Maailman tärkein ja vaativin työtehtävä on lasten kasvatus.

kuka hyvänsä idiootti voi tehdä lapsia.

vanhempien lisäksi lastentarhanopettajat, perhepäivähoitajat ja lastenhoitajat sekä opettajat tekevät tätä tärkeää työtä.

Valitettavasti kuka hyvänsä idiootti voi tehdä lapsia.

Valitettavasti kuka hyvänsä idiootti jaksaa kadehtia kotiäitejä.

vanhempien lisäksi lastentarhanopettajat, perhepäivähoitajat ja lastenhoitajat sekä opettajat tekevät tätä tärkeää työtä.

vanhempien lisäksi lastentarhanopettajat, perhepäivähoitajat ja lastenhoitajat sekä opettajat tekevät tätä tärkeää työtä.

Ei äidin tarkoitus ole työllistää noita, joilla ei ole mitään tunnesidettä sinun lapseesi.

Maailman tärkein ja vaativin työtehtävä on lasten kasvatus.

Mitään tulosvastuuta/seuranta/valvontaa ei ole vaan raha juoksee vaikka laiminlöisi kasvattamistyön

Maailman tärkein ja vaativin työtehtävä on lasten kasvatus.

Mitään tulosvastuuta/seuranta/valvontaa ei ole vaan raha juoksee vaikka laiminlöisi kasvattamistyön

Onko sydämellinen mutta syrjäytynyt äiti parempi tai huonompi kuin jatkuvasti vihainen ja kiireinen, ulkoisesti menestyvä uraäiti? ELÄMÄSSÄ ei käsittääkseni ole tulosvastuuta kuten työelämässä? Tai tarkemmin ajatellen, se tulosvastuu on sitä, millainen aikuinen lapsesta kasvaa. Julma, kylmä, ahne, itsekeskeinen vai inhimillinen, toiset huomioon ottava, omasta edustaan tinkimään kykenevä tunteva, itseään ja toisia ja kaikkia elollisia kunnioittava. Tuloksen vastuullisuus selviää vasta kun itse kasvat horsmaa. Tuhosivatko lapsesi vai rakensivatko.

En ymmärrä miksi juuri naiset jatkuvasti aliarvioivat äityttä.

vanhempien lisäksi lastentarhanopettajat, perhepäivähoitajat ja lastenhoitajat sekä opettajat tekevät tätä tärkeää työtä.

Ei äidin tarkoitus ole työllistää noita, joilla ei ole mitään tunnesidettä sinun lapseesi.

Äidin kuuluu kasvattaa lapsensa ja siihen kuuluu olennaisesti myös lapsen elättäminen, joten näitä ammatinedustajia tarvitaan tekemään kasvatustyötä kun äiti tienaa perheelleen rahaa. Hyvällä hoitjalla ja hyvissä työolosuhteissa hoitajalla on tunneyhteys hoitamaansa lapseen.

Haluaisin myös lisätä tähän vanhustenhoidon.

Jos pelkästään lisäännyttäisiin ja hoidettaisiin tuotoksia, niin aika heikosti kävisi yhdessä hujauksessa koko tälle yhteiskunnalle. On tässä vähän muustakin kyse tässä elämässä, kun ei sentään mitään kaniineja olla.

Itse hoidan lisäksi vaativaa asiantuntijatehtävää 8 h päivässä neljänä päivänä viikossa, ja tuona aikana lasteni kasvattamiseen osallistuvat mukavat, ammattitaitoiset päiväkodin lto:t ja hoitajat.



Eivät nämä millään tapaa sulje toisiaan pois.

Minä en "kasvata" lapsiani. Minä katson, että maailman tärkein tehtävä on elää yhdessä lasten kanssa. Sitten heitä ei tarvitse "kasvattaa".

mutta että maailman vaativin työtehtävä?? Ei todellakaan.

Haluan antaa lapsilleni parhaat mahdolliset elämän eväät, ja se vaatii itseltäni paljon vaivannäköä ja läsnäoloa. Helpompi olisi antaa telkkarin ja tietokoneen kasvattaa, kuin lähteä museoon tai uimahalliin, ja oikeasti tutustua ja osallistua lapsen mielestä mielenkiintoisin juttuihin, joihin itse ei enää niin jaksaisi työn lisäksi paneutua.



Tai olla kiinnostunut koulunkäynnistä, harrastuksista, lapsen kavereista...on se vaativaa. Palkinnoksi toki saa fiksun, empaattisen, koulussa menestyvän lapsen. Mutta työtä se vaatii.



Kolmen äiti

Maailman tärkein ja vaativin työtehtävä on lasten kasvatus.

Mitään tulosvastuuta/seuranta/valvontaa ei ole vaan raha juoksee vaikka laiminlöisi kasvattamistyön

Onko sydämellinen mutta syrjäytynyt äiti parempi tai huonompi kuin jatkuvasti vihainen ja kiireinen, ulkoisesti menestyvä uraäiti? ELÄMÄSSÄ ei käsittääkseni ole tulosvastuuta kuten työelämässä? Tai tarkemmin ajatellen, se tulosvastuu on sitä, millainen aikuinen lapsesta kasvaa. Julma, kylmä, ahne, itsekeskeinen vai inhimillinen, toiset huomioon ottava, omasta edustaan tinkimään kykenevä tunteva, itseään ja toisia ja kaikkia elollisia kunnioittava. Tuloksen vastuullisuus selviää vasta kun itse kasvat horsmaa. Tuhosivatko lapsesi vai rakensivatko.

Ei ole aina vanhemmista kiinni. Vai oletko sinä muka juuri sitä, mitä vanhemmiltasi sait?

Minä en ainakaan ole, niillä kodin antamilla eväillä ei olisi pitkälle päästy.

