Pääsenkö jo pysyvälle eläkkeelle, kaksisuuntainen mielialahäiriödiagnoosi 39-vuotiaana?

Jos sairaslomaa on ollut vuosi tai kuntoutustukea vähän kauemmin pääset eläkkeelle.

ja vielä olen saikulla/väliaikaisella eläkkeellä, ikää 47 v.

työttömyyskortistoon palata?

Eläkepäätös ei todennäköisesti riipu yksistään diagnoosista, vaan myös tilanteen vaikeudesta. Ekäkevakuutusyhtiön asiantuntijalääkärit, jotka eivät todellisuudessa tiedä mistään mitään, tekevät lausuntojaan ja päätöksiään anomuksesi, hoitavan lääkärin antaman lausunnon sekä potilaskertomuksen perusteella. Kokonaan eläkkeelle jäämisen kriteeri on se, että kukaan noista päätöksentekijöistä ei todellakaan näe sinulla mitään toivoa palata työelämään. Sitä ennen sinua pompotetaan työkokeiluissa, jotta ollaan varmoja, ettei sinusta ole edes nuolemaan vessan lattiaa eurolla tunnissa. Muutama sairaalajakso voi myös edistää eläköitymistä, ja lisäksi keskushermostosi luontaisen toiminnan pitää olla varmasti sotkettu juuri niillä lääkärien määräämillä sielunasperiineilla. Sitähän nämä vakuutuslääkäri-idiootit eivät tajua, että moni ihminen voisi kenties palatakin työelämään, jos he voisivat tehdä vahvuuksiaan vastaavaa työtä. Tosin vastuu tässä asiassa ei liene yksin lääkäreiden, vaan korjattavaa olisi koko yhteiskunnassa ja meidän jokaisen asenteissa.



Nurjanpuoleisesta kommentistani huolimatta toivotan jaksamista. Itse olen poukkoillut vuorotahtiin sairaslomilla ja työttömänä kymmenen vuotta. Haluaisin tehdä töitä, kunhan ne olisivat sellaisia, joista ei oitis päädy jälleen sairaslomalle. Vaan sitä näyttää erinäisten olevan vaikea tajuta.

jos nyt olet kuntoutustuella ollut, sinut pistetän johonkin työhrjoitteluun tai vastaavaan ja katotaan että pystytkö tekemään töitä, kestääkö nuppi.

Jos sekoat, osastolle, kuntoutustuki saattaa jatkua, sit kokeillaan taas, ja ehkä viiden vuoden päästä joku saattaa olla sitä mieltä että joo, kai se on pakko päästä eläkkeelle kun ei siitä työntekijää enää saa.

kuntoutustuki on käytännössä jo eläke. Ja työkokeilunhan voi hoitaa niin huonosti kuin haluaa.

Ei töihin 39-vuotiaalla ole enää mitään toiveita, miksi turhaan pinnistelisi työharjoitteluissa tai edes menis paikalle ajoissa.

Meinaat sitten seuraavat 40+ vuotta maata kotona veronmaksajien rahoilla?



Teillä kaksisuuntaisilla on sitä ongelmaa, että lääkkeitä ei "muisteta" tai haluta syödä. Lievässä hypomaniassa pillerit lentää mäkeen, ja kun masis iskee, ei elimistössä enää ole mitään troppia. Jos jaksais syödä niitä vuodesta toiseen säännöllisesti, ei tarttis vonkua eläkkeelle vaan vois ihan olla normaalisti.

Minne töihin pääsee mt-ongelmainen, jolla vanhentunut koulutus eikä edes ajokorttia?

Eiköhän niitä terveempiä ole kortistossa tarjolla jokaiseen työpaikkaan vaikka 30 ennen meikäläistä.

Miksi suotta vaivautua työkokeiluissa edes puoliteholla töitä tekemään, siitä ei hyödy kuin työnantaja.

Itse korkeintaan teen itselleni karhunpalveluksen jos teen täydellä teholla työkokeiluissa töitä, töihin ei pääse, muttei liian "terveenä" enää kuntoutustuellekaan.

Ootko edes yrittänyt, etpä varmaankaan.

Mutta miksi menisin. Maniajaksoilla hankitut velat ovat ulosotossa ja niiden maksamista en ainakaan työnteollani edistä.

Ulosottomies ei saa mitään perittyä.

Perikööt velkoja terveemmiltä, jotka jotain työstään tienaavatkin.

Olen juuri "siivonnut pois" meiltä pahasti mielenterveysongelmaisen. Me koetimme ihan oikeasti järjestää hänelle sellaista työtä, että hän olisi jaksanut, mutta kaikessa oli joku vika. Olisin tosi kiitollinen, jos sinä kertoisin näkemyksesi siitä, minkälainen sinun kohdallasi olisi työ, josta ET sairastu lisää? Tämä siksi, että voisin jatkossa auttaa ihmisiä paremmin. Tämän yhden kohdalla se on valitettavasti myöhäistä, koska koko nykyinen keinovalikoima tuli käytettyä loppuun.

