Lue keskustelun säännöt.
Lapsi on saduissa ja ohjelmissa aina pahojen puolella, outoa?
19.11.2012 |
Lapsi on nyt 8-vuotias ja ihan koko ikänsä ollut aina saduissa yms. niiden pahojen puolella. Kun esimerksiksi muut lapset haluavat prinssille ja prinsessalle onnellisen lopun, hän tahtoisi ilkeän noidan onnistuvan suunnitelmissaan. Noin oikeassa elämässä tyttö on minusta ihan normaali, ei sen epäempaattisempi kuin muutkaan eikä tietenkään tahallaan satuta ketään.
Silti ihmetyttää, että mistä moinen voi johtua. Onko täällä kenenkään muun lapsella ollut vastaavaa? Ei kamalan kiva, kun ihan tuntemattomat tuntuvat pitävän tyttöä jonain pienenä psykopaatin alkuna ihan vain tästä syystä. :(
Kommentit (5)
Mä kanssa lapsena toivoin menestystä pahiksille, en nyt kaikille mutta esim. Lumikissa pidin äitipuolta selvästi kauniimpana ja Lumikkia lähinnä ärsyttävänä nössönä :D
Osaltaan toive pahisten voittamisessa sitten jossain sarjoissa varmaan olikin empatiaa, kävi sääliksi kun aina samoille tyypeille kävi köpelösti. En tiedä.
Ihan normaali koen olevani tunne-elämältäni. Tosin nyt kun alan ajattelemaan asiaa niin en vieläkään oikein arvosta Disneyn elokuvien naiskuvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että aika monesti toivoin menestystä satujen pahiksille. Sankarit tuntuivat mielestäni monesti ärsyttävän tylsille, kun taas pahikset olivat paljon kiinnostavampia hahmoja. Lisäksi tykkäsin jo pienenä tosi paljon rikossarjoista ja sainkin niitä varsin vapaasti katsoa telkkarista. Ihan normaali, empatiakykyinen ihminen minusta on silti mielestäni tullut :)
Minäkin toivoin monesti pienenä, että edes joku satu uskaltaisi vähän rikkoa kaavaa ja että edes joskus se siisti pahis voittaisi. Kirkasotsaiset prinssit ja prinsessat olivat mielestäni aina niitä tylsimpiä hahmoja. Disneyn Kaunotar ja Hirviö -leffaa rakastin yli kaiken, mutta petyin aina leffan lopussa katkerasti kun se söpö nallen näköinen ja ennenkaikkea mielenkiintoinen Hirviö muuttui joksikin umpitylsäksi kiiltokuvaprinssiksi.
Huolimatta siitä että olin pienenä monesti pahisten puolella ja kiinnostunut mm. noitavainoista, niin minustakin on kasvanut ihan normaali aikuinen. Osaan myös perustella mielipiteitäni hyvin, koska sain pienenä paljon harjoitusta yrittäessäni saada muut ymmärtämään omaa näkökulmaani. :)
Jos tyttösi muuten tykkää lukemisesta, niin Patricia C. Wreden Lumotun metsän kroniikat voisi olla hänelle mieleen. Itse tykkäsin joskus 10 - 13-vuotiaana niistä, koska niissä siinä prinsessassakin oli vähän ytyä ja yritystä! :)
tykkää esim Star Warseissa niistä pahiksista eniten.
on joskus harmitellut, että miksei ne pahikset koskaan voita, hän haluaisi että ne voittaisivat...
Yritin sitten keskustella hänen kanssaan asiasta, mutta en kai oikein saanut häntä ymmärtämään.
Muutenkaan ei vaikuta erityisen empaattiselta kyllä, en muista että olisi koskaan säälinyt ketään.
Huolissani olen, jospa tuo on perinyt isältään täyden empatiakyvyttömyyden.
En tosiaankaan tiedä, miten voisin häntä opettaa ajattelemaan toisin.