Mutta joo, totta kai on tärkeää ja vastuullsta hommaa kasvattaa lapsia, mutta ei sen tarvitse eikä pidä yhden ihmisen koko elämä olla.

Lapsi kasvatetaan ja kasvaa yhteisössä yhteisön jäseneksi ja tarvitsee hyvin paljon muutakin kuin äitinsä. Ja ei, koko maailman ei tarvitse tuntea syvää ja ehdotonta rakkautta juuri tuota pilttiä kohtaan, vaan lapsen on varsin hyvä oppia myös rakentamaan omaa identiteettiään sen mukaan millaista vastakaikua saa ympäristöstään omalla käytöksellään.

mutta että maailman vaativin työtehtävä?? Ei todellakaan.

18 aktiivista 24/7 tietoisuutta vanhemmuudestaan, jatkuvaa valpaana oloa omien arvojen, tunteiden, lasten arvojen, tunteiden, ympäröivän maailman suhteen. Omat traumat pitää kohdata ettei siirrä niitä lapsilleen yms. vanhemmuus on kokonaisvaltaista, tärkeää ja hienoa työtä, ehkä maailman vaativimpia tehtäviä, ja tänä päivänä monelle täysin ylivoimaista. Ei se vaipanvaihto olekaan, vaan se mitä itse olet ihmisenä ja miten osaat käsitellä itseäsi ja lastasi, ettet tuhoa lapsesi mahdollisuksia. Siinä harva onnistuu hyvin, kukaan ei täydellisesti.

vaativin tehtävä kenties mutta ei TYÖtehtävä.

Maailman tärkein ja vaativin työtehtävä on lasten kasvatus.

Mitään tulosvastuuta/seuranta/valvontaa ei ole vaan raha juoksee vaikka laiminlöisi kasvattamistyön

Onko sydämellinen mutta syrjäytynyt äiti parempi tai huonompi kuin jatkuvasti vihainen ja kiireinen, ulkoisesti menestyvä uraäiti? ELÄMÄSSÄ ei käsittääkseni ole tulosvastuuta kuten työelämässä? Tai tarkemmin ajatellen, se tulosvastuu on sitä, millainen aikuinen lapsesta kasvaa. Julma, kylmä, ahne, itsekeskeinen vai inhimillinen, toiset huomioon ottava, omasta edustaan tinkimään kykenevä tunteva, itseään ja toisia ja kaikkia elollisia kunnioittava. Tuloksen vastuullisuus selviää vasta kun itse kasvat horsmaa. Tuhosivatko lapsesi vai rakensivatko.

Ei ole aina vanhemmista kiinni. Vai oletko sinä muka juuri sitä, mitä vanhemmiltasi sait?

Minä en ainakaan ole, niillä kodin antamilla eväillä ei olisi pitkälle päästy.

Mutta joo, totta kai on tärkeää ja vastuullsta hommaa kasvattaa lapsia, mutta ei sen tarvitse eikä pidä yhden ihmisen koko elämä olla.

Lapsi kasvatetaan ja kasvaa yhteisössä yhteisön jäseneksi ja tarvitsee hyvin paljon muutakin kuin äitinsä. Ja ei, koko maailman ei tarvitse tuntea syvää ja ehdotonta rakkautta juuri tuota pilttiä kohtaan, vaan lapsen on varsin hyvä oppia myös rakentamaan omaa identiteettiään sen mukaan millaista vastakaikua saa ympäristöstään omalla käytöksellään.

, mutta se mitä vanhemmat itse ovat ja miten lapsen kasvattavat on kyllä perusta kaikelle. Mutta tässä tämä paradoksi juuri on; kun täällä tivataan kontrollia elämään ja lasten hankkimiseen ja naimisiinmenoon ja milloin mihinkin; elämä ei ole kenenkään konrtollissa! vanhemmat voivat vaikuttaa parhaakseen katsomalla tavalla sekä omilla tiedostmattomilla tavoillaan, ja lapsi reagoi niihin omalla persoonallaan. Eli mitään mitä voisi ennustaa ja kontrolloida kuin korkeintaan tilastoissa EI OLE. Ja hassua on se, kuinka vähän ihmiset ymmärtävät edes omaa itseään, mutta kovasti ollaan määrittelemässä toisten ihmisten oikeuksia ja velvollisuuksia.

mutta että maailman vaativin työtehtävä?? Ei todellakaan.

18 aktiivista 24/7 tietoisuutta vanhemmuudestaan, jatkuvaa valpaana oloa omien arvojen, tunteiden, lasten arvojen, tunteiden, ympäröivän maailman suhteen. Omat traumat pitää kohdata ettei siirrä niitä lapsilleen yms. vanhemmuus on kokonaisvaltaista, tärkeää ja hienoa työtä, ehkä maailman vaativimpia tehtäviä, ja tänä päivänä monelle täysin ylivoimaista. Ei se vaipanvaihto olekaan, vaan se mitä itse olet ihmisenä ja miten osaat käsitellä itseäsi ja lastasi, ettet tuhoa lapsesi mahdollisuksia. Siinä harva onnistuu hyvin, kukaan ei täydellisesti.

Esim. vanhustenhoito - olet vastuussa lääkkeiden jaosta, ettei vaan vahingossakaan tule annettua sen viereisen huoneen martan lääkkeitä sille marjalle. Myös opettajien työ on vaativaa, pitää olla mallina nuorelle ja siinä samalla opettaa, sillä nykyään vanhemmat eivät oikein handlaa noita käytöstapojen opettamista. Ja on varmasti muitakin, kuin lastenhoito ja kasvattaminen. Ja eihän lapsenhoito varsinaisesti ole mitään "oikeaa työtä", verrattuna esim. tavalliseen päivätyöhön.