Raskaana ja ikää jo 39, mies 46, edellinen lapsi 11-v.

Ei ole kokemuksia, mutta olen niiiin kateellinen! Onnea!

Nuorin itselläni on eskari ja olen 38. Mies meillä jo 50.

Ethän sä mikään vanha vielä ole, nainen parhaassa iässään! Hyvin jaksaa. Itse olin juuri täyttänyt 40, kun sain pienimmäiseni.

Meillä perheen iltatähdet ovat nyt 3 ja 6, hyvin menee! Raskaudet sujuivat hyvin, ja vauva-ajat molempien kanssa olivat helpot verrattuina esikoiseen ja toiseen lapseemme.

Jokainen on tietysti yksilö, mutta oma kokemukseni iltatähteydestä positiivinen. Äitini sai minut 39-vuotiaana, joten en itsekään osannut näitä iltatähtösiä jännittää sen enempää. Tätini naureskelikin minun jatkaneen sukuperinnettä....

Minä 37, mies 43. Mies ei halua, mutta muutama vuosihan tässä on vielä aikaa... Luultavasti jään kuitenkin ilman iltatähteä, täytyy vaan koittaa päästä asiasta yli.

Itse siis olen nyt 46...

mutta 3 ystävällä on ja kaikki on mennyt ainakin heillä hyvin.

Isommat lapset ovat sopeutuneet hyvin vauvan tuloon...kuopus on yl.koko perheen lellivauva ;)

Äidit ovat jaksaneet hyvin "vauva ja taaperoarkea" vanhalla kokemuksella ja isätkin ovat olleet jopa paremmin mukana kuin isompien lasten kanssa.

...ja itse olen 40. Mies väläytellyt, että vauva olisi kiva. En taida itse vaan enää jaksaa :-)

Alkaa nyt vauva-rumba uudelleen...

Maailman sivu lapsia on tullut koko naisen hedelmällisen iän ajan.



Mä sain nuorimpani 39 v eikä mulla nyt ollut mitään erityisiä jaksamisongelmia. Mä en edes ole perusterve, mutta ei se lapsen hoito nyt mitään rääkkiä ole.

ja yllättäen raskaana. Vanhemmat lapset 9 ja 12.



Hieman jännittää. Lapset ottivat tiedon iloisina vastaan varsinkin nuorempi on ollut ihan innoissaan. Ensin mies järkyttyi ja oli ihan paslasina, mutta on nyt ihan liikkuttunut ja luottavaisemmalla mielellä kuin minä.



Meidän vanhemmat lapset ovat todella hyviä kavereita keskenään ja pitäneet aina toisilleen seuraa, tämän kuopuksen kanssa tulee aivan eri tilanne (koska jää todellakin viimeiseksi), vaikka varmaan tulee saamaan huomiota vanhemmilta veljiltään sen hetken kun vielä kotona asuvat. 6 vuotiaana onkin sitten ikäänkuin 'ainoa lapsi', jos siis veljet mualla opiskelemassa.

En siis niinkää pelkää omaa jaksamistani fyysiseltä kannalta, mutta psyykkisesti tuntuu rankemmalta kuin silloin kun edellisen kerran on ollut pikkulapsivaiheessa. Elämäntilanteeni on nyt vaativampi töiden suhteen ja joudun luultavasti olemaan paljon enemmän tietoisesti läsnä, kun kuopuksella ei kerran tule olemaan varsinaista 'perheen sisäistä kaveria'.



On todella kiva kun lapset voivat keskenään selitellä kiinnostuksen kohteitaan tyyliin bionicle:t ja minecraft. Ei niin, ettenkö minäkin ole heidän jutuistaan kiinnostunut, mutta jotenkin en vain jaksa kuunnella kolme varttia (tai vielä pidempään) putkeen erilaisista 'modeista' ja on siis kiva kun on se kaveri siinä vieressä, joka jakaa innostua siitä samasta asiasta vaikka ekana aamu seitsemältä.

ja ihan kaikkea muutakin illat pitkät, vaikka meillä on toinen lapsi, mutta ovat eri sukupuolta ja aika perinteiset sukupuoliroolit tuntuu olevan molemmilla lapsilla, ikäeroa siis alle 2v.