaa itkeä ja huutaa koko illan herkkujen perään. Siis koko illan. Kannattaako minun nyt tarjota edelliseltä aterialta syömättä jäänyt ruoka vai ateria-ajan mukainen ruoka (tällä hetkellä nyt iltapala: leipää ja hedelmää)? Television edessä ruokailu saa loppua nyt. Siinä päätöksessä on ainakin suht helppo pysyä. Koko päivää meillä ei ole aikaa ruokataistelua käydä, vain lyhyt ilta, sillä lapsi on päivät hoidossa. ap
Aloita se taisto joku lauantai-aamu.
Lapsi pysyy pöydässä, kun hänet haetaan sinne yhä uudestaan. Juu, vaatii voimia sinulta ja mieheltäsi, mutta vuorotelkaa vaikkapa.
Kyllä sen pitäisi muutamassa päivässä alkaa toimia. Kai te nyt nelivuotiaan jaksamisessa ja sitkeydessä voitatte...
En alkaisi tarjota samaa ruokaa seuraavalla aterialla. Jos ruoka oikeastikin maistuu lapselle huonosti, tuo ei auta asiaa. Aterialle kuuluvaa ruokaa vain, sitä samaa mitä itsekin syötte. Juttelette miehen ja lapsen kanssa iloisesti jostakin muusta, ettekä heti ala naputtaa hänen syömisistään - jolloin pullikointi ei nouse samaan päärooliin heti aterian alussa. Mutta pöydästä ei siis nousta, ennen kuin tietty määrä lusikallisia on syöty - kannattaa alussa panna raja aika matalalle, tärkeintä on opetella se syömisen tapa.
-2-
Tavallaanhan tiesin nämä jo itsekin, mutta tekee hyvää saada ne neuvona joltain muulta, silloin on ehkä helpompi pysyä päätöksissään.
Ehkä en tuota pöydässä istuttamista aloita. Mutta ruoka on tarjolla tästä lähtien vain tietyn ajan, ehkä puoli tuntia olisi hyvä? Sen jälkeen se laitetaan pois ja seuraava ruoka tarjoillaan sitten aikataulun mukaisesti.
Koitan aterialla keksiä mukavia jutustelun aiheita enkä liikaa painosta syömisessä.
Nyt lapsi on itkenyt nälkäänsä tunnin ajan. Iltapala-aika on puoli kahdeksan. Silloin tarjoan sitä leipää, maitoa ja omenan. Kyllä kai se sillä jaksaa aamuun nukkua, vaikka iltaruoka jäikin syömättä.
Saa tsempata! =)
Tavallaanhan tiesin nämä jo itsekin, mutta tekee hyvää saada ne neuvona joltain muulta, silloin on ehkä helpompi pysyä päätöksissään. Ehkä en tuota pöydässä istuttamista aloita. Mutta ruoka on tarjolla tästä lähtien vain tietyn ajan, ehkä puoli tuntia olisi hyvä? Sen jälkeen se laitetaan pois ja seuraava ruoka tarjoillaan sitten aikataulun mukaisesti. Koitan aterialla keksiä mukavia jutustelun aiheita enkä liikaa painosta syömisessä. Nyt lapsi on itkenyt nälkäänsä tunnin ajan. Iltapala-aika on puoli kahdeksan. Silloin tarjoan sitä leipää, maitoa ja omenan. Kyllä kai se sillä jaksaa aamuun nukkua, vaikka iltaruoka jäikin syömättä. Saa tsempata! =)
Voit kokeilla tuota puolen tunnin sääntöä, mutta muista sitten pysyä siinä, että et anna seuraavaa ruokaa aikaisemmin.
-2-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
teette arki-iltaisin yhdessä? Tehkää jotain kivaa yhdessä, jotta huomio kiinnittyisi muuhun kuin ruokailuun ja lapsi saisi tarvitsemaansa huomiota muutoin kuin tuommoisella käytöksellä. Tai sit pitää olla äkänen tai näytellä äkäistä, et tommoinen meno ei vetele.
ei pakottamista, ei herkkuja ei maanittelemista. Kyllä ruoka jossain vaiheessa maistuu. Tv kiinni ruokailun ajaksi, sen edessä ei syödä. Vähän ruokaa lautaselle lisää sitten jos on maistunut.
