Lue keskustelun säännöt.
Miltä tuntuu olla ruma? Oletko saanut kommentteja
09.12.2012 |
.. ja ovatko lapsesi rumia, vai kauniita?
Minä aloitan:
Olen tottunut omaan rumuuteni ja vältän peilejä. Mutta siihen ei varmaan koskaan totu, kun ihmiset kommentoivat ulkonäköäni.
En ole pyytänyt syntyä rumaksi, en voi naamalleni mitään.
Meikkaaminen vähän tasottaa, ja nätit vaatteet mutta ..
Lapsia on useampi ja he ovat nättejä. Eivät mitään jumalaisia kaunottaria, vaan tavallisen nättejä.
Heitä ei ainakaan haukuta rumaksi.
Minua on verrattu tyttäreeseeni (parikymppinen, varsin paljastavassa t-paidassa, freesinä. Kontrastina minä muutosta nuutuneena riesuissa vaatteissa): "Ooooh miten kaunis! ei kyllä uskoisi että on SINUN tyttäresi! Onko hän SINUN tyttäresi!"
Eron aikanaa esimies lohdutti, että löydän kyllä jonkun miehen, joka rakastuu minun luonteeseeni.
Ko. työpaikalla kahvihuoneessa keskustelun lomassa heitin, että miksi miehet saa lihoa mutta naisten täytyy pitää pysyä hoikkana ja kauniina. Esimies, MIES (homo) tuumasi siihen jotain ... ja sitten totesi rumentuneista naisista, että sitten se on sama mennä töihin xxx pisteeseen (jossa minä olin töissä, takahuoneessa, poissa katseista, poissa silmistä).
Se tuli niin yllättäen, että en osannut sanoa mitään.
Kommentit (37)
Voi apua näitä juttuja!! Älkää uskoko tommosta paskaa, mitä ootte joutunut kuulemaan. Mielestäni on ihan tarpeeksi epäreilua että jotkut syntyvät 'kauniimmiksi' kun muut, mutta että kuulla miten jotkut kokevat asiakseen haukkua toisia. Hyi. Luojan kiitos olen omassa lapsuudessani välttynyt tällaiselta. Haluaisin halata teitä kaikkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jännä juttu että mä olen aika ruma, mutta kukaan ei siitä kommentoi mitään eikä kyllä kehukaan. Ehkä sporttisuus ja positiivinen luonne pitää haukkujat kauempana. Nuorempana ennen vaikeaa aknea Ym.ongelmia olin ihan nätti, mutta nykyään edes meikitkään ei pelasta. Olen kyllä tottunut ulkonäkööni, mutta joskus vieraiden ihmisten tapaaminen esim.juhlissa ahdistaa.
Hei oikeesti. Te ette ole oikeesti rumia. Ette vaikka kui ois ikinä sanonut mitä kauheeta teille. On mullekin nuorena joku päätään aukonut, mutta laitan sen ääliömäisyyden piikkiin.
Olette ihania ja kauniita. Erilaisia ollaan kaikki ja hyvä niin.
Ei ole kukaan koskaan uskaltanut mainita asiasta.
t. Iso ruma mies
[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 21:32"]
Ei ole kukaan koskaan uskaltanut mainita asiasta.
t. Iso ruma mies
[/quote]
Mulle on.
t. pieni laiha ruma mies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun on tarpeeksi ruma, niin jää ikisinkuksi. Itse aloin vasta 28 vuotiaana aloin seurustella, elämäni ensimmäisen kerran.
Miettikää, miltä tuntuu elää elämää vuodesta toiseen aina yksin, ilman rakkauta, seksiä, toisen läheisyyttä. Ei saa kokea miltä tuntuu, kun joku rakastuu tai ihastuu sinuun. Kukaan ei halua flirttailla kanssasi, päinvastoin flirtti ja aloite miesten suuntaan aiheuttaa joka_ikinen_kerta inhotus reaktion, joka tulee esiin joko avoimena tyrmistyksenä/halveksuntana/vihaisena torjuntana ikävine kommentteineen kuten "ei kiinnosta tuollainen sotanorsu", "mitä sä kuvittelet itsestäsi", "hyi, helvetti" jne. Ja siis itse olen vain hymyillyt, ja ehdottanut iloisena voitaisiinko nähdä, olisi kiva tutustua jne.. Ajatelkaa, millaista on kasvaa teininä, kasvaa teinistä nuoreksi aikuiseksi, nuoresta aikuisesta aikuiseksi, ja aikuisesta lähes keski-ikäiseksi, koskaan saamatta tuntea, että miehiä millään tavalla kiinnostaa seura muutoin kuin kaverina. Ei halauksia, ei pussauksia, ei läheisyyttä, ei halua tutustua ja kiinnostua sinusta. Koskaan et saa kehuja ulkonäöstä, tai kivaa flirttiä, tai positiivista huomioita. Mieheille olet kertakaikkiasen näkymätön, mitätön, ei kiinnostava henkilö.
