Lue keskustelun säännöt.
Raskasta yrittää tukea sairasta ja olla kiukuttelematta sairaalle!
05.11.2012 |
Mieheni on sairas? mutta ei tiedetä mikä vaivaa, astma ainakin, masennus ja varmaan yleinen saamattomuus... tupakan polton lopetti ja kaikki oireet paukahti tosi voimakkaina pälle, vieroitusoireita totta kai mutta hengenahdistus ja väsymys, luulisi että ne just vähenee kun lopettaa tupakan polton.
Ravaa lääkärissä ja kokeita ja testejä otetaan ja mitään ei löydy, henki ei kulje, väsyttää, vituttaa, hikoilee, ahdistaa ym ym...
Mulla alkaa pinna palamaan ja voimat loppumaan.
Tiedän että pitää tukea ja ymmärtää ja auttaa ja vaikka mitä mutta kun mä en vaan jaksa enää!
Mies on aina ollut saamaton ja TIEDÄN että on lykännyt (on itse sanonut että hän ajattelee asioista että aina ne voi tehdä huomenna... siksi tänään voi maata sohvalla katsomassa tv:tä)remontin tekemistä koko ajan lasikuuttaan eteenpäin, no nyt tämän vuoden se on ollut siinä mallissa että koko ajan se valmistuu ensi viikolla... sitä ensi viikkoa ei vain ole vielä näkynyt ja nyt kun on oikeasti sairas eikä oikeasti pysty sitä tekemäänniin ai että mua vituttaa ja harmittaa ja ärsyttää ja tekis niin mieli avautua. Mutta en tietenkään voi!
Lytätkää vaan mut ihan rauhassa mutta ajattelin että parempi mun on tänne tuntojani purkaa saatika sairaaseen mieheen joka ei tahallaan sairasta (kai?)
Ottaa vaan päähän kun kaikki pitää ensin laiskuuttaan lykätä ja pienenkin säryn tai vaivan takia muka sairastaa päiväkausia ja kylppäriremontti vaan seisoo ja talvi tulee ja olis kiva päästä lämpimään ja homeettomaan kylppäriin, mutta ei, mies tulee oiekasti sairaaksi.
Tekis mieli huutaa ja raivota ja hakata nyrkkeilysäkkiä jos sellanen vaan olis!
En olisi ikinä, en milloinkaan uskonut että minä en jaksa, etten kestä sit äettä toinen sairsastaa, että musta ei oo tälläiseen että pitää myöntää että toinen on heikko.
Kuvittelin elämäni erilaiseksi mutta en koskaan olisi uskonut että minä luovutan.
Kommentit (32)
että miksei sairaalle saisi joskus kiukutella? Eihän miehen sairaus susta mitään pyhimystä tee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ahdistavaa tässä on myös se että itse alan olla todella väsynyt, henkisesti ja haluaisin nukkua mutta nytkään ei nukuta, turha mennä sänkyyn makaamaan moneksi tunniksi. Kaikenlisäksi meillä on 4 kk ikäinen vauva joka heräilee öisin ja aamulla kukkuu hereillä klo 7 eteenpäin siitä aamu seitsemästä tänne ilta kymmeneen mun päiväni on aivan totaalisen täynnä enkä käsitä missä välissä joskus ehdin taas menemään töihin =(
Meillä siis yhteensä kolme lasta ja miehen ed liiton lapsi käy meillä joka toinen viikonloppu jonka asiat minä myös hoidan, kuljetukset ja sopimiset tuloemisista ja menemisistä yms...
Tekis mieli vaan ottaa vauva ja lähteä menemään vähäksi aikaa, ei se mies kuitenkaan kuolemansairas ole.
Aina mietin sitä että jos itse olin/olen kipeä niin itse silti hoidin lapset ja kotityöt,, ruuan laitot, pyykit, kaupassa käynnit, kaikki... mies kävi vain töissä,kuin myös minä ennen äitiyslomaa.
Kyllä, olen äärimmäisen katkeraksi muuttunut tässä muutaman vuoden aikana!
ap
sairas astmaatikko remontoi??? Hankkikaa ammattilaiset joilla on suojaimet kunnossa.
