7v tyttö ei osaa ajaa pyörällä
Ekaluokkalainen tyttöni ei osaa ajaa pyörällä, ei ole oppinut koskaan kunnolla edes apupyörien kanssa. Hän ei ole ikinä ollut kiinnostunut pyöräilystä enkä ole viitsinyt pakottaakaan. Hän pelkää kaatumista, vaikka muuten onkin melko rämäpäinen. Tyttö osaa esimerkiksi luistella ja hiihtää melko hyvin, eikä motoriikassa ole muutenkaan mitään ongelmia. Uida hän ei tosin myöskään osaa, mutta se saattaa johtua siitä, että olemme päässeet kunnolla uimaan vasta viime vuosina tytön allergioiden ja iho-ongelmien takia. Onko muilla vastaavaa? Onko ideoita miten tytön saisi opettelemaan tai edes kiinnostumaan asiasta?
Kommentit (19)
Epäilen että olette aloittaneet pyöräilyharjoitukset liian vanhana. Joitain vanhempia ei vaan kiinnosta...
lapsella kavereita jotka pyöräilee? Yleensä muiden esimerkki on kannustavaa.
Oscar.
Epäilen että olette aloittaneet pyöräilyharjoitukset liian vanhana. Joitain vanhempia ei vaan kiinnosta...
Nyt ikää 6,5v ja hätäseen osaa hissuksiin ajaa appareilla. Tänä vuonna sain maaniteltua eka kerran pyöräilemään elokuussa, sen jälkeen ehkä kerran viikkoon ajeltu, jos silloinkaan, kun potkuttelee mieluummin potkulaudalla tai juoksee ihan omin koivin. Ei puhettakaan, että suostuisi edes yrittämään ilman apupyöriä... Mikä meni vikaan?
Ei mitään maanittelua vaan varmat otteet aikuisella ja siirrät oman uskosi lapselle jotta luottaa itseensä.
Ei mitään maanittelua vaan varmat otteet aikuisella ja siirrät oman uskosi lapselle jotta luottaa itseensä.
Hyvin meni niin pitkään kunnes tajusi, että apupyörälliselläkin VOI kaatua. Ei ees oikeasti kaatunut, mutta mahdollista on. Siis vaarallista touhua...
Miten varmoin ottein lapsi sitten pakotetaan ajamaan? Annetaanko ehkä rangaistus, jos ei suostu?
sitten penkki matalalle, lapsi pyöränselkään ja jaloilla maasta vauhtia potkimaan. Sillä tavalla on turvallista opetella pyörän selässä tarvittava tasapaino. Kun homma alkaa sujua, niin sitten polkimet paikoilleen ja pyöräily käy kuin tanssi :).
Suosittelen lämpimästä tätä systeemiä. Näin meillä oppi pyöräilemään 7-vuotias poika, jolle pyöräily oli todella haastavaa monivuotisista harjoituksista huolimatta (taustalla neurologiset syyt).
Ja samalla mainittakoon, että suuret kiitokset anopille - hän keksi ehdottaa polkimien poistamista tasapainoharjoitusten ajaksi!
sitten penkki matalalle, lapsi pyöränselkään ja jaloilla maasta vauhtia potkimaan. Sillä tavalla on turvallista opetella pyörän selässä tarvittava tasapaino. Kun homma alkaa sujua, niin sitten polkimet paikoilleen ja pyöräily käy kuin tanssi :).
Suosittelen lämpimästä tätä systeemiä. Näin meillä oppi pyöräilemään 7-vuotias poika, jolle pyöräily oli todella haastavaa monivuotisista harjoituksista huolimatta (taustalla neurologiset syyt).
Ja samalla mainittakoon, että suuret kiitokset anopille - hän keksi ehdottaa polkimien poistamista tasapainoharjoitusten ajaksi!
poika on kokeillut sitä kaksi kertaa. Eteni metrin... :roll:
Keväällä viimeistään katotaan, jos toimintaterapeutti keksis jotain... (pojalla on siis tasapainovaikeuksia ja motorista heikkoutta ollut koko ikänsä)
Miksi edes osallistuit keskusteluun? Kysymys normaaleista lapsista ja heidän oppimisesta pyöräilemään. 5 v pitäisi viimeistään ajaa ilman appareita muuten alkavat olla liian arkoja hommaan.
