Masentunut ihminen
kieltää olevansa masentunut ja hautoo usein itsemurhaa, yrittänytkin on. Miksei voisi myöntää tilaansa ja saada apua? Onko kellään tietoa?
Kommentit (8)
mutta mennyt vain koko ajan huonompaan suuntaan.
ap
itsemurha-ajatuksia, niin eikö kuuluisi pakkohoitoon? Auttaako se?
itsemurha-ajatuksia, niin eikö kuuluisi pakkohoitoon? Auttaako se?
ellei ole psykoottisesti masentunut. Eli ei saa pakkohoitoon tuon takia todellakaan.
Mutta masennus on vaikea sairaus, johon aina ei ole kunnon apua saatavilla, vaikka kaiken mahdollisen avun hakisi. Esim. oma veljeni joutui vähän yli kolmekymppisenä eläkkeelle masennuksen takia, ja on yritetty terapiat, lääkkeet ja kaikki. Nykyisin syö kovia neuroleptejä ja bentsoja ja jotenkin pystyy kiinni elämässä, mutta ei työkykyisenä, kunhan pää pannaan lääkkeillä tarpeeksi tokkuraan. Ei ole kellekään toivottu tilanne tuollainen, mutta joskus vaan nykylääketiede ei vaan pysty oikein auttamaan masentunutta.
itsemurha-ajatuksia, niin eikö kuuluisi pakkohoitoon? Auttaako se?
Vain jos on todella vaaraksi itselleen tai muille, voi täyttyä M1-lähetteen eli tarkkailulähetteen kriteerit. Lähinnä psykoottinen ihminen joka on väkivaltainen itseään tai muita kohtaan.
Ap voisi suostutella läheisensä lääkärin vastaanotolle, hoitaja ei voi määrätä lääkkeitä eikä kirjoittaa lähetettä psykiatrille. Ihan siis terveyskeskukseen aika ja lähdette vaikka yhdessä. Muuta ei oikein voi tehdä.
On käynyt hoitajan juttusilla, mutta mennyt vain koko ajan huonompaan suuntaan.
ap
Eikö hoitaja ole katsonut tarpeelliseksi sitten ohjata psykiatrille lääkitystarpeen arvioimista varten? Vai eikö mies pidä omaa tilaansa niin pahana että tarvisi sellaista apua? Jos noin on, niin minusta sitäkin pitää kunnioittaa. Itselläni on ollut 1 masennusjakso, ja kieltäydyin hoidosta. Kävin aika pohjalla, mutta lopulta siitä tuli minun elämäni tärkein kasvukokemus, suoranainen henkinen herääminen, ja uskon että jos olisin hoidolla ja lääkkeillä väkisin pitänyt "vanhan minäni" koossa, olisi hyödyt jääneet saamatta. Minä jotenkin vaistosin jo masennukseen vajotessani että tämä on minulle hyväksi, vaikka sattuikin.
On käynyt hoitajan juttusilla, mutta mennyt vain koko ajan huonompaan suuntaan.
ap
hän on käynyt hakeamssa apua, mutta ei ole nähnyt siitä olevan hyötyä. Hoidettavana laukkaaminen on iso rasite ja jos siitä ei ole hyötyä, ei ole mikään ihme, että siihen turhautuu, eikä sitä halua jatkaa.
kuka tahansa hoitaja voikaan välttämättä auttaa kaikkia psyykeongelmaisia, eikä kuka tahansa psykiatri tai terapeuttikaan. Masennuksen takana voi olla vaikka persoonallisuushäiriö tai identiteettihäiriö jne, joita eivät kaikki huomaa. Että jos ei yhdellä ammattilaisella käyminen auta, niin suosittelen toista, erityisesti jos on käynyt vain tällä hoitajalla niin kannattaisi etsiä psykoterapeutti, joku hyvä, ei nekään kaikki välttämättä osaa mitään.
Miksi ei myönnä? On niin syvällä siellä masennuksessa että ei välitä (esim.) Lääkäriin ja kertoo siellä mitä ajattelee ja sitten toivoo että pääsee hoitoon. En osaa sanoa miten saa hoitoa jos ei itse halua.
T. yks entinen masentunut