Normaalia? Aviomiehestä ja miespuolisesta ystävästä.

Ei kai sillä sukupuolella pitäisi olla väliä. Yhtä hyvin saattaisi joku naispuolinen ystäväsi olla ns. sielun sisaresi, jonka kanssa olisit samalla aaltopituudella henkisesti.

Mihin aviomiehessäsi ihastuit? Mihin rakastuit? Miksi rakastat häntä? Koitahan miettiä näitä ja herätellä myös henkistä yhteyttänne uudestaan, pakkohan sellainen teillä on alunalkujaan ollut olla kun naimisiin olette menneet... vai?



Jos alkaa tuntua, että aviomiehen kanssa ei tule hommasta mitään yrityksistä huolimatta niin ensin pariterapia sanoisin. Älä aloita ihastuksen kanssa mitään " syvällistä kaverisuhdetta" . Se on nimittäin pettämistä myös. Mieti jos aviomiehesi sanoisi samaa sinusta, että kun sinun kanssa ei ole henkistä yhteyttä niin käy naapurin Minnan kanssa iltakävelyillä ja juo viiniä syvällisestii keskustellen - miltä tuntuisi sinusta?

Kuule, jätä se " ystävä" ja " rakas miehesi" . Mene itte johonkin terapiaan. Sää haluut ittellesi jotain täydellistä vaikka selität ettei semmosta olekaan..



Sulla on suhteessa ny jotain ongelmaa ja ne tarttee hoitaa, siksi sua kiinnostaa se toinen. Mikä ihmeen kaveri se on jos sulla on vetoa sitä kohtaan??? Anna ny saatana olla!



Jos sulla on hyvä mies, toimiva seksi niin hoida se suhde sellaseksi ettet ole suhteessa vaan " koska olette ollu yhdessä jokauan" -vai miten nyt itsesi ilmasit.



OOTKO PUHUNU MIEHELLESI ettei sulla oo kun velvollisuus hänen kanssaan kun ootte ollu yhessä jo reilun ajan ja elämä on " ihan jees" ?



Mua ainakin nolottaisi olla sun kengissä. Sori vaan, mutta kuka haluaa elää päivääkään suhteessa jossa on ihan mukavaa, seksikin toimii??

Mua ainakin oksettaisi kuulla jos mies olis mun kanssa " kun on oltu jo kimpassa vuosia" ! Mitkä on syyt jokka sää toivot että miehesi on sun kanssa? Entä jos se tuntee kiimaa jotain naista kohtaan?



HERÄÄ; ja herätä parisuhteesi!



T. vasta 8 vuotta parisuhdetta takana.

Kyllä olen yrittänyt herätellä itseäni. Olen myös yrittänyt herätellä parisuhdettani. Elämä ei aina ole niin yksinkertaista.



En oikein voi olla sitäkään mieltä, että paras ystävä pitäisi jättää. Hyviä ystäviä ei ole koskaan liikaa.



Miehelleni ja ystävälleni olen kertonut tilanteen rehellisesti. Kenellekään en valehtele joten ainakin siinä mielessä kai kuitenkin hyvä tilanne.



Parisuhteen etääntyminen johtuu siitä, että olemme kasvaneet miehen kanssa eri tahtia ja eri suuntiin - alkuvaiheessa toki olimme monta vuotta ' samalla aaltopituudella' . :-( Näin vaan joskus elämä menee.



Siinä tosiaan itseni pitäisi kehittyä, että en odottaisi täydellisyyttä.



Hajoan ihan täysin jos joudun jättämään ystäväni. Haluaisin todella saada parisuhteen kuntoon muulla keinolla. Ei kai puolison tarvitse ollakaan se paras ystävä?



Luulisin että on kuitenkin normaalia ystävyyssuhteessa, että jossain vaiheessa tulee ihastumisvaihekin.



Ymmärrän ettei tämä ole miehellenikään mukavaa.



ap

Kai itsekin tajuat mitä olet tekemässä? Ei tuo ole puhdasta henkistä ystävyyttä vaan olet ihastunut, mahdollisesti syvenee rakastumisvaiheeseen. Mitä sitten teet?

Sää jauhat että haluat pitää ystäväsi -puhut hänestä hellemmin. Se jo kertoo että jossain mättää! HAJOAISITKO jos sun MIES jättäisi sut? Et kertonut sitä, vaan ystävän menetys ahdistaa..

Epäilen vahvasti ettei sun mielipiteistäsi tiedä kumpikaan, koska tilanne ei voi olla tollanen silloin! Tai jos ketään ei kiinnosta että sää oot miehesi kanssa vaan tottumuksesta ja ystäväsi kiihottaa enempi niin ootte tunnevammasia kaikki.



Ystäviä ei voi olla liikaa, mutta sori vaan: seksuaaliset tunteet ei kuulu YSTÄVYYTEEN! Miehelläsi on samoja tunteita ystäviään kohtaan???

Miehen kuuluu olla parempi ystävä siinä mielessä että teillä on seksielämä ja henkinen yhteys. Tottakai saa olla ystäviä joitten kanssa on hauskaa, mutta JOS alkaa alapäätä kutittaan ja suhde ystävään vaikuttaa parisuhteeseen ja kuvittelet jopa millaista hänen kanssaan olisi niin ollaan jo pihalla ystävyydestä!!

Miehesi pitää olla siis paras ystäväsi. Jos joudut miettimään tälläsiä " Hajoan ilman häntä" niin olet kyllä jo pihalla ystävyydestä. En minä ajattele kenestäkään ystävästäni niin. Ystävät vaan on. Ei tartte miettimään heidän olemassa oloaan. Mutta parisuhde on tärkeämpi. Ai, mutta olette " kasvanu erilleen" ..