Ja sitten vielä se, että et voi valita saatko lapsia, perhettä, pääsetkö naimisiin. Se oli pahinta itselleni. Sillä rakastan lapsia. Olin jo suunnitellut, että kun täytän kolmekymmentä, joko pokaan jonkun kännisen miehen hedelmällisinä päivinä, ja sekstaan (pelkäsin kyllä, että minun tuurillani saan jonkun taudin), tai sitten maksan hedelmöityshoitoni (siihen aikaan sai sinkut vielä suomessakin tätä palvelua maksusta, yksityisellä klinikalla).
Onneksi tarinallani on kuitenkin onnellinen loppu; tapasin 28 vuotiaana ihanan miehen, joka oli itsekin ollut ikisinkku 10 v, ja nyt ollaan oltu naimisissa jo 15 v! Onnnellinen, rakkaudentäyteinen avioliitto ja ihanat lapset.
Ja toisekseen, olet kyllä joutunut kohtaamaan äärimmäisen rumaa kohtelua.
Kai kuitenkin olet joskus saanut kuulla jotain positiivista ulkonäöstäsi? Itse en ole koskaan tavannut mielestäni oikeasti rumaa ihmistä, vaikka kaikenlaista olen nähnyt erittäin pahoista kasvojen alueen palovammoista lähtien. Ihmisen kauneus on oikeasti aivan jotain muuta kuin ulkonäkö.
Sovinistimiesten kommentit nyt kannattaa jättää ihan omaan arvoonsa. Heidän kauneuskäsityksensä on jotain sellaista, jota ei oikeastaan voi edes kutsua kauneuskäsitykseksi vaan joksikin muuksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja toisekseen, olet kyllä joutunut kohtaamaan äärimmäisen rumaa kohtelua.Kai kuitenkin olet joskus saanut kuulla jotain positiivista ulkonäöstäsi? Itse en ole koskaan tavannut mielestäni oikeasti rumaa ihmistä, vaikka kaikenlaista olen nähnyt erittäin pahoista kasvojen alueen palovammoista lähtien. Ihmisen kauneus on oikeasti aivan jotain muuta kuin ulkonäkö.
Sovinistimiesten kommentit nyt kannattaa jättää ihan omaan arvoonsa. Heidän kauneuskäsityksensä on jotain sellaista, jota ei oikeastaan voi edes kutsua kauneuskäsitykseksi vaan joksikin muuksi.
Voi, tuohan on ollut aika kilttiä vielä.
Minua on koko lapsuus ja teini-ikä haukuttu rumaksi.
Teiniaikainen kaveripiiri pitä hauskaa minun kustannuksellani kun olivat sitä mieltä, että olen tyhmä, lihava, ruma.
Tapaus: olin noin vajaa 40 v, tyttäreni noin 18 v. Olimme häissä. Hääjuhlan bändin soitaja, huomattavasti vanhempi mies, vikitteli ja liehitteli tytärtäni avoimesti, tyttö kikerteli vieressä. Minä menin paikalle, otin tyttäreni halaukseen, nauraen ja vitsinä sanoin , että pidä varasi, se on minun tyttäreni.
Johon bänbityyppi tuumasi, että eipä kyllä uskoisi jne. En muista miten hän sen muotoili, mutta äänensävy oli töykeä, epäystävällinen ja hän toisti vielä sanomansa, kun me kumpikaan emme ensisanomasta tajunneet viesti, mutta se meni niin, että ei kyllä uskoisi, että minä olen tytön äiti, on tässä tapauksessa omena vierinyt tosi kauas ja viittaus oli varsin suorasanaisesti minun ulkonäköön; ruma.
Ja tapauksia: Uusi ystäväni, nainen, perheenäiti, minua yli 10 v nuorempi ja hyvin tummaihoinen. Minä valkoinen, en päivety.
Hän osti minulle jotain kasvovoidetta lahjaksi, jotta vähän olisin freesimpi.
Soitti asioikseen yksi ilta, innostui tv-mainoksesta, että minun pitäisi värjätä hiukseni sillä värillä, en olisi niin nuutuneen näköinen.
Tai kommentit ihan noin ohimennen siitä, miten olen kalpea ja minun pitäisi tehdä itselleni sitä ja tätä että olisin freesimpi. Sano siinä sitten, että hei, olen 45, neljä lasta, olen punainen, pisamainen; minusta ei tule kolmekymppistä tummahipiäistä vaikka mitä tekisin..
