Onko 7-vuotiaan aina pakko mennä etän luokse jos ei halua?

mut laki on laki.



Lain mukaan:



tilanne 1: lapsi ei halua tavata etää, mutta etä tahtoo tavata lapsen > lapsen on pakko tavata etä.



tilanne 2: lapsi haluaa tavata etävanhemman, joka ei halua tavata lasta > vanhemman ei ole pakko tavata lasta.



Lapselta puuttuu tässä oikeudet, ja on vain velvollisuuksia, kun taas etävanhemmalla on vain oikeuksia tässä, ei velvollisuuksia.



Epäreilua? Totta hitossa! Mutta kun laki sanoo, niin laki sanoo... Kukahan olisi valmis lakia muuttamaan?

Pitääkö sen joka toinen viikonloppu naama vitun virneellä istua siellä 18v asti että saa katkastua vihdoin napanuoran ja pinkoa niin kovaa äitinsä luota pois vaan kun pystyy?

alle 12veetä ei liikoja kuunnella, jos ei ole edes kunnon syytä tiedossa. Tuonkin iän jälkeen yritän aina motivoida sitä ei haluavaa...

Haluan tuon lapsen tuosta akasta eroon lopullisesti.



Se aina täällä kotona on lapsen kuullen huutanut ja rankuttanut. Pilaa tuon lapsen mielenterveyden.



Pentu painanu käsillä korviaan ja huutanu et turpakiinni ja kiljunu mutta muija kun ei usko.



Sitten päätin ottaa eron. Mutta ulospäin se nainen osaa aina esittää niin hempeää ja kilttiä, että tälläistä kaksoiselämää oli meillä. Nyt yrittää vanhempiensa kanssa aikuinen nainen kiskoo lapsen huoltajuutta itselleen jne.

naisen mielenterveys ongelmat jotka pitää kulissien alla piilossa, joten kukaan ei välttämättä uskoisi jos ulkopuolisille menisi niistä selittämään.

Ymmärsinkö nyt oikein, että tämä etävanhempi on lapsen oma äiti? Ei äidin tarvitse olla "cool" ollakseen lapselle tärkeä ja korvaamaton. Onko hän elänyt äitinsä kanssa lapsuutensa ensimmäiset vuodet?

Teidän tehtävä on tukea lapsen ja äidin välistä suhdetta. Jos olet esim. kateellinen miehesi ensimmäiselle vaimolle, niin älä kosta sitä lapselle.

Mä olen tämän lapsen isä. Ja tämän hetkinen päähuoltaja. Ja nainen josta puhun on lapsen äiti.

Kai sitä suurin osa naisista huutaa papiljotit päässä ja rikkinäiset sukkahousut jalassa väsyneenä perheensä keittiössä.



Äidin on varmasti parempi olo, kun on päässyt ilkeästä miehestä eroon ja lasten kanssa yrittää rakentaa parempaa tulevaisuutta.

Vanhempien oikeudet ajavat lapsen oikeuden edelle.

jos yrittää joka asiasta vääntää riidan aikaseksi, lyö nyrkillä reikiä oviin, hajottaa laseja, rupee huutamaan joskus yöllä.. kun lapsen pitäs jaksaa herätä kouluun. Haukkuu mua ties milläkin nimillä. Ei ole kehtaumusta käydä töissä.



Jne. Oli joka viikkosta toimintaa.



Terve ja tasapainoinen pohja siis lapsen kasvulle?

Kukaan ei taida tajuta sitä että tosta lapsesta tulee taas yks pilalle mennyt ihmiselämä?



tätä menoo..



Et mutsille oikeudet vaan. No, yritimpähän ainakin pelastaa hänet. Henkisiin hautajaisiin mennään niinsanotusti. Kuolee sisältä hiljaa, mutta silti kävelee hengissä.

sitten sä viet asiaa eteenpäin ja pyrit saamaan lapselle ja äidilleen valvotut tapaamiset. Jos et tee mitään vaan voivottelet vaan, niin silloin äidillä on oikeus tavata lastaan niinkuin lastenvalvojalla on sovittu.



Et voi katkaista äidin ja lapsen sidettä kuitenkaan kokonaan. Sinä kun kuitenkin näytät olevan se aikuinen ja päävastuussa lapsen kasvatuksesta, niin varmaan tajuat, että täysin äidittä eläminenkään ei ole hyvä vaihtoehto.

Haukkuu mua ties milläkin nimillä.

Ja uskokoon ken haluaa, ettetkö olisi itse ollut toisena osapuolena tässä pahassa olossa? Ok, et ole välttämättä huutanut, mutta ehkä tehnyt jotain muuta iljettävää.

Yritä päästä erosta ja teidän entisistä riidoista nyt eroon. Niitä on turha märehtiä että mitä se vaimo teki jne. Unohtakaa. Antakaa toisillenne aikaa unohtaa kaikki pahat asiat.

Mutta tällä välin lapsen on pidettävä välit molempiin vanhempiinsa ja se on tärkeää. Äidilläkin on oikeus päästä kriisiensä ylitse ja parantaa elämänsä. Ehkä hänestä tulee lähivanhempi myöhemmin ja löytää lapsille hyvän isäpuolen, joka on myös lapselle tärkeä. Myöhemmin voitte olla ystäviäkin jo.