Jos ei virallista kautta, niin siskoa, äitiä, tätiä, anoppia jne.?
laajennusosaan ja vanhat sitten puretaan pois kun uusi on valmis, sitä ny ollaan tässä kohta odotettu 2 vuotta että mies saisi jotain aikaiseksi mutta kun lykkää ja lykkää koko ajan ja sitten kun lopettaa tupakan polton kun vihdoin käsittää että se on vaarallista niin eikös sen lopetuksen jälkeen sairastu, mmikä on täysin käsittämätöntä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies on sairaslomalla työuupumuksen takia. Aluksi yritin kärsivällisesti jaksaa ja tukea, mutta sitten omat voimat ehtyivät. En oikeasti jaksanut enää! Tässä tilanteessa meni prioriteetit uusiksi. Päätin, että ensin tulee biologinen lapsi, sitten minä, sitten mies ja sitten miehen aiemmasta avioliitosta oleva lapsi. Tällä hetkellä omat paukut riittävät omaan lapseen ja itseeni, jotta jaksan.
Esimerkkejä
- sovimme, että mies purkaa pahaa oloaan terapeutilla ja ystävilleen, ei minulle
- vaikka mies on sairaslomalla, hän tekee juttuja kotona. Laittaa välillä ruokaa, hieman siivoaa ja hoitaa lapsia myös. Muuten jää helposti sohvalle
- vaikka miehellä on paljon omaa aikaa, pidän myös huolta siitä, että joka päivä myös minulla on hetkisen aikaa pelkästään itselleni ( käyn jumpassa, juon kahvit rauhassa, luen lehdet, lakkaan kynnet tms)
- mies hoitaa aiemmasta avioliitosta olevan pojan samalla tavoin mitä aiemmin eli vastaa kaikesta lapseen liittyvästä 95 prosenttisesti
Onko kokeillut mielialalääkitystä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei virallista kautta, niin siskoa, äitiä, tätiä, anoppia jne.?
mies on aina ollut kauhee valittaja, jos on vähänkin lämpöä, tyyliin 36,8 hän on erittäin sairas ja makaa peiton alla ja yskii ja voivottelee jne jne jne... Kaikki tietää tämän että mies tekee itsestään kipeämmän mitä onkaan ja kun tätä on kestänyt vuosikaudet niin kukaan ei enää usko että mies on oikeasti kipeä ja minä en kehtaa siitä kelleen sanoa ja valittaa koska saan itse aina kuulla sitä vähättelyä ja tuhinaa ja hymistelyä että ai taasko se on kipeä ja kyllä sen pitäs liikkua ja syödä terveellisemmin ja sitä ja tätä ja tota. Kyllä mä sen tiedän mutta minkä mä sille voin jos mies ei sitä tee, sitten kuitenkin kerran kun mull meni hermot muutamia vuosia sitten lopullisesti ja otin lapset ja lähdin niin kaikki oli ihan kauhuissan että miten sä nyt j kyllä oli tyhmää ja kyllä sun pitää takasin palata jne...
Ihan sama mitä teen niin aina kaikki valittaa.
ap
jos sanot niille sukulaisille tms. että sinä tarvitse apua, ei mies. Sinä olet loppu. Mun mielestä häpeä on tuossa pienin ongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja niitä on kokeiltu erilaisia ja eri annostusta yms... Mutta itse työuupumuksen ja ahdistuneisuushäiriön/masennuksen sairastaneena ja siitä olin monta kuukautta saikulla ja silti hoidin kotona kaiken kerran olin päivät kotona, niin tiedän että miehen masennus kun johtuu sellaisesta asiast minkä voisi hoitaa pois päiväjärjestyksestä niin masennuskin katoaisi.
En siitä jaksa tässä alkaa avautumaan mutta mun sairaus alkoi paranemaan kun terapiassa tajusin että mistä se johtuu (työpaikasta) ja kun tämän tajusin otin lopputilin ja vaihdoin alaa ja saman tien alkoi paraneminen.
