Väkisin "auttaminen"

Avusta voi kieltäytyä vetoamalla käytännön syihin, että asiat ovat jo hoidossa. Monesti tällainen ihminen kaipaa keskusteluseuraa ja sosiaalista jakamista. Voisitko kysyä hänen kuulumisista ja avautua vähän itsekin omista suunnitelmistasi?



Kyse voi olla erilaisesta puhetyylistä kuin sinulla. Hän saattaa vain pohdiskella asioita eri tyylillä kuin sinä ja sinä koet kaiken tämän tuppautumisena ja tuputtamisena.



Toiset nauttivat yhdessä tekemisestä, mutta yksin eivät saa paljoa mitään aikaan. Ehkä hän olettaa, että sinä olet tässä samanlainen kuin hän? RTai ehkä hän toivoo, että voisi tehdä joskus jotain kanssasi, olla yhdessä aikaansaavia. Hän voi olla turhautunut, kun näin ei tapahdu.

kahville kutsuminen voi olla ihan hyva idea. Pyyda hanta rentoutumaan, sano, ettei mitaan erityista tarvitse juuri nyt juuri teilla tehda. Juttelette vain.

En ala tekemään omaa elämääni vaikeaksi vain ollakseni jollekin mieliksi. Tuollainen henkilö kuulostaa muutenkin sellaiselta, jota en lähipiiriini kaipaa. Miksi noin vaikean ihmisen kanssa pitäisi olla väleissä?

yksin puurtamista? Koitityötkin sujuisivat mukavasti ystävän kanssa yhdessä! Sen jälkeen olisi energinen olo, siisti koti ja mukava juoda kahvia. Seuraavalla viikolla vuorostasi auttaisit ystäväsi kodin kuntoon saattamisessa tai ystävääsi tarttuumaan johonkin ongelmalliseen juttuun, jota on ollut vaikeaa aloittaa yksin.

Positiivinen puoli siinä tilanteessa on se, että "apu" loppuu.



Jotain rajaa kannattaa pitää, eli kieltäytyä avusta ja katkaista välit vasta siinä vaiheessa kun on aihetta uskoa ettei varmasti apua tarvitse.

Mutta jos ei usko avusta kieltäytymistä, ja tosiaan jos apua ottaa vastaan alkaa rasittava itsekorostus, minä todennäköisesti jopa laittaisin välit poikki.



Oma äitini on tuollainen pakkoauttaja/marttyyri ja tiedän että on TODELLA rasittavaa. Meille mutsilla onkin ollut jo 20 vuotta porttikielto, ja käydään kylässä vain lyhyesti kahvilla, niin ei pakkoavuntarjoukset piinaa.