Lue keskustelun säännöt.
Raskasta yrittää tukea sairasta ja olla kiukuttelematta sairaalle!
05.11.2012 |
Mieheni on sairas? mutta ei tiedetä mikä vaivaa, astma ainakin, masennus ja varmaan yleinen saamattomuus... tupakan polton lopetti ja kaikki oireet paukahti tosi voimakkaina pälle, vieroitusoireita totta kai mutta hengenahdistus ja väsymys, luulisi että ne just vähenee kun lopettaa tupakan polton.
Ravaa lääkärissä ja kokeita ja testejä otetaan ja mitään ei löydy, henki ei kulje, väsyttää, vituttaa, hikoilee, ahdistaa ym ym...
Mulla alkaa pinna palamaan ja voimat loppumaan.
Tiedän että pitää tukea ja ymmärtää ja auttaa ja vaikka mitä mutta kun mä en vaan jaksa enää!
Mies on aina ollut saamaton ja TIEDÄN että on lykännyt (on itse sanonut että hän ajattelee asioista että aina ne voi tehdä huomenna... siksi tänään voi maata sohvalla katsomassa tv:tä)remontin tekemistä koko ajan lasikuuttaan eteenpäin, no nyt tämän vuoden se on ollut siinä mallissa että koko ajan se valmistuu ensi viikolla... sitä ensi viikkoa ei vain ole vielä näkynyt ja nyt kun on oikeasti sairas eikä oikeasti pysty sitä tekemäänniin ai että mua vituttaa ja harmittaa ja ärsyttää ja tekis niin mieli avautua. Mutta en tietenkään voi!
Lytätkää vaan mut ihan rauhassa mutta ajattelin että parempi mun on tänne tuntojani purkaa saatika sairaaseen mieheen joka ei tahallaan sairasta (kai?)
Ottaa vaan päähän kun kaikki pitää ensin laiskuuttaan lykätä ja pienenkin säryn tai vaivan takia muka sairastaa päiväkausia ja kylppäriremontti vaan seisoo ja talvi tulee ja olis kiva päästä lämpimään ja homeettomaan kylppäriin, mutta ei, mies tulee oiekasti sairaaksi.
Tekis mieli huutaa ja raivota ja hakata nyrkkeilysäkkiä jos sellanen vaan olis!
En olisi ikinä, en milloinkaan uskonut että minä en jaksa, etten kestä sit äettä toinen sairsastaa, että musta ei oo tälläiseen että pitää myöntää että toinen on heikko.
Kuvittelin elämäni erilaiseksi mutta en koskaan olisi uskonut että minä luovutan.
Kommentit (32)
Mieheni on viimeiset puoli vuotta sairastanut jotain selittämätöntä, kai se on masennusta lähinnä. Makaa sängyssä kaiket päivät, lihakset kuulemma tuntuvat heikoilta, huimaa jne. Lääkärissä on käynyt ja kaikki mahdollinen tutkittu, mitään selitystä ei löydy. Lääkärit on sitä mieltä että on masennusta ja mies on tietenkin loukkaantunut tästä, koska hänen mielestään se ei mitään masennusta ole koska oireet ovat niin fyysisiä.
Minä olen tehnyt kaikki kotihommat ja pihahommat (omakotitalo) ja lakaa olla kohta jaksaminen lopussa. Tulevaisuus alkaa huolestuttaa, kun ei tiedä milloin mies kykenee töihin menemään ja kohta eivät enää minun tuloni riitä koko perheen elättämiseen. Olen yrittänyt kestää ja ymmärtää, mutta miksi minun pitää vain jaksaa ja jaksaa?? Minäkin haluaisin olla joskus tekemättä mitään, maata vaan sängyn pohjalla ja antaa muiden huolehtia kaikki asiat. En voi edes puhua kenellekään, kun olen sitten huono ihminen jos menen osastani valittamaan kun olen luvannut rakastaa myötä- ja vastoinkäymisissä. Haluaisin meidän normaalin entisen perhe-elämän takaisin, mutta alkaa pelottaa jatkuuko tämä tällaisena hamaan tulevaisuuteen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haravoit pihaa?Pakkasella/ räntäsateessa, marraskuussa?!
Ei voi olla enää todellista tämä juttu.
no, nyt kun tuota haravointia yms on niin paljon niin ulkoilu hoitunee sillä, tekisi mieli lähteä lasten kanssa iltapäivällä kävelylle mutta en jaksa tai ehdi =(
Tuota kuntosalia kaipaisin, olen siellä toisen lapsen jälkeen käynyt muutaman vuoden mutta sitten se jäi ja tällä hetkellä rahatilanteemme on niin huono että se ei salli mitään ylimääräistä menoa kun ei selvitä nykyisistäkään menoista kunnolla =(
Mulla pitää sen takia olla koko ajan jotain tekemistä etten ala murehtimaan raha asioita ja muita mitkä on honosti, sen takia ahdistaa suunnattomasti olla yksin vaikka kaipaan sitä että saisin olla yksin mutta katsoa rauhassa vaikka telkkaria niin olisi muuta ajateltavaa kuin raha huolet ja sairas laiska mies.
