Tulossa parisuhdeviikonloppu

eli ensi viikonloppuna esikoinen rippileirillä, keskimmäinen menee mummolaan ja kuopus kummitädin kanssa teatteriin. Minulla piti olla jokasyksyinen shoppailureissu Tukholmaan parin kaverin kanssa, mutta mies ryhtyi hehkuttamaan parisuhdeviikoloppua ja harvinaista yhdessäoloa kaksin kotona jne., joten peruin reissun perherauhan nimissä.



Perjantaina miehen kaveri käväisi ja kertoi, että ovat porukalla vuokranneet mökin jostain hevonkuusesta ja tiedossa olisi äijämeinikiä. Mies innostui siitä ja lupasi lähteä mukaan.



Illalla kysyin, että miten se olikaan nyt se yhdessäolo ja parisuhde ja rauhallinen lekottelu kotona, jonka takia minä jouduin perumaan jo elokuussa sovitun menon. Mies pyöritteli silmiään ja vetosi siihen, että kyseessä on ainutkertainen tilaisuus, hän ei ole koko syksynä käynyt missään (en muuten ole minäkään) ja että hän lupasi kaverille. Ihmettelin, että eikö hän minulle luvannutakaan mitään. Me voimme kuulemma valita jonkun toisen viikonlopun.



Nyt minun pitäisi etsiä lämpökerrasto ja makuupussi ja ne vedenkestävät talvikengät. Hymyilin miehelle iloisesti ja sanoin, että "mä lupasin nyt palstailla, katsotaan niitä sun tavaroita joku toinen viikonloppu".