Ei tietenkään kaikilla se ole niin kuin minulla, en todellakaan tarkoita sitä mutta mieheni kohdalla, hänellä on asioita joka hoitamalla myös masennus katoaisi.
En tiedä miten meillä onnistuisi se että mies ottaisi itse vastuun ed liiton lapsesta kun minä olen tässä sivussa sen hoitanut viimeiset 13 vuotta, saattaa olla että siitä ei tulisi mitään.
En käsittänyt että näin tulee joskus käymään että voimani loppuvat, jos oisin sen tajunnut olisin aikanani pitänyt paremmin puoleni ja vaatinut miestä hoitamaan omat asiansa, mutta rakastuneena sitä tulee tehtyä kaikkea tyoerää mistä ei enää pääse eroon ja hyväsydämisenä ihmisenä ennemmin kärsin itse kuin annan toisten kärsiä.
Tosin sekin on lakanut näkymään minussa äärimmäisenä katkeruutena =(
ap
jos sanot niille sukulaisille tms. että sinä tarvitse apua, ei mies. Sinä olet loppu. Mun mielestä häpeä on tuossa pienin ongelma.
Minussa on sellinen vika että en luota siihen että toiset osaa hoitaa ja siksi aina hoidan itse, kiukuttelen ja hoidan =(
Enkä halua vaivata muita meidän ongelmilla, oma äitini joutuu hoitamaan erittäin paljon veljeni lapsia ja en halua häntä vaivata koska tiedän miten paljon hän kaipaa myös omaa vapaata aikaa ja hän on omat lapset kasvattanut.
Miehen vanhemmat asuvat sen verran kaukana ja ovat työelämässä vielä joten tunutt kohtuuttomalta vaivata heitä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tätä olotilaani, mulla on niin paha olla että mua oksettaa, mun tekis mieli huutaa ja raivota ja hajottaa ja hakata jotain, se säkki ois kiva! Mulla on sellanen olo että mun kädet tärisee koko ajan ja mä suutun pienimmästäkin asiasta enkä jaksa yhtään mitään kiukuttelua, meteliä, vastaan sanomista, en sitä jos toinen ei ymmärrä mun sanomisia en yhtään mitään.
Kun sais vaan nukkua ja herätä kunnes mies on terve ja kylppäri valmis.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt alkoi vitutus ja ahdistus jo heti aamulla. Olis niin ihanaa mennä sohvalle ja katsoa joku elokuva, mutta ei, hommiin on vääntäydyr´ttävä ja katsottava koko päivä sohvalla makaavaa miestä joka pyytää sitä ja tätä taas koko päivän
ap
Sano miehelle, että olet ihan loppu ja tarvitset leffallisen verran aikaa ihan vaan olla nousematta mihinkään.
Vaikka hän olisi astmaatikko ja masentunut, hän voi kyllä tehdä päiväruuan, ripustaa pyykin ja pitää vauvalle seuraa vaikka sitterissä.
"Äänestäsi"kuuluu kyllä ihan pohjaton uupumus, et kohta jaksa hoitaa edes itseäsi. Sinun on ihan oikeasti ruvettava vetämään rajoja ja välittämään itsestäsi. Jos et ole kunnossa, et jaksa hoitaa lapsiakaan.
Tunnistan tuon "korvaamattomuuden tunteen" ja väsymisen täydellisesti. Olen elänyt miehen rinnalla vaikean masennuksen läpi. Löysin uusia toimintatapoja omasta kognitiivisesta ryhmäterapiasta.
mutta koeta sanoa se syyllistämättä liikaa. Mies syyllistää itseään todennäköisesti jo muutenkin. Äläkä raivoa, vaan kerro ihan asiallisesti, että minusta tuntuu tältä ja tältä, ja alan olla aika uupunut tilanteesee jne.
Sanon tämän potilaan näkökulmasta, koska itse olen ollut meidän parisuhteessamme se aina sairas ja ahdistunut. Miehelle asia on ollut vaikea, mutta hän on kertonut tunteistaan suoraan ja rehellisyys on auttanut meitä eteenpäin. Teeskentely ja tuskan/raivon patoaminen on haitallisempaa kuin suoraan puhuminen.
