Kateus sinua kohtaan, miten suhtaudutte

pahalta. Pahalta siksi, ettei mun elämä ole mitenkään kadehdittavaa. Kun jokin asia joskus onnistuu, saattaa sitäkin onnistumita joku kateellinen kadehtia. Ja yleensä nämä kadehtijat eivät edes tiedä kuinka paljon on saattanut jonkin asian eteen tehdä töitä.

enkä yleensä nyt mieti kadehtiiko joku vai ei. Jos huomaan sellaista niin yritän jotenkin tehdä toisen oloa mukavammaksi, esim. jos se kadehtii varallisuutamme, en mitenkään korosta sitä puheissani tai ostoksissani, jos ulkonäköäni niin en kovin laitettuna tule tapaamaan häntä jne.

Yleensä olen vaivaanut, jos joku kadehtii, sillä en todellakaan koe että elämäni olisi mitenkään ihmeellistä.



Tätä en myöntäisi muualla, mutta tiedän erään ihmisen kadehtivan minua ja perhettämme. Hänen kohdallaan koetan lisätä kateutta, sillä en voi sietää kyseistä henkilöä. Röyhkeämpää ja tungettelevampaa hyväksikäyttäjää nimittäin en ole tavannut. Siksi en anna hänelle mitään - mitään hänellä ei ole muutenkaan - mutta epäsuorasti tuon esiin asioita, joita hän kadehtii (työ, mieheni, lapset, perhe, säännöllinen elämä, vara elää normaalia elämää - siis ostaa kaupasta ruokaa, joskus matkustella jne). En muuten tekisi näin, jos hän olisi osaton ilman omaa syytään. Mutta kun ei ole. Elämänasenne vain on se, että maataan sohvalla ja odotetaan että muut pyyhkii perseen, terveeltä ja älykkäältä ihmiseltä.

Eli syytänkö toista kateudesta, koska olen sitä itse. Jos joku suoraan kertoo olevansa kateellinen en luultavasti reagoisi siihen mitenkään.

Mun työkaverini kadehtii minua. Tiedän sen kun on kertonut ihan suoraan erilaisten sattumien kautta. Ärsyttää kun minusta on tullut niin varovainen joka suhteessa että yritän olla antamatta kateuden aihetta. Kaiken huippu on että olen 20 viikolla raskaana ja töissä ei kukaan tiedä. Enkä uskalla kertoa sitä. Vaikka mieli tekis, mutta en vaan haluaisi loukata toista sillä..