Onko liika kiltteys oikeasti itsekkyyttä?

Kai se niinkin voi olla, muttei yleensä ole. Mikä pakko kenenkään on tykätä kenestäkään. Jos et tiennyt, niin ihan oikeitakin kilttejä on ja onko sekin nyt sitten jotenkin paha asia?

Kyllä se on, ja heilahtaa helposti marttyyriyden puolelle.

Terve kiltteys on eri asia.

Kun siinä on itsekäs motiivi, että tuon toisen on pakko tykätä minusta. Ollaan kilttejä, jotta muut tykkää.

harva ihminen pitää liian kilteistä ihmisistä Kiltteys on monista ärsyttävää.

se vaan on ihan kaikkien kannalta parempi olla mahdollisimman kova, ilkeä ja veemäinen kyynärpäätaktikkonarttu, niin sellaista ihmistä voi sitten arvostaakin ja lipoa. Marttyyriys ei mielestäni kuulu edes samaan keskusteluun, ennemminkin sitä käyttää näppäränä taktiikkana just ne vähemmän kiltit.

sen kiltteydenkin motiivit voivat olla tavallaan itsekkäät. Jos esim vaimo kiltisti vaan paapoo ja hyysää juoppoa miestä, niin se motiivi siinä hommassa saattaa olla se, että se alkkis tykkais musta.

Että suostuu olemaan vaikka minkälaisena kynnysmattona, kunhan se toinen vaan tykkää musta.

Mutta täällä kyllä ihan mistä vain hyvästäkin asiasta saadaan diagnoosiksi itsekkyys. Olkoon kyse pettämisestä, petetyksi tulemisesta, miehen rakastamisesta, lasten nukuttamisesta, lasten harrastamisesta, omasta harrastamisesta, kotiäitinä olosta, työäitinä olosta, erosta, yhdessä pysymisestä, perinnöstä, lemmikin kuolemasta, jne. Ihan mikä tahansa elämään kuuluva asia on täällä osoitus itsekkyydestä.

Heidän OMA diagnoosinsa on liika kiltteys, se on sitten muiden ongelma että heidän käytöksensä on haitallista muille. Muut näkevät näissä omassa omahyväisyydessään "kilttinä" itseään ihailevissa ihmisissä usein passiivis-aggressiivisesti muiden tekemisiä torpedoivia tyyppejä joiden "kiltteys" tarkoittaa esim. vastuun pakoilemista, omahyväisyyttä, tuomitsevuutta ja itsekkyyttä.



Aito kiltteys on sitten ihan toinen asia. Sitä ei kutsuta "liiaksi" kiltteydeksi, koska se ei ole ongelma vaan hyve.

kiltteyttä? Itse olen kiltti ja hyväntahtoinen, luottavainen ihminen. Mutta olen myös oppinut pitämään rajani, enkä pyri miellyttämään muita. Asiat ei ole mustavalkoisia. Oikeasti kiltti ihminen on hieno ihminen. Vai mitä tulisi maailmasta jossa kaikki olisivat ei-kilttejä- tuhmia?? Eikä kiltteys sulje pois yhtään mitään; sitä vain osaa ajatella hyvää.

Mut moni ymmärtää varmaan epätoivoisen hyväksynnän hakemisen kiltteytenä.. Ja silloinhan se on usein pelkkää piilossa olevaa raivoa. Tai masennusta jonka alla se terve viha on. Kiletteys on mielestäni hieno ominaisuus ja on surullista kuinka vähän sitä näkyy ihmisissä.

Jos mietin sanaparia kiltti ihminen, niin mulle tulee heti parikin hyvää esimerkkiä mieleen, eikä kumpikaan heistä ole mikään marttyyri, läheisriippuva tai mikään liian mielistelevä mielistelyn vuoksi, vaan oikeasti ovat kivoja ja luottamuksen arvoisia maanläheisiä itsestään meteliä pitämättömiä ihmisiä, ja ennen kaikkea aidosti empaattisia. Mutta jonkun av-ämmän mielestä se on tietenkin väärin sekin, koska kaikki kaunis pitää yrittää tuhota.

Se on varmaan se toiminnan taustalla oleva motiivi, joka erottaa liian kiltteyden ja terveen kiltteyden.

mun mielestä se ei ole kyllä itsekkyyttä vaan päin vastoin, itse kunnioituksen puutetta. On aika älytöntä väittää että joku itsekkyyttään hakisi väkivaltaisen juopon hyväksyntää.. haloo. semmoinen ihminenhän on ihan hukassa itsensä kanssa.

Kylläpä on kummallisen rumia kommentteja liian kilteistä, joilla on itsearvostuksen puutetta. Vai liian itsekkäitä? hahhaa Ehkä siinä tapauksessa, että se liian kiltti jollain tavalla käyttää sitä kiltteyttään muita vastaan, mutta harvoin näin kai on. Ei nyt tule yhtään tapausta mieleen.

Vierailija kirjoitti:

sen kiltteydenkin motiivit voivat olla tavallaan itsekkäät. Jos esim vaimo kiltisti vaan paapoo ja hyysää juoppoa miestä, niin se motiivi siinä hommassa saattaa olla se, että se alkkis tykkais musta.

Että suostuu olemaan vaikka minkälaisena kynnysmattona, kunhan se toinen vaan tykkää musta.

Lapsuuden kaltoinkohtelu aiheuttaa sen, että tuntee itsensä huonoksi, että hyväksynnän on saanut vain miellyttämällä. Kuvio jatkuu aikuisenakin.

Näissä suhteissa molemmat on sairaita. Googlaa " ohutnahkainen narsisti".

Ei kukaan nauti siitä että tulee hyväksikäytetyksi. Kiltteys on jäävuoren huippu syvästi haavoittuneelle.

Mutta kiltti on kiltti, kun ei oppinut suojautumaan. Itsekkyydestä ei voi puhua.

Kaikki on loppujen lopuksi itsekkyyttä, jos lähdetään kunnolla analysoimaan mitä ihminen siitä itse saa. Jos kuitenkin puhutaan siitä miten itsekkyys yleensä ymmärretään - oman edun tavoitteluna muiden kustannuksella - niin kyllä ylikiltteydellä joskus päästään siihenkin. Ylikiltin läheiset saattavat kärsiä, kun kiltti alistuu uhriksi jollekulle, antaa esimerkiksi määrätä itseään tavalla, josta on läheisille haittaa. Tai ylipäätään muissa herättää huolta ja mielipahaa katsoa ylikiltin alistumista. Ylikiltit siis valitsevat joskus väärät kohteet siihen, keille olla kilttejä. Jos taas yrittää olla tasapuolisen kiltti kaikille, se ei ole niin paha, paitsi henkilön itsensä kannalta.

Monesti sitä liikaa kiltteyttä pitää käsitellä terapiassa, jotta oppii tervettä itsekkyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Kun siinä on itsekäs motiivi, että tuon toisen on pakko tykätä minusta. Ollaan kilttejä, jotta muut tykkää.

Ai jaa. Onko se sopiva "kiltteyden määrä" nyt sitten 4.5 vaiko 3.8?