Toivottavasti miehesi saa apua jostain, ja sinä myös. Kun sairaus helpottaa, niin muutkin asiat helpottavat.
Ei kannata jäädä neljän seinän sisälle. Lähde ulos, lenkille, kahville ystävän kanssa tms. Pystyt hyvin liikkumaan vauvan kanssa. Ei kannata jäädä sisälle möllöttämään ja mennä mukaan miehen olotilaan. Itse koin vähän vastaavassa tilanteessa ihan ehdottomasti tärkeäksi sen, että joka päivä lähdin kotoa johonkin käymään. Kun toinen sairastaa niin iso vaara on itsekin jähmettyä kotiin, mennä mukaan masennukseen ja ankeaan olotilaan. Myös apu on tarpeen, että pääset välillä yksinkin johonkin. Kannattaa olla avoin tilanteesta ulkopuolisille niin saa varmasti apuakin. Yksi hyvä vaihtoehto on liittyä kuntosalille, jossa lapsiparkki ja menet sinne purkamaan oloasi vaikka joka aamupäivä ja lapsi sinne samalla hoitoon. Johan olo paranee! Se oli mun ehdoton henkireikä, että selvisin siitä raskaasta ajasta. Tsemppiä! Muista, että aina pilvisen ilman jälkeen paistaa aurinko!
Mulla on jatkuvasti valittava, negatiivinen, energiasyöppö mies. Ei remonttia, mutta kaikenlaista muuta. Minäkin olen kannatellut tätä huushollia lähes yksikseni 7 vuotta. Nyt on mies taas erillaisissa hoidoissa, mutta olen jo varoittanut häntä, että jos hän ei saa jatkuvaa negatiivisuuttaan kuriin tässä lähivuosina, niin en luultavasti jaksa ja meidän täytyy sitten muuttaa erillemme... Eli nyt vielä katson hetken aikaa, että jospa nämä terapiat yms auttaisivat, mutta jos ei niin en aio katsoa tätä lopunelämääni. Vaikka on 3 lasta.
Kyllä me naiset ollaan joskus ihan älyttömän vahvoja. Hyvä me ;)
mutt pyykit pitäs laittaa pyörimään ja vauva viedä ulos ja sit alkaa siivoamaan, meillä on kani ja kissoja joten sotkua tulee, asutaan maalla ja kisast käyvät ulkona joten tällä kelillä hiekkaa tulee kiitettävästi sisälle.
Tällä välin kun isommat on koulussa minä laitan ruuan, siivoan, käyn kaupassa, pesen pyykkiä, haravoin ja järjestän pihaa talvi kuntoon.
Ihan normi hommia ja ihan mukavaa mutta kun tuo mies on tuossa raatona makaamassa niin se jollain tavalla väsyttää mua ihan suunnattomasti.
Äsken vauva oli hänen vieressä sitterissä noin 15 minuuttia kunnes jo mies huusi että tule hakemaan vauva pois.
Ärsyttää niin paljon kun tiedän että kohta kysyy onko jotain ruokaa tai teetkö mulle leipää tms... Kyllä mä teen ja autan ja passaan mutta jos minä olisin tuossa tilassa niin kukaan ei auttaisi, itse olisi vauva hoidettava ja pyykit sun muut.
HUolehdittava että isommille on välipalaa kun tulevat koulusta yms...
Iltapäivät menee lasten läksyissä ja vauvan hoidossa ja en oikeestaan itsekään tiedä missä, illalla kahdeksan jälkeen saan vauvan sänkyyn ja isommat menee yhdeksän jälkeen sänkyihin ja joskus puoli 10 aikaan illalla havahdun siihen että siinä se päivä taas meni ja olen aivan poikki ja uni ei kuitenkaan tule.
Onhan sitä kaikenlaista, päivällistä, iltapalaa, vauvan soseiden tekoa, isompien auttamista ja kuskailua, kyllä mä ehdin kylässä käydä kaveriella ja ne täällä mutta aina mulla on vauva ainakin mukana.
ap
miten te muut olette itse jaksaneet jos mies sairas?
ap