Ja mää en tajua tota elokuvista tuttua: kasvoimme erillemme -lausetta! Selitä: Ette enää ymmärrä toisianne. Ja haluatte eri asioita elämältä. No sitten teijän pitää erota.

Mutta musta tuntuu että toi lause pitää enempi sisällään sitä että ei huolehdita enää parisuhteesta ja enää ei toinen kiinnosta. Sua kiinnostaa enempi ystäväsi. Et vaan halua ottaa vastuuta. Myöntää että olet epäonnistunut hoitamaan parisuhdetta. " ajaudutte erillenne" koska sinä et hoida osaasi. Harrastatte seksiä, et ole mukana koska oikeastaan sua ei mies enää kiinnosta? Olet kiinnostunut ystävästäsi, mutta pelkäät että parisuhde kaatuu. Eikä ystäväsi haluakaan olla kanssasi.



Mua taas kiinnostaa tietää miten olet kertonut tilanteen miehille: Musta tuntuu että mää oon tylsistyny ja tunnen vetoa suhun rakas paras ystäväni! Mieheni on mulle tuttu ja turvallinen, olen enää sinun kanssasi koska ollaan oltu yhdessä jo vuosia..



Koska et sää ole kertonu niille että olet tylsistyny mieheesi ja kiinnostunut kaveristasi. Ei sitä tarttisi tässä jauhaa nyt silloin. Olisi joko tai, mies tai uusi mies.





4

Mutta tietty etääntyminen olisi kyllä paikallaan. Ei ystävyytenne itsekseen syvene, ja taidat kyllä halutakin sen syventymistä kun kerran ihastunut olet. Jos haluat pelastaa avioliittosi niin ETÄÄNNY tästä ystävästä. Selitä vaikka tilanne hänelle ja ehdota, että tapaisitte harvemmin. Tee myös se päätös, että puhut asioistasi ennen muuta omalle miehellesi, etkä aina käänny tämän ystävän puoleen! Kavereita voitte olla, mutta ette enempää, jos kerran haluat avioliitostasi vielä jotain tulevan.

4:lle: usko pois, että tällaisia suhteita voi olla. eli että sekä mies ja ystäväni tietävät tunteistani. Suhteeni heihin molempiin on todella avoin, rehellinen ja luottamuksellinen. Suhteita kun on monenlaisia! Ja mulla sattuu olemaan sekä miehenä että ystävänä erittäin kypsät ja avarakatseiset ihmiset :)



Mutta nyt on tultu pattitilanteeseen. Mun pitänee ottaa etäisyyttä ystävään ja yrittää panostaa enemmän parisuhteeseen. Se kun todellakin hoitamatta huononee. Olen tähän saakka ehkä ajatellut parisuhdetta pelkästään seksi-mittarilla ja seksi kun on sujunut hyvin, niin en ole ajatellut, että suhdetta pitäisi muutenkin hoitaa! (ja kun arki on sujunut hyvin) Syyt joiden vuoksi mieheni kanssa olen alunperin alkanut suhteeseen, ovat että hän on hyvännäköinen (siis aika pinnallista, vasta nyt on henkinen puoli tullut minulle tärkeämmäksi), hyvin sujuva seksi ja että hän on kunnollinen ja muutenkin kaikki järkisyyt kunnossa... siis olen ehkä painottanut järkisyitä, vaikkakin olin tietysti alussa häneen myös rakastunut. Ei mulla nuorempana ollut tarvetta sellaisille keskusteluille, mitä nyt käymme ystäväni kanssa! Ihmiset kun muuttuvat!



En tosiaan aio vapaaehtoisesti luopua ystävästäni kokonaan. Mutta ehkä yritän etääntyä. Alan taistella nyt parisuhteeni parantamiseksi ja käyttää enemmän aikaa siihen. Tällä hetkellä todellakin ystäväni on mulle tärkeämpi. Tähän on ystävyys lipsahtanut. Silti olen mieheni kanssa enkä ole sängyssä muiden kanssa ollut, sen takia mieheni hyväksyy tämän ystävyyteni vaikkakaan ei pidä siitä, että tunteet käyvät liian kuumina. Silti hän ymmärtää että näinkin voi käydä, pitkään parisuhteeseen mahtuu monenlaista ja monenlaisesta voidaan selviytyä! Mieheni antaa minulle tilaa, hän antaa minun itseni tehdä johtopäätökset. Pakottamalla hän tuskin saisikaan mitään rakentavaa aikaiseksi.



Toivon että ystävyyteni ystävään voisi jatkua antoisana, ehkä tämä on syventänyt ystävyyttämme, kun tästä selvitään.



Eikä voi sanoa, että olisin tylsistynyt mieheeni. Seksiin en ole tylsistynyt. Ja sen lisäksi meillä on paljon yhteisiä mukavia harrastuksia. Hänessä on paljon hyvää jota arvostan ja jonka takia olen houkutuksista huolimatta pysynyt kaidalla tiellä siinä mielessä etten ole päätynyt punkan pohjalle ystäväni tai kenenkään muunkaan kanssa. Nelonen yksinkertaistaa asioita ja näkee ne kovin mustavalkoisesti ja moralisoivasti. Mutta ehkä hyvä niin, sillä ehkä juuri nyt kaipaankin kärjistyksiä ja ' herättelyä' :) Joudun tekemään valinnan mitä tulee romanttisiin tunteisiin.



ap

ja kun vuosien arki tulee eteen niin " synkkaaminen" hiipuu väistämättä