No en minä kyllä ajatellutkaan, että kahdella kokeilulla homma heti sujuisi, ei sujunut meilläkään. Sitkeyttäkin vaaditaan ja ystävällistä patistusta harjoitteluun.
En tiedä millainen ja kuinka iso potkupyörä teillä on, mutta sikäli on parempi käyttää polkimettomana sitä oikeaa, omaa pyörää, että sitten tuntee ja oppii juuri sen pyörän, joilla harjoituksia on tarkoitus jatkaa kohti kunnollista pyöräilytaitoa. Potkupyörä voi olla ominaisuuksiltaan (paino, mittasuhteet..) niin erilainen kuin se varsinainen pyörä, että opettelu alkaa melkein alusta potkupyörän vaihtuessa oikeaan.
sitten penkki matalalle, lapsi pyöränselkään ja jaloilla maasta vauhtia potkimaan. Sillä tavalla on turvallista opetella pyörän selässä tarvittava tasapaino. Kun homma alkaa sujua, niin sitten polkimet paikoilleen ja pyöräily käy kuin tanssi :).
Suosittelen lämpimästä tätä systeemiä. Näin meillä oppi pyöräilemään 7-vuotias poika, jolle pyöräily oli todella haastavaa monivuotisista harjoituksista huolimatta (taustalla neurologiset syyt).
Ja samalla mainittakoon, että suuret kiitokset anopille - hän keksi ehdottaa polkimien poistamista tasapainoharjoitusten ajaksi!
poika on kokeillut sitä kaksi kertaa. Eteni metrin... :roll:
Keväällä viimeistään katotaan, jos toimintaterapeutti keksis jotain... (pojalla on siis tasapainovaikeuksia ja motorista heikkoutta ollut koko ikänsä)
Tänä kesänä tuli into vasta pyöräilyyn (7,5v) sitä ennen halus vaan potkulautailla. Miesystäväni nosti alku kesällä satulaa niin ettei ole "polvet suussa" ja otti apparit veke ja kävivät kaksi kertaa kokeilemassa ja sit löyty into ja potkulauta pölyyntynyt varastossa koko kesän. Älä ressaa liikaa! Avainsana voi olla esim. opettajan toimii joku muu kuin sinä ja meillä ollut selkeesti liian matalalla satula.
Meilläkin vanhin tyttö oppi vasta 8-vuotiaana eikä sillä seikalla ole tytön loppuelämän kannalta mitään merkitystä.
Mun mies hehkutti joskus miten oppi ajamaan pyörällä jo 3 vanhana ja hän on nyt ylipainoinen ja rapakunnossa. Mitä sillä on väliä että oppi 3-vuotiaana pyöräilemään?
Oppii kun oppii. Älä painosta. Käykää silloin tällöin kokeilemassa. Yht´äkkiä huomaat että no nyt se läks polkemaan!
eiku mul alkaa pääs pyörii ku ajan nii e oppinu
kun sille ostaa pyörän rinnalle polkutraktorin. Se on niin kiva peli, että sillä haluaa polkea, vaikka pyörällä ei haluaisikaan. Polkutraktorilla on soralla raskasta polkea, joten asfaltti, laatoitus, autotalli auttaa. Meillä oli polkutraktorit talvella sisälläkin.
Ja tasapainoa saa harjoiteltua potkupyörällä ja potkulaudalla. Tietysti muitakin tasapainoleikkejä kannattaa harjoitella ja vaikkapa trampoliini ja keinu treenaavat keskivartalolihaksia, joita tarvitaan tasapainon pitämiseen.
Ja meilläkin oli totta tuo, että minä en saanut lapselle sitä lopullista oppia perille, mutta kun mies lopulta alkoi osallistua, niin parissa kerrassa oppi. Toki lapsella oli siinä vaiheessa todella hyvät valmiudet, kun oltiin tehty noita tasapainoharjoituksia jo koko kesä.