Näin se vain menee. Et voi niitata ex-vaimoasi pois lastenne kuvioista, vaikka vihapäissäsi niin haluaisitkin. Ja tuo kilpailu lasten huoltajuudesta on täysin turhaa, koska teidän pitää opetella yheishuoltajuutta ja tukea toistenne vanhemmuutta eronkin jälkeen.

Lapsi ei nimittäin näytä kaipaavan häntä yhtään. Ja sanonut itsekin ettei halua olla tekemisissä.



Nyt meillä on tasapainoinen perhe: mulla on uusi nainen ja hänellä entisestä liitosta lapsi. Joten lapsellani nyt on myöskin sisarus, entinen naiseni ei olisi suostunut edes itsekkyydestä sisarusta tälle biologiselle lapselleni hankkimaan. Mutta nämä lapset tulevat toimeen paremmin kun hyvin ja tykkäävät toisistaan ylikaiken! Olemme myöskin alkaneet suunitella kolmatta lasta, mikä olisi minun ja uuden vaimon yhteinen oma sitten. Siinä olisi meidän perhe sitten koossa. + perheeseemme kuuluu myöskin koira, mikä on hankittu lapselle, mutta akka yrittää viedä senkin vaikka hänellä on ollut elämässään 5 omaa koiraa jo. Vollottaa tekoitkua että on muka tunneside, draama kuningatar kuten sanoin. Joten lapseni joutuu luopumaan tämän paskan takia siitä koirastaankin.



Nyt meillä kuitenkin kaksi aikuista rakastaa toisiaan, nukumme samassa sängyssä ja näytämme lasten edessä myöskin hellyyttä pusuilemalla ja halailemalla. Meillä on siisti koti myöskin, eikä sellanen missä on pistetty ovet nyrkillä sisään.



Haluan tarjota lapselleni tasapainoisen elämän jotta hänestä kasvaisi tasapainoinen ihminen! Meillä on hyvä toistemme kanssa, juuri näin kahdelleenkin, mitä moni ei näytä aina tajuavan. SE ON MEILLE PARAS.

tuloksetta!



En jaksa enää tuota, kun takana 7 vuoden helvetti samaa paskaa ja edes seksuaalista elämää ei ollut, mitä normaali aikuisten välinen parisuhde kaipaa.



Ja ystäviä. Pah. Että joku kehtaa ees ehdottaa mulle tollasta. ITSE EN HALUA ETTÄ SE SAIRAS AKKA ROIKKUU ENÄÄ MILLÄKÄÄN TAVALLA MEISSÄ!



Meillä on asiat JUURI NYT hyvin. Osittain, koska tuo nainen yrittää heittää vielä kapuloita rattaiden väliin.



Ja minusta nämä hommat ei kyllä lähtösin oo. Sekopää mikä sekopää.

Että olet löytänyt isellesi uuden naisen ja haluaisit omia entisen vaimosi lapsen teille täysin. Ei lapsi saa erossa uutta äitiä, hänellä on jo oma.



Lapsen on tärkeää säilyttää välit omaan äitiinsä ja hänen äidillä on oltava mahdollisuus korjata välit lapsensa kanssa. Nyt heillä on siihen mahdollisuus, kun sinä olet pois heidän välistään. Ei se ole sinun ja lapsen väliltä pois.



Jos äiti on jotenkin haitallinen lapselle, siihen vaaditaan vähän muutakin näyttöä, kun se että sinulla on nyt mukavampi vaimo joka ei riitele kanssasi.

Koittakaa nyt tajuta että hän ei halua sitä elämäänsä ja tiedän tuon että mielipide ei tule muuttumaan vuosienkaan kuluttua.



Sen verran sairaita temppuja se nainen on tehnyt. Eikä hankkinut itselleen apua missään vaiheessa.



Ei lapsen tarvitse antaa anteeksi tätä.



Tässä huomaa sen, miten epätoivosta on elää tässä maailmassa kun te vaan puolustatte tuollaista, ettekä tajua ennen kun omalle kohdalle tapahtuu!! ja miten lapsen mieli on tästä kaikesta järkkynyt. Vai onko tuo teisä tasapainoista elämää ja että noin kasvaa tasapainoisia lapsia?



Sanon nyt ihan oikeasti vaan että haistakaa v*ttu.... pelkkä virhe oli tulla avautumaan



Jatkakaa onnellista perhe-elämäänne.

Et selvästi ole päässyt erostasi yli. Minusta kuulostaa, että olet haitallinen lapsen ja äidin väliselle siteelle. Lapsi voi katkerista puheistasi päätellen oikeasti uskoa, että äiti olisi jotenkin paha, ja vieraantua hänestä.



Olisiko kannattanut harkita vielä sen uuden suhteen aloittamista, kun sen tarkoitus on näköjään "korvata" kärsimäsi vääryydet? Olisi parempi alkaa suhteeseen sitten, kun on viha laantunut ja entiset kaunat anteeksi annettu. Ja on opetellut itsenäisen elämän ja tietää mikä on tärkeää.



Luulisi tällä uudellakin naisella jos hälytyskellojen soivan, jos pität tuota meuhkaamista vielä ex vaimostasi hänelle. Jos on vihaa, on myös rakkauttakin.