Onko lähipiirissäsi homoseksuaaleja?

Mites sulla noiden heterokontaktien kanssa, onko ollut alkuvaikeuksia?

En suhtaudu homouteen mitenkään, sillä ei ole mulle minkään valtakunnan merkitystä. Tosin en heti tajunnut että hänen kanssaan liikkuva nainen on hänen vaimonsa koska kuitenkin yleensä aina olettaa että kyseessä on ystävätär. Kun hetskuja vaan on niin paljon enemmän.

Mun paras ystävä on homo, yhteistä taivalta takana 20 vuotta. Ei ole ollut vaikea suhtautua häneen, koska olemme kasvaneet yhdessä lapsesta asti.



Myös kaksi serkkuani, kälyni ja muutama vähemmän läheinen kaveri ovat homoseksuaaleja. Ei ole ollut ikinä vaikeaa suhtautua kehenkään. Ei tässä ole mitään suhtautumista, näin asiat vaan ovat, ovat aina olleet ja tulevat aina olemaan.



Onnea matkaan "tilanteesi" kanssa. Tsemppiä! Ne on ihan samanlaisia tyyppejä kuin aina ennenkin / kuka tahansa muukin!

Mulla on 3 ystävää jotka kaikki lesboja.

Mielestäni jokaisen oma asia, ihania ystäviä kukin omalla tavallaan :) Suhtauduin alusta asti luontevasti kun kertoivat asiasta. (Olivat samassa työpaikassa ensin).

Ihana että ovat löytäneet rakkauden, kaikilla pitkäaikainen suhde :)

Ei mitään ongelmaa. Hieman epäilinkin asiaa ennen kuin se tuli julki. Hänen äitinsä otti asian todella raskaasti, mutta on sittemmin hyväksynyt sen. Eipä voi tietty muutakaan.

Eikä se minusta ole mikään "tilanne".

Miten jonkun seksuaalinen suuntautuminen on sinulle noin keskeinen asia, ap?

Eihän minulla ole "kokemuksia" läheisteni seksuaalisuudesta jotenkin irrallisena ominaisuutena, vaan heistä kokonaisina ihmisinä.

Eikä se minusta ole mikään "tilanne".

En väitä, että homous olisi itsessään tilanne.

Mutta meillä on nyt asiasta tilanne:

Asumme maaseudulla, jossa homous on melkoinen tabu ja omat vanhempani ja siskoni miehineen suhtautuvat erittäin kielteisesti homouteen (homo-vitsejä, neidittelyä, naureskelua. Itse en näe homoudessa mitään ongelmaa tai koe pelkoa sitä kohtaa tms. Poikaystäväni isä on rekisteröidyssä suhteessa ja tämän asian tullessa esiin, on sukuni ollut vaivaantunut. Lisäksi selän takana on esiintynyt naureskelua ja muuta p****n puhumista. Ei tunnu kovinkaan helpolta esitellä vanhempia toinen toisilleen. Ja minua tilanne todella nolottaa.

Yritän nyt jotenkin ymmärtää sukuani ja kuulostelen täältä kokemuksia. Jos saisin jotain näkökulmaa.

Terkut tutuille, ketkä tunnistaa...

Minulla on suvussa homo, jota jotkut kaukaisemmat sukulaiset (lähinnä sukuun naidut) ovat aikansa karsastaneet. Jotkut eivät yksinkertaisesti osaa suhtautua luontevasti ja he sitten välttelevätkin tilanteita, joissa joutuu homon kanssa tekemisiin. Omapahan on menetyksensä, sillä ainakin tämä meidän homo on mahtava tyyppi :)

Itselläni on parasystäväni, työkaveri ja muutama muu tuttu homoja. En suhtaudu heihin mitenkään erityisesti, samalla tavalla, kuin muihinkin. En esittele heitä "Tässä on HOMO Mikko". Ihmiset itse tajutkoon toisten suuntautumiset, jos ne heitä kiinnostaa.