Moni syö päiväkodissa niin hyvin että illalla on vara temppuilla. Tuttu juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisina iltoina ehtii tietenkin vähemmän kuin toisina. Nämä uhmakohtaukset vievät sen vähänkin ajan monesti, eikä mitään kivaa ehditä tehdä. On kyllä tosi kivaa sitten kun on kivaa, aikuisistakin.
Nyt hän söi iltapalan nätisti. Toivottavasti näin jatkuu.
Suuttumista ei kyllä tarvitse minun näytellä, suutun kyllä ihan varmasti oikeasti. Liikaakin, hermo menee vähän liiankin kanssa. Pinnaa pitäisi siis itseltä kehittää.
ap
Liikaakin, hermo menee vähän liiankin kanssa. Pinnaa pitäisi siis itseltä kehittää. ap
Sitähan ajattelee, että ruokailu on lapsen hoidon peruspilareita, ja oman lapsensa terveys ja hyvinvointi tietysti huolettavat. Miettii, että sairastuuko lapsi, kun syö huonosti - mutta oikeasti perusterve lapsi ei kyllä kuole nälkään ruokapöydän ääreen...
On siinä vielä sitäkin, että oma taidottomuus hoitaa tilannetta ärsyttää - ja se, että ei osaa ottaa asiaa rauhallisesti ;-)
-2-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lohduttavaa kuulla, että muillakin on samanlaista!
Sitten vielä monesti käy niin, että kun saa jotenkin tilanteen hallintaan ja ruokailut alkavat sujua, niin alkaa pikkuhiljaa taas se oma ote lipsumaan ja parin viikon päästä ollaan taas suostuttelemassa ja maanittelemassa.
Lohdullista on, että tämäkin on ohimenevä vaihe. =)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän 4v lähtee välillä pöydästä kesken. Huomautan ja lapsi palaa takaisin. Jos vaeltelee useamman kerran kysyn pitääkö hakea vauvojen syöttötuoli takaisin. Jos edelleen vaeltelee haen varastosta syöttötuolin ja lapsi istuu kyseisen ruokailun loppuajan siinä (surkeana). Kerran on haettu syöttötuoli.
Toinen mitä on käytetty eli jos ei käyttäydy pöydässä esim. kiukkuaa, sotkee jne joutuu syömään eteisen "likaiselle" penkille sanomalehden päälle. Kukin lapsista on syönyt noin kerran vuodessa eteisessä ja sitten taas muistetaan paljon paremmin tavat ja totellaan jo pelkkää huomautusta.
Tärkeää on miettiä etukäteen mitä vaaditaan, mikä on rangaistus jos ei tottele jne. Ja niistä pidetään kiinni. Toisilla lapsilla voi tehdä poikkeuksia helposti ilman rytmin sotkemista ja toisilla taas on parempi kun mennään aina tiukasti sovituissa puitteissa.
Meillä on ollut myös välillä tapana hyväksyä "ylimäääräinen" välipala esim. jos lapsella on sängyssä vielä nälkä (esim kerran kuukaudessa ei usein). Hyväksyn että joskus aikuinenkin haluaa vielä tulla sängystä takaisin syömään. Mutta tällaisessa tapauksessa tarjolla on vain sellaista ruokaa jota lapsi syö ainoastaan kovaan nälkään eli esim. näkkäriä paljailtaan jne. Eivät viitsi turhan takia kitistä ylimääräistä ruokailukertaa kun se ei ole todellakaan mitään herkkua.
Tsemppiä
Sun täytyy vaan hyväksyä, että lapsilla on erilaisia luonteita, kasvattaa voi ja pitääkin.
Jotkut lapset vaan pienestä pitäen istuvat pöydässä vaikka puolitoista tuntia, toiset 5 minuuttia.