Itse olen poukkoillut vuorotahtiin sairaslomilla ja työttömänä kymmenen vuotta. Haluaisin tehdä töitä, kunhan ne olisivat sellaisia, joista ei oitis päädy jälleen sairaslomalle. Vaan sitä näyttää erinäisten olevan vaikea tajuta.

Parasta olisi saada kuntoutettua sinut mieleltäsi sellaiseksi, että voisit tehdä töitä. TUlee nimittäin todella kalliiksi päästää noin nuori eläkkeelle. Pidetään peukkuja!

sehän se mulla on ja en enää työelämään halua.

Njaa. Mun psykiatri sanoi, että kirjoittaa semmoiset paperit, että niillä mennään eläkkeelle päälle parikymppisenä. Oli aika lamauttava ahdistus päällänsä (ei siis mitään bipoa). En suostunut. Aika moraalitonta, koska siinä olisi ollut kasa valheita, enkä olisi silloin voinut elää itseni kanssa.



Jos nykyisin menisin sen vastaanotolle, niin se nauraisi mut tiehensä, jos asiaa kysyisin. Niin sitä ihminen muuttuu, kun oppi kunnioittamaan itseään massasta poikkeavana yksilönä.



T: Ystävällinen introvertti, joka ei tykkää pinnallisesta elämästä ja uskaltaa sanoa sen nykyisin ääneen.

Parasta olisi saada kuntoutettua sinut mieleltäsi sellaiseksi, että voisit tehdä töitä. TUlee nimittäin todella kalliiksi päästää noin nuori eläkkeelle. Pidetään peukkuja!

sehän se mulla on ja en enää työelämään halua.

ja siinähän ne tulevaisuuden työllistävät ammatit taitavat ollakin, eikä kumpikaan ala sovellu mt-ongelmaiselle allergiselle.

Että meikäläisen paikka on 40v. jo pysyvällä eläkkellä, toivon niin.

Itselläni ei mitään työhistoriaa ja pitkäaikainen masentuneisuus diagnoosina. Eli työkokeilut ja harjoittelut yhtä tyhjän kanssa. Jotain saumaa voisi olla hankkia ammatillinen koulutus esim.oppisopimuksena.



Duunariammatit ovat vain fyysisiä ja itselläni vielä sellainen tilanne, että molemmat polvet mäsänä ja toinen olkapää pysyy kunnossa kunhan ei tartte kättä paljon olkapään yläpuolelle nostella. Mistä löytyy duunariammatti, jossa ei tarvitse kävellä, kyykistellä, olla polvillaan, nostella kättä ylös?



Eli jäljellä onkin enää jokin puolifyysinen toimistoduuni. Ja sinne hakee 300 hakijaa paikkaa kohden...

Eipä teille voi mitään sanoa, kun sitä kremppaa näyttää olevan ihan kiitettävästi. Miten 3-kymppinen on saanut polvensa mäsäksi ja onnistunut olemaan hankkimatta mitään koulutusta, noh, eiköhän syynä ole jokin muu kuin masennus.



Ja tiedän joo, ollaan yksilöitä kaikki, mutta teitä tk-eläkkeelle tähtääviä on vähän pirun paljon näin pienessä maassa.



Itselläni GAD ja jokunen vuosi sitten paha, lähes psykoottinen masennus. Niin vaan oon edelleen hengissä ja töissä ja lääkityksellä, jota jatkan lopun elämääni.

koulutus on vanhentunut ja toiseen ammattiin en sairauteni takia sovellu.

Saa ehdottaa työtä, johon soveltuisin.

joten rupea pitämään inhorealistista blogia mt-ongelmaisen elämästä. Keksi vähävaraisille kivoja ostos- ja ruoanlaittovinkkejä. Ole provosoiva. Hanki iso lukijajoukko. Kohta on eka toimittaja soittamassa, saako sinua haastatella. Sitten vaan kirjaa kirjoittamaan.

elokuun alusta olisi jaettavana, mutten jaksa laiskuuttani vielä blogia perustaa, pitää ensin hankkia sponsorit, jotka maksavat tuotteina.

Esim. tampereen sossulta sain 4x kaupunkibussilipun, putkayön ja junalipun kotipaikkakunnalle, arvo 69€.

Miniloma omana hulluna itsenä jo lähes tienattu.

Ehkäpä piipahdan Tampereella taas uudestaan kun eläke tulee tilille ja junalippua varten hankin alennuskortin.

Olis siellä Tampereen sossupäivystyksessä teatterikesän aikoihin muitakin elämäntaiteilijoita kotimatkalippua ruinaamassa. terve teille toverit.

maksamaan, pistivät vastuuttomasti käyttäytyneen ja itsestään huolehtimiskyvyttömän suomen kansalaisen junaan ihan yksinään selviytymään, vaikka kotimatkaa oli lähes 400km.

Mutta kotipuolessa ollaan, Tampereella on pakko eläkepäivänä piipahtaa, kun jäi sinne muutama matkatavara hotellille säilöön.