Anna ahdasmielisten sukulaisten olla omissa oloissaan. Jos asia sinua vaivaa todella paljon, joudut etsimään uuden miehen. Hänen homo isänsä ei ole lähdössä minnekään. Jatkossa on kaikissa juhlissa jne. paikalla.

lähemmäs 200 vaikka suht nuori kuitenkin vielä.

ehkä joskus nuorempana se oli jotain, johon piti erikseen suhtautua, nyt se on osa elämää. Liikun kyllä aika paljon "piireissä" vaikka umpihetero itse olenkin.

Ei ole tuntunut yhtään miltään erikoiselta jos on tullut "kesken kaiken" tuttavuuden selville.

jonka olen tuntenut lapsesta asti. Ymmärsin vasta teini-ikäisenä, että hän on homo.

Hyvä ystäväni on myös homo, olemme olleet ystäviä jo yli 10 vuotta.



Hmm. Ehkä ap:n tapauksessa tekisin niin, että jos tuosta puolisosta ei ole kerrottu, veisin heidät kylään tuonne sukulaisten luo ja esittelisin ensin sen puolison "ystävänä". Sukulaiset siis saisivat kaikessa rauhassa tutustua ensin ilman mitään ajatuksia. Sitten myöhemmin kertoisin, että ovat pariskunta. Olen siis ystäväni kohdalla monesti ajatellut, että en ensimmäisenä haluaisi kertoa hänen homoudestaan, koska mielestäni ihmisen persoona tulee ensin. Mielestäni voi olla ihan hyvää suvaitsevaisuuskasvatusta, että saa ensin tutustua ihmiseen ja nämä asiat tulevat sitten myöhemmin.

Että mikä oikeus meillä on arvostella ja jakaa ihmiset homoseksuaaleihin ja heteroseksuaaleihin? Mitä ihmisen seksuaalisuus kuuluu kenellekään? Eihän tuntemattomalta ihmiseltä kysytä että pidätkö anaaliseksistä esim. Kummastuttaa vain tämä, koska eihän seksuaalisuus vaikuta siihen kuka olet ihmisenä muita kohtaan? Terveisin umpihetero.

kysyin kerran ystävältäni, hämääkö häntä mikään kun oletuksena on aina, että on hetero. Hän kertoi, että eräs keski-ikäinen nainen, jonka hän oli tavannut töissä, oli kysynyt, onko hänellä lapsia (no, useimmilla homomiehillä ei ole). Tämä asia ei siis ärsyttänyt häntä paljon mutta esimerkki siitä, kuinka oletusarvo on hetero. Kyllähän homous jossain asioissa näkyy, ja taas monissa asioissa ei. Esimerkiksi tuo ystäväni ja hänen homoystävänsä eivät koskaan katso urheilua, siis tyyliin kokoonnu kisastudioon katsomaan jotain peliä. Kyllä homous minusta jossain määrin vaikuttaa siihen, mistä asioista on kiinnostunut, vaikka ei minusta voikaan väittää, että kaikki homot pitävät huippumuodista ja euroviisuista.

Sisko on.

Ei ollut alussakaan vaikeaa.



Olen tuntenut siskon syntymästään asti, joten mitä väliä tuollaisella asialla on. Tai niin, pidän homojen haukkujia vaan entistäkin tyhmempinä ihmisinä.

Olen taidealalla, ei aiheuta muuta reaktiota kuin että aha. Voin kyllä kuvitella, että maalla on ahtaampaa.

Onneksi ei ole ihmisiä, jotka eivät osaa mitenkään järkevästi suhtautua seksuaalivähemmistöihin. Asun sentään kaupungissa, mutta täälläkin koulutetuilla, joskin vanhemmilla ihmisillä on aivan järkyttävä asennevamma vähemmistöjä kohtaan. Kuolisin häpeästä, jos omat vanhempani tms. olisivat yhtä suvaitsemattomia, typeriä ja noloja.

Sinänsä ymmärrän sinua, että appivanhemmille me emme ole pojan pyynnöstä asiasta puhuneet lainkaan, koska ovat perus persuja ja jo yli 7-kymppisiä. Pojan ajatus on , että saavat mennä hautaan tietämättä asiaa. Muu suku tietää eikä se ole mitenään iso juttu kenellekään ollut. Poika ei vaan halua kohdata isovanhempien pettymystä.