Onko sinulla sukulsista tai ystävää, johon turvata vaikeuksissa?

Ja on enemmänkin, vähän vaikeuksien "laadusta" riippuen.

Lisäksi pienellä varauksella "kaiken", 2 ystävää. Todella pitkälle hekin auttaisivat ja voisin heille kaiken kertoa.



Hyviä ystäviä iso liuta lisää. Pahassa paikassa valmiita auttamaan. Ja monelle heistäkin voin puhua kui sisarilleni. Mutta jos vaikka vammautuisin tai kuolisin, eivät he olisi vakijoukoissa auttamassa säännöllisesti kuten edellämainitut.

Yksi on kuitenkin bestis

Minulla ei ole omaa perhettä. Ei myöskään lapsuudenperhettä, sillä vanhempia ei enää ole ja olen ainoa lapsi. Isovanhemmat ovat myös kaikki jo poisnukkuneet. Olen yksin.



Läheisimmät ystäväni ovat minun ns. perheeni. He valitettavasti eivät oikein ymmärrä sitä, sillä heillä kaikilla on omat perheensä puolisoineen, lapsineen ja omine vanhempineen. Tarkoitan, että he eivät näe, miten yksin joku voi olla elämässä, joten jos pyydän apua johonkin, he ajattelevat, että onhan minulla aina joku muu (lähempi), joka voisi auttaa. Yritän siis selviytyä yksin.



En mielelläni edes pyydä apua. Mutta joskus täytyy ja se tekee surulliseksi, kun läheisimpinä ihmisinä pitämäni ystävät vetoavat kaikennäköisiin oman perheen menoihin. Se heille suotakoon mutta kyllä joskus ihmettelen miten vaikeaa on ojentaa auttavaa kättä kaltaiselleni perheettömälle, jota kuitenkin ystävänä pidetään.



En ole kenellekään heistä lainkaan niin tärkeä kuin heistä jokainen on minulle perheen muodossa.

sisarukset, 1 erittäin hyvä ystävä ja useita hýviä ystäviä seka kaukaisempia sukulaisia. Tietysti se aina riippuisi vaikeuksista, mutta haluan uskoa, että joku ainakin auttaisi.

mutta omat vanhempani ja anoppini auttaisivat varmasti kaikenlaisissa tilanteissa. Lisäksi muutamat ystävät auttaisivat varmasti sen, mitä omilta kiireiltään ehtisivät (ovat kaikki työssäkäyviä ja perheellisiä.)