Meillä 2- ja 3-vuotiaat, vaeltelevat molemmat. Päiväkodissa osaavat käyttäytyä, joten on "kotiongelma".
Yks mikä on helpottanut on se, että en anna kuin välipalaa, esim. jugurtin tai omenalohkoja, päiväkodin jälkeen. Sitten leikitään, kysellään kuulumisia, rauhoitutaan pk-päivän jälkeen. Joskus katselevät pikkukakkosta, joskus tehdään yhdessä ruokaa (saavat esim laittaa makaronit kiehumaan, sekoitella lihapulla"taikinan" ja nostaa pullat pellille tms.)
Syödään vasta kuudelta. Jokainen syö ainakin sen verran kun ikään on, isompi kolme lusikallista, pienempi kaksi. Sitten voi lähteä. Syön itse ja sanon jossain välissä, että kohta nostan ruoan pois ja nostan.
Ravintolassa usein kyselen kuulumisia ja juttelen, kannustan syömään (ja lahjon myös. Jos on ruoka syöty, tilataan jälkkäri tms.) joskus on pieniä leluja mukana, joista saa selittää. Kun on syönyt, en istuta vielä pöydässä.
Jotain on pakko syödä, kannustan maistamaan, mutta ei ole pakko.
Meillä joskus myös syövät tv:n ääressä kun syön itsekin, mutta nyt pöytä viety pois ja syödään vain keittiössä. Pikkuhiljaa. Pikkuhiljaa...
Pääasia, että pitää perheen ruokarytmit kohdillaan ja ei välipaloja.
Ymmärrän hyvin turhautumisesi, tuollaista se helposti on ensimmäisen lapsen kanssa. Oli minullakin...
Mutta oikeasti: millainen kasvattaja olet? Jos lapsi alkaa huutaa jälkkäriä, sinä mitä ilmeisimmin ANNAT sitä hänelle, kun lapsi kokee huutamisen kannattavaksi. Tai "vaatii saada syödä tv:n ääressä" tai "vaatii isot annokset, joita ei syö".
Ota nyt aikuinen nainen itseäsi niskasta kiinni ja pane se tenava aisoihin NYT. Mitä ilmeisimmin hän hyppyyttää sinua kaikessa muussakin.
Ideoita voi etsiä vaikkapa Supernanny-sarjasta, siellä on juurikin tuollaisia Perheen Pikku Ruhtinaita.
Pakko ei ole syödä kaikkea, mutta välipaloja ei tule.
Pakko on vain maistaa lautaselta. Voit sopia, että vaikkapa kolme lusikallista maistetaan JOTAIN, ja sitten saa nousta pöydästä.
Olennaista on, että et muuta strategiaasi joka jumalan päivä, vaan pysyt siinä. Ja jos jotain määräät tai kiellät, pysyt siinä. Viis siitä, huutaako lapsi tai kestääkö nukkumaan meno kauan.
Ja toinen tärkeä asia on, että itse yrität rentoutua. Mitä enemmän kyttäät lapsesi syömistä, sitä varmemmin hän alkaa sen kanssa vehdata. Nelivuotias osaa jo kehittää siitä arvovaltataistelun (jonka hän selvästi on tähän asti voittanut).
Eli. Yhdessä pöydän ääreen syömään. Sinä määrittelet annokset ja kerrot, että lisää saa, jos syö lautasen tyhjäksi tai juo kupin tyhjäksi. Kehu, kun maistaa (älä ylitsevuotavasti, mutta kehu hymyn kera. Iso poika, hienosti maistettu! Tai tyttö...). Sanot että tietty määrä lusikallisia/haarukallisia syödään, ja sitten saa nousta, jos ei ole enempää nälkä. Ja sitten lapsi todellakin istuu siinä niin kauan, että on syönyt vaikkapa kolme kunnon lusikallista, vähintään.
ETKÄ sitten anna välipaloja. Tuleehan siinä nälkä, mutta siitä oppii jotain. Aloitat tuon tiukan linjan heti aamulla, niin lapsi ehtii potea kunnon nälkää jo ennen nukkumaanmenoa.