Jos lähden kävelylle tai pihahommiin mua alkaa suunnattomasti vituttaa kun on aikaa ajatella ja tulen vaan todella kiukkuiseksi.
ap
Kyllähän hän nyt iso ihminen leipänsä saa otettua kaapista! Se saa riittää, että päiväruoka on tehtynä,muuten pystyy kyllä itse huolehtimaan syömisistään. Meillä näin ainakin toimi, vaikka mies oli vakavasti sairas. Pystyi silloinkin näkemään sen kuinka tiukoilla olen kun yksin hoidan kaikki koti- ja lasten asiat. Ei häntä tarvinnut erikseen alkaa passaamaan. Enemmän oli tärkeää henkinen tuki ja kannustus tyyliin " kyllä tästä selvitään" (vaikka itestä kyllä tuntui usein, että ei ikinä, ikinä tästä selvitä).
ja Wagner sekä lapset. Tollaseen elämään vaa ajautuu pikkuhiljaa. Ja siitä pois pääseminen on aikaavievää ja rasittavaa. Karsi kaikki mahdolliset hommat pois. Jää aamulla sänkyyn ja sano että olet kipeä, päänsärky on hyvin todennäköistä huomenna. Tai noidannuoli, et pääse ylös sängystä ollenkaan, valitat ja valitat ja katso auttaako mies ollenkaan. Yhden päivän voi lykätä kaikkea. Se vois olla sulle hyvä juttu, ja lapset voi jäädä pois koulusta, jos ne pitää viedä sinne esim autolla. Anna miehelle muuta ajateltavaa kun oma ittensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis tuo miehen käytös. En oikein tedä mitä apuja sulle keksisin, mutta lähetän ainakin tsemppiä.
Pääsetkö ollenkaan pois kotoa vauvan kanssa, niinkuin joku jo ehdotti?
Votko passittaa miehesi omille vanhemmilleen sairauslomalle? Maatkon siellä viikon.
Muista, että kaikkia kotitöitä ei tarvitse tehdä kaikenaikaa. Pyykit ei karkaa minnekään. Tee iso satsi jotain soppaa, pataa, bolognesea, laatikoita, niin sinulla on valmista ruokaa pariksi päiväksi eikä tarvitse kokata. Ehkä mies osaisi lämmittää sen?
Miten kanit ja kissat sopivat miehen astmaan? Tottakai tulee ahdistunut ja alakuloinen olo kun henki ei kulje. Onko astmalääkitys kunnossa?
Koita jaksaa!
mutt pyykit pitäs laittaa pyörimään ja vauva viedä ulos ja sit alkaa siivoamaan, meillä on kani ja kissoja joten sotkua tulee, asutaan maalla ja kisast käyvät ulkona joten tällä kelillä hiekkaa tulee kiitettävästi sisälle.
Tällä välin kun isommat on koulussa minä laitan ruuan, siivoan, käyn kaupassa, pesen pyykkiä, haravoin ja järjestän pihaa talvi kuntoon.
Ihan normi hommia ja ihan mukavaa mutta kun tuo mies on tuossa raatona makaamassa niin se jollain tavalla väsyttää mua ihan suunnattomasti.
Äsken vauva oli hänen vieressä sitterissä noin 15 minuuttia kunnes jo mies huusi että tule hakemaan vauva pois.
Ärsyttää niin paljon kun tiedän että kohta kysyy onko jotain ruokaa tai teetkö mulle leipää tms... Kyllä mä teen ja autan ja passaan mutta jos minä olisin tuossa tilassa niin kukaan ei auttaisi, itse olisi vauva hoidettava ja pyykit sun muut.
HUolehdittava että isommille on välipalaa kun tulevat koulusta yms...Iltapäivät menee lasten läksyissä ja vauvan hoidossa ja en oikeestaan itsekään tiedä missä, illalla kahdeksan jälkeen saan vauvan sänkyyn ja isommat menee yhdeksän jälkeen sänkyihin ja joskus puoli 10 aikaan illalla havahdun siihen että siinä se päivä taas meni ja olen aivan poikki ja uni ei kuitenkaan tule.