Alkuun otin ihan ajattelemattomana suorasanaisuutena mutta hyvää tarkoittavana hänen kommenttinsa, mutta siten en enää jaksanut, kun sitä suorasanaisuutta tuli liikaa. Emme ole enää tekemisissä.
Aikuisiällä muutama ystävä on katsonut lapsuus ja nuoruusajan valokuviani ja aivan spontaanisti ihastellut, että olen ollut nätti; söpö pienenä ja nätti teininä.
Nauraneet ystävieni kuville, langanlaihoille rillipäille, näille jotka olivat siinä kaveripiirissä jumalaisen kaunottarien tittelissä.
Minulla on ihan ok-piirteet. Nenä, silmät, kulmakarvat, suu, leuka. Mutta jotenkin kun nämä yhdistää minun naamassani, se ei toimi.
Olin sinkkuna joskus 35+ ikäisenä. samaan aikaan, kun joidenkin miesten mielestä olin nätti, toisten mielestä olin kuvottava ruma.
mutta lähinnä nuorena kun kävin juhlimassa baareissa. Siellä saattoi tulla miehiä juttelemaan meidän tyttöporukan kanssa, ja juovuksissa miehet saattoivat hyvinkin suorasukaisesti kommentoida ulkonäköäni. Esim. sanoa toiselle seurueen miehelle "hyi helvetti minkä näkönen ämmä täällä on". Hienovaraisempia kommentteja olen saanut kun nettideittailua yritin jäätyäni 32-vuotiaana (taas) sinkuksi. Saatettiin sanoa esimerkiksi etten ole miehelle tarpeeksi näyttävän näköinen.
Ärsyttävintä on, että minun äitini ja myös veljeni ovat poikkeuksellisen kauniita. Äiti on kisannut missikisoissakin 1960-luvulla, ja veli on sellainen monien naisten kuolaama pitkä-tumma-komea. Mutta minä tyttönä sitten perin isäni ulkonäön valitettavasti, eli kellertävänvaalea tukka ja silmäripset, punakka ihonväri, pyöreä ja leveä naama, lyhyt ja vanttera kroppa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1 Olin ala-asteella ja kävein itsekseni illalla kotiinpäin. Takaa tuli joukko samanikäisiä poikia, joista yksi ohitti minut nähdäkseni kasvoni. Totesi sitten, että ei hänen makuunsa.
2 Kreikassa kävelin yksin illalla hotelliin. Yksi mies seurasi, ohitti ja katsoi. Totesi: vitun eskimo.
3 Olin aina se kolmaspyörä, jota kukaan ei halunnut. Eka poikaystävä oli mieheni, jonka tapasin yli 20v-vuotiaana.
En itsekään ole mikään kaunotar. Nykyisin ajattelen, että olen hyvin persoonallisen näköinen, ja jotkut pitävät nättinä ja toiset taas ei.
Mä olen pohtinut tuota, että millä tavalla erilainen ihminen olisin, jos miehet kilvan olisivat halunneet huomiotani nuoruudessani. Ja olen seurannut, miten käyttäytyy tuollaisessa asemassa oleva tyttö. Jos on kaunis on helppo olla olevinaan parempi ja "hyvempi" kaveripiirissä. Toisaalta oikea kasvu ihmisenä tällä kohtaa jää mahdollisesti vähemmälle oman itsen ihailun huumasssa.
Toisaalta vanhenemisen myötä se katoaa kaikilta, tässäkin toiset tekee sen arvokkaasti ja toiset ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko, että kukaan teistä on niin ruma, kuin luulette olevanne.
Hyvin vastenmielisillä ja epämiellyttävästi käyttäytyvillä miehillä on tapana kommentoida ikävästi naisia. Näyttivätpä nämä ihan miltä tahansa.
Ymmärrän tietenkin, että saamanne typerät kommentit loukkasivat heitä. Toisaalta olen sitä mieltä, että teidän kenenkään ei pidä koskaan ottaa tosissanne känniääliömiesten kommentteja.
Minä suhtaudun tylysti etenkin puolisoitaan pettäviin miehiin, joten minua on nimitetty lesboksi hyvin pitkään. Nuorempana se loukkasi, mutta myöhemmin olen ajatellut, että kyseessä oli hylättyjen miesten naurettava reaktio.
Te kaikki näytätte paremmalta, kuin uskottekaan. :)
pari luokkakaveriani haukkui mun ulkonäköä, mutta ei onneksi muut ole ikinä kommentoineet negasti tai oikein mitenkän rumuuttani.