Eikä meilläkään lapsi vapaaehtoisesti "treenannut". Vaikka sitä ei treeniksi kutsuttu ja vaikka olin kuinka innoissani mukana potkulautailemassa, innostamassa ja kannustamassa, niin ei lapsi ikinä oma-aloitteisesti harjoitellut. Minä sitten vain päätin, että pyöräilytaito on tärkeä, kun koulumatkakin kuljetaan pyörällä.
Tehtiin joka päivä pikkuinen harjoitus. Jos pelkkä äidin innokkuus ei saanut lasta innostumaan ja lähtemään potkuttelemaan, niin sanoin, että käydään potkuttelemassa ja tullaan sitten kotiin kaakaolle / jäätelölle. Joskus harjoiteltiin vasta illalla, jotta lapsi sai ylpeänä näyttää isälle miten hyvin jo menee. Eli kaikkia pieniä lahjontakeinoja käytettiin, tarratauluakin kasattiin, mutta se ei oikein toiminut, vaikka taulun palkinto oli kuinka mieleinen ja lapsen itse valitsema. Välitön pieni kiva toimi paremmin.
Päättäväisyyttä, työtä ja sinnikkyyttä siinä tarvittiin. Kaikki eivät opi pyöräilyä tuosta vain. Mutta ei ole kiellettyä auttaa lasta oppimisessa.
ettei tarvitse polkea heti aluksi vaan voi istua satulassa ja jaloilla potkia vauhtia. polkeminen tulee sitten jossain vaiheessa ihan itsestään...
olen ollut niin kovin huolissani meidän tytöstä 6v joka ei ole kiinnostunut pyöräilystä. tänään käytiin kotiin tullessa tasaisella hiekkatiellä polkemassa. ensin meni melkein itkemisesksi mutta harjoiteltiin liikkeelle lähtöä, tasapainoa polkiessa ja miten selästä pääsee pois. Tyttö osaa kyllä tosi hyvin polkea mutta pelkää kaatumista niin paljon ettei uskalla millään edes kokeilla pyörää. viime vuonna aloitti pikku lasten pyörällä polkemaan jossa tukevat apupyörät. innostui kyllä kovasti mutta nyt oli pakko vaihtaa isompaan joka tietysti on kiikkerämpi.
Päiväkodissa osasi kuulemma hyvin hiihtää viime vuonna mutta kotona ei edes suostu laittamaan suksia jalkaan. luistelu meni niin itkemiseksi ettei päästy edes jäälle asti.
muuten kehittynyt tosi hyvin ja on tasapainoa, osaa mm.hyppiä yhdellä jalalla molemmilla jaloilla ja eskarissa on kuulemma pärjännyt tosi hyvin liikunta jutuissa.
ainut on vaan tuo kauhea kaatumisen pelko.
Sitten innostui, kun kaverit meni fillarilla kovempaa ettei poika pysynyt potkulaudalla perässä, ja siitä se lähti. Nyt 8v.ja ajaa ihan sujuvasti. Ei kaikkia kiinnosta fillarointi.
Täällä kans yhden tumpelon pian 7v täyttävän äiti. Kolmatta kesää jo opetellaan pyöräilyä ja aina yhtä tumpeloa on. Ei osaa lähteä liikkeelle itse. Ei vaan saa polkaisuun voimaa. Sitten jos onnistuukin itse lähtemään liikkeelle niin ei pysy tasapainossa, alkaa horjumaan ja kaatuu. Yrittää vääntää selällä pyörää tasapainoon ja eihän se tietenkään auta. Selkä mutkalla ajaa metrin ja kaatuu. JOS saa vauhtia niin pysyy pystyssä ja onnistuu ohjaamaan, hitaassa vauhdissa kaatuu AINA. En tiedä enää mitä tuon kanssa tekisi. Kaikki muu liikkuminen on normaalia, kiipeilee korkeallekin, hyppii, pomppii, juoksee, tasapainoilee puomilla jne. Potkulautailu ja pyöräily ei vaan onnistu! Luonteeltaan on myös sellainen että luovuttaisi jos ei heti osaa. Minä en anna luovuttaa mutta isä antaa periksi. Hermot alkaa mennä...
No olen kutosella ja luokkalaiseni (12) ei osaa pyöräillä
mä en osaa ajaa pyöräl ja ois kiva puhuu jonku toisenkaa joka ei osaa