Onhan sitä kaikenlaista, päivällistä, iltapalaa, vauvan soseiden tekoa, isompien auttamista ja kuskailua, kyllä mä ehdin kylässä käydä kaveriella ja ne täällä mutta aina mulla on vauva ainakin mukana.
ap
Tuota olen ehdottanut etät mies lähtisi sairastamaan vanhempiensa luo, saisin hetken hengähtää, mies mua stressaa.
Miehen isällä oli syöpä ja oli todella sairas, silti hoiti koko ajan kaiken, peltotyöt, lumityöt kaiken mihin pystyi. Ei ole poika perinyt ainakaan isältään laiskuuttaan...
Ei tietenkään ole helppoa kun henki ei kulje mutta kun kyse ei ole yksistään siitä, tätä sairautta on kestänyt nyt 4 kk ja se pahenee vaan, astmalääkitys on kunnossa ja eläimiä miellä on ollut kauan ja niistä on lääkärien kanssa keskusteltu mutta toki voi olla että nyt vaan jostain syystä pahentunut tuo astma.
Niin siis tätä sairautta on kestänyt nyt noin 4kk, mutta sitä ennen on ollut pää kipeä, selkä koko ajan, kädet särkee, ahdistaa, vituttaa väsyttää yms yms...
En käsitä sitä miten esim väsymys tai joku särky tms estää tekemästä mitään jos kerran on pakko, töissä hän kuitenkin käy (paitsi nyt on saikulla) mutta jos on selkä ollut kipeä pystyy kuitenkin mennä töihin tai auttamaan kaveria jossain missä tarvii apua tms...
Aina valittaa että en mä nyt jaksa kun mua sattuu yms, ei kuitenkaan tee mitään sen asian eteen että voisi paremmin, ei syö oikein eikä ulkoile/liiku vaikka tietää että varmasti niistä olisi apua häenlle, ja siitä ettälaihduttaisi 15 kiloa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä laitoit päälle?
Onko piha haravaoitu?
Alkoi vituttaa ja varpaat jäätyi...
Imuri makaa eteisessä ja miehen romut ja peitot sohvalla, autoa lähti katsastamaan??? Huomasi että mennyt aika umpeen, pakko siis hoitaa, jipii!!! Jotain sentään tekee mutta ai ai kun sieltä tulee niin johan alkaa valitus ja narina kuna hdistaa ja sattuu ja väsyttää ja vitutta ja tuo sitä ja tuo tätä.
En pese pyykkiä tänään, enkä tiedä jaksanko tehdä ruokaakaan, lapset pärjää leivällä kyllä, vauvalle on sosetta kaapissa ja pakastimessa vielä.
Itsellä alkaa kyllä olla nälkä mutta en jaksa tästä nousta, tekis mieli vaan itkeä ja nukkua. Vauva tosin nukkuu ulkona mutta en uskalla silloin itse nukkua vaikka on itkuhälytin mutta en luota siihen kun pari kertaa sammunut itsestään ja vauva huutanut ulkona =(
Pakko välillä aina käydä katsomassa vauvaa ulkona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tulin koneen viereen syömään niin mies tuli katsomaan ja totesi että ai, etkö tehnyt mulle ollenkaan...
ap
eilen oli kaveripariskunta kylässä ja siinä sitten kaikkea keskusteltiin ja vahingossa lipasutin että pääsisin niin paljon helpommalla jos mies vaikka jäisi kiinni pettämisestä niin olisi joku syy ottaa ero =(
En tiedä sitten avasiko se jotenkin miehen silmiä vähän mutta tänään päivällä kun vauva nukkui ulkona olin nukahtanut sohvalle ja heräsin kyllä kun itkua alkoi häyttimestä kuulua mutta yksinkertaisesti en päässyt ylös ja jatkoin unia, mies meni kuin menikin hakemaan vauvan ja antoi maitoa ja vaihtoi vaipan.
Olen aivan totaalisen poikki, tuntuu ettei jalat kanna ja ahdistaa ja väsyttää vaikka olen nukkunut suht hyvin yöllä.
Toivon vain että mies nyt ottaisi enemmän vastuuta ja saisin oikeasti huilata.
Olen vain itkenyt ja maannut sohvalla kaiken sen ajan mitä vauva ei ole huomiota ja hoitoa vaatinut, niin ja juonut kahvia tässä koneella ja tämäkin vaatii ponnisteluita mutta kun lapsella on kaveri kylässä niin en kehtaa maata.
ap
Itse kävin keskustelemassa muutaman kerran psykologilla. Koin vapauttavana kun sain purkaa vihan, katkeruuden, väsymyksen ym. tunteet ammatti-ihmiselle, joka puolestaan osasi antaa asioille perspektiiviä ja olo oli aina tapaamisen jälkeen hyvin kevyt ja helpottunut. Soita terveysasemalle niin sieltä pääset helposti esim. perhetyön psykologin juttusille.