Enkä välttele peilejäkään, omasta mielestäni mussa on jotain nättiä silti, vaikka tajuan kyllä senkin, että se on vain mun mielestä :)
Tyttäreni on erittäin nätti, poikakin mukavan näköinen. Kyllä heissä on jotain samaa kuin minussa, mutta ei onneksi niin rumina piirteinä kuin mulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanotaan rumaksi suht usein. Nelosella lähes päivittäin
Voi voi. Rumaksi muita haukkuvat ihmiset ovat jotenkin ongelmaisia itse, näin minä ajattelen. Yrittäkää olla alistumatta siihen, että muut saisivat sanoa teistä mitä vaan ja että he olisivat oikeassa. Teissä ei ole vikaa!
Ite olen alalla, jolla ulkonäöllä on jossain määrin merkitystä. Olen ollut julkisuudessa sellaisessa yhteydessä, joka vihjaa siihen, että minua ei pidetä ainakaan kovin vastenmielisenä. Mutta mitä esim.netin keskustelupalstoilla on minusta sanottu? Niiden kommenttien mukaan olen todella vastenmielinen. Huvittavaa vain on, että samojen palstojen mukaan myös esim.Irina Björklund, Penelope Cruz ja Nicole Kidman ovat susirumia. Eli aina löytyy niitä, joiden elämän sisältö on painaa muita allas. Älkää antako heidän tehdä niin! Rakastakaa itseänne!
on haukuttu tietty laudaksi ainakin. Ja kerran kapakassa sellainen itseään täynnä oleva tavisjannu tuli pöytään vonkaamaan. Vähän myöhemmin yksi hänen kavereistaan selitti myötätuntoisena, että hän säälii mua, ts. kaveri yrittää käyttää hyväksi, koska tän näköisenä ajattelee olevan helppo.
Eräässä yhteisössä pidin erästä naista ihan hyvänä kaverina, mutta kerran hän huokaisi syvään: "voi että mä toivon, että sä saisit lottovoiton, niin saisit sitten miehenkin."
Naureskelin siinä, että jaa, siis muuten en saa, ja hän vain katsoi hiljaa.
Ja on mulla ollut ihan kipeä miesystävä, joka päissään aina alkoi haukkua, mm. rumimmaksi harakaksi, mitä tällä perällä on nähty.
En mä tiedä, ehkä mä en ole kuitenkaan ollut tarpeeksi ruma, koska nyt kun ajattelee, että jos yksikään mies ei olisi koskaan tikullakaan koskenut, olisin säästynyt kaikilta näiltä kusipäiltä.
Nyt olen lopun elämää yksin, ja hyvä näin.
Totuus oli, että rumempiakin tyttöjä oli useampi, vaan olivat suositumpia joten he pitivät huolen siitä että etenkin pojat tekivät rumuuteni selväksi. Keikuin koko nuoruuteni normaalipainon ylärajalla ja olin muodokaskin, vaan minusta puhuttiin kuin tonnin painavasta sotanorsusta. Kiusattu olin myös, luokkakuvassa muut istuvat metrin päässä minusta.
Nuorena aikuisena perääni on huudeltu jotain kuten "läski!", "ruma", "hyi vittu!" jne. Kerran tulin valvotun yön jälkeen töistä meikittä ja muutama teinipillu arvosteli kovaan ääneen ohikulkevia, antaen minulle arvosanaksi "just ja just viis eikä neljä". Itku pääsi. Vuosia myöhemmin katsoin kuviani enkä erottunut mielestäni oikein mitenkään muista. Suositut kaverini, joilla oli mm. kierot silmät ja parilla noita-akan nenä ym., olivat silti jostain syystä muista kauniita.
Ps. Mieheni on aina pitänyt minua kauniina ja sanoo sen edelleen joka päivä (naimisissa 10 vuotta). Mutta hän on ainoa ihminen, jonka suusta olen tämän kuullut ja ainoa mies, jolle kelpasin seurustelukumppaniksi...
1 Olin ala-asteella ja kävein itsekseni illalla kotiinpäin. Takaa tuli joukko samanikäisiä poikia, joista yksi ohitti minut nähdäkseni kasvoni. Totesi sitten, että ei hänen makuunsa.
Totesin vain tyynesti takaisin, että ihanko tosissaan hän luulee itse olevansa naisten mieleen.
Sain osakseni vielä paljon pahempaa sen kommentin jälkeen.
perään hyi vittu miten läski perse, kaverin mies katsoi pitkään ja sanoi että olet vittumaisen näköinen nainen.
Siis se tunne ku mies haukkuu sua rumaks ja